Sunnuntai 11.3.2018 @ Berliini

Edellispäivä ja -ilta kolkuttelee pienimuotoisesti takaraivossa, mutta kohtalaisen hyvät yöunet ja hotellin runsas aamupala kääntää aamufiilikset helposti plussan puolelle. Lauantain maaliton ja kolkko Hertha BSC – SC Freiburg peli oli ollut kuraa, mutta päivä muuten erittäinkin onnistunut. Harvoinpa sitä Berliinissä voi tylsää ollakaan. Sunnuntain ohjelmassa on reissun pääpeli, 2.Bundesligan kulttijengi Union Berlinin ja Erzgebirge Auen (jestas miten vaikea nimi!) kohtaaminen. Palataan näihin kultteihin ja seurojen tarinoihin hieman myöhemmin.

Aamun fiiliksiä ei heikennä sekään, että paikallinen Mette Mannonen on luvannut päiväksi +17 astetta. Se on Berliininkin mittapuulla seksihelle, sillä edellisellä viikolla pakkasta oli ollut pahimmillaan 14 astetta ja esimerkiksi lauantaina saimme nauttia alle kymmenen asteen lämpotilasta sekä aina mukavasta tihkusateesta. Ensimmäisen kerran sitten syyskuun tulikin sellainen fiilis, että ulkona tulee jopa lämmin, kun aamuaurinko paisteli vasten Ray-Banin peittämiä silmiä. Mukavaa!

2.Bundesligan sunnuntaiottelut alkavat suomalaisittain eriskummalliseen aikaan klo 13.30, joten meidän täytyi olla ajoissa liikkeellä. Päätimme serkkupojan kanssa olla reippaita ja aloittaa aamu käppäilemällä pitkin entisen DDR:n katuja. Koska itse pelikin pelattiin 15 kilometriä keskustasta itään päin, niin tallustelimme nätissä kelissä pitkin mahtipontista Karl-Marx-Alleeta kohti East Side Galleryä.

Hyppäsimme lopulta puolityhjään junaan Warschauer Straßen asemalta. Pari pysäkkiä myöhemmin Ostkreuzin asemalla junaan asteli satoja punavalkoiseen väriin pukeutunutta Union Berlinin kannattajia ja ilmassa oli selvät pelipäivän merkit. Pelin alkuun oli vielä lähes kolme tuntia, mutta hyvä ilma oli saanut ihmiset ajoissa liikkeelle. 20 minuuttia myöhemmin saavuimmekin Köpenickin juna-asemalle ja lähdimme seuraamaan ihmismassaa kohti An der Alten Försterei -stadionia. Koska stadionin portit aukeavat vasta tuntia ennen ottelua, käytimme tilaisuuden hyväksemme ja nautimme vuoden ensimmäiset terassioluet Eisern (jolla nimellä Union Berlin tunneltaan) -kannattajien baarissa muutaman sadan metrin päässä tapahtumapaikasta. Alueella oli leppoisa sunnuntaimeininki ja kaikesta aisti Union Berlinin yhteisöllisyyden. Diggaan itse erittäin suuresti näitä pieniä tai keskisuuria futisjengejä ja niiden kannattakulttuuria.

Union Berlin onkin nimenomaan kannattajien joukkue. Fanit ovat pelastaneet seuran konkurssilta, he ovat auttaneet stadionin laajennuksessa ja ovat muutenkin seuran sielu. Union Berlinin ja esimerkiksi oman suosikkini FC St.Paulin toiminnassa on paljon samaa sillä vahvat arvot ohjaavat seuran sekä kannattajien toimintaa. Joukkue on pienempi kuin Berliinin ykkösjoukkue Hertha BSC, mutta jo pelkästään Köpenick alueena, intiimistä stadionista puhumattakaan, tuo seuran paljon lähemmäs ihmistä. Suomalainen Eisern-fani Pete on kirjoittanut seurasta omassa blogissaan, joten mitäpä sitä turhaan samoja asioita toistelemaan.

Erzgebirge Aue on mulle vähän tuntemattomampi jengi, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kuin näin Violat livenä. Aue sijaitsee Saksan itäosassa Erzgebirge -vuoristossa eikä kaupungissa ole kuin 18 000 asukasta. Siitä huolimatta joukkueen stadionille mahtuu miltei koko kaupunki. Aue on viime vuodet pyörinyt välillä kakkosen häntäpäässä, mutta on joutunut hakemaan myös vauhtia kolmosesta. Eikä paikka 2.Bundesligassa ole ensi kaudellekaan millään tavalla varma, sillä ennen ottelua Aue oli taulukossa kolmanneksi viimeinen eli karsijan paikalla.

2.Bundesliga 1.FC Union Berlin – FC Erzgebirge Aue @ An der Alten Försterei

Kello tulee yksi kun saavumme stadionin porttien ulkopuolelle. Portit aukeavat vasta puolen tunnin kuluttua, mutta silti satoja ihmisiä parveilee jo Sektor 3:sen sisäänkäynnin edessä auringosta nauttien. An der Alten Försterein katsomot on jaettu saksalaishenkisesti neljään sektoriin, joista 1 ja 3 ovat pitkällä sivulla ja 2 ja 4 päädyissä. Ainoastaan Sektor 1 on istumapaikkakatsomo, joka jo itsestään takaa sen, että 22 000 katsojaa vetävällä stadionilla on jokaisessa pelissä tiivis ja fanaattinen tunnelma. Odotellessamme hörpimme muutaman euron tuopit ja porttien avauduttua hakeudumme katsomoon parhaille tonteille.

Puoli tuntia ennen pelin alkua katsomot ovat jo aivan täynnä ja vessassa käyminen tai oluen hakeminen on jo lähes mahdotonta. Myös Saksan itäosissa sijaitsevan vuoristokaupunki Auen faneja on tullut paikalle koko vieraskatsomon täydeltä, joten tunnelmaa ei sunnuntain pelissä puuttunut. Sarjatilannekin ennen ottelua oli molemmille joukkueille kutkuttava. Union Berlinillä on vielä mahdollisuus päästä mukaan Bundesligan karsintoihin, kun taas Auea vaanii putoamispeikko. Molemmat joukkueet tarvitsisivat vähintään tasapelin, mutta voitto kelpaisi varmasti kummallekin enemmän kuin paljon. Ekstralisän otteluun toi se, että matsi oli molemmille joukkueille historiansa 400. kakkosbulissa.

Joukkueet lähtevät lämmittelystä takaisin koppiin ja samoilla sekunneilla alkaa illan ensimmäinen huutomyrsky, kun joukkueiden kokoonpanoja esitellään. Unionin jokaisen pelaajan nimen kohdalla kotiyleisö huutaa ”Fußballgott” (jalkapallojumala). Tämän jälkeen on vuorossa Nina Hagenin laulama Eisern Union -hymni, jonka aikana arviolta 18 366 kaulaliinaa nousee ilmaan. Kylmiltä väreiltä on mahdoton välttyä vaikka ulkona on 15 astetta lämmintä.

Ensimmäinen puoliaika on tiivistettynä 45 minuuttia laulua, kohahduksia, pettyneitä huokauksia ja muutama maalipaikka. Silti taululla seisoo edelleen 0-0, joten puoleentoista Berliinin peliin ei ole vielä maalejä nähty. Puoliajalla vastaan tulee useampikin suomalainen, joilla on viikonlopun aikana ollut sama ohjelma kuin meillä eli tuplapelit Berliinissä. Osa on hyvinkin suomalaisessa kunnossa kertoen, että samoilla silmillä painellaan kuin lauantainakin, mutta saahan sitä viikonloppua Berliinissä viettää nukkumattakin.

Toiselle puoliskolle menemme vielä lähemmäs kenttää, osittain siitä syystä, että ensimmäiselle tasanteelle paistelee kivasti aurinko ja toisekseen siksi, että sieltä saa myös helpommin juotavaa. Pari kylmää oluttakaan ei auta kuitenkaan maalihanojen aukeamiseen, joten kun tuomari viheltää pilliin 90 minuutin kohdalla, joudumme toteamaan, että nollat tauluissa joudutaan Unioninkin pelistä poistumaan.

Matsin jälkeen ei ole kiire mihinkään, joten fanikauppakierroksen jälkeen astelemme vielä tyhjään päätykatsomoon nauttimaan auringosta ja fiilistelemme yhtä Saksan tunnelmallisimmista stadikoista. Pitihän sitä tietysti vielä kiivetä Eisernin capotorniinkin, jotta saa päheitä kuvia, joilla voi liekittää somessa ja saada Unionin ultrilta huutelua. Isoimman ruuhkan hälvettyä yritän selitellä ensimmäistä kertaa Saksassa futispeleissä olevalle serkulleni, että ’kyllä täällä normaalisti maaleja satelee’, mutta se ei varsinaisesti taida vakuuttaa kahden nollanollan jälkeen. Onneksi sunnuntain tunnelma menee kirkkaasti plussan puolelle ja molemmille jää Itä-Berliinin ylpeydestä erinomaiset fiilikset. Tunnelman sekä yhteisellisyyden puolesta Union Berlin pesee Hertha BSC tennisluvuin 6-1.

Illan ohjelmassa meillä oli täydellisen kebabdönerin metsästäminen ja kun olimme siinä onnistuneet siirryimme Mauerparkiin, jossa en ollut ennen käynytkään. Paikan voi ehdottomasti asettaa jatkolistalle seuraavillakin Berskan reissuilla vaikka kirpparit ja muut olikin jo laitettu säppiin. Ilta päättyi lopulta irish coffeeseen, jonka hinta oli peräti 3,90. Saksa on hieno maa –  edelleen!

Jos sua alkoi kiinnostamaan futisreissut Saksaan, niin lueskele mun vinkit ja lippukauppalinkit (#riimihommat) täältä. Seuraava futisreissu mulla on edessä huhtikuussa, mutta harmi kyllä en pysty sitä yhtään etukäteen hehkuttamaan, koska viidelle matkaan lähtijälle kohde selviää vasta lentokentällä. Sen verran voin jo salaisuuden punaista verhoa raoittaa, että kohde tulee olemaan aivan ässä.

Mit lieben grüßen,

Laamanaama