Kello oli paikallista aikaa noin kymmenen, kun Finnairin A321:sen renkaat koskettivat keväisen Italian maaperää. Olimme saaneet kasaan LMNA Travelsin uuden ennätysosallistujamäärän, kahdeksan henkilöä, ja päätyneet ottamaan suunnan tällä kertaa kohti Italiaa. Edellisestä saapasmaan reissusta olikin jo neljä vuotta ja sen jälkeen maailma oli nähnyt pandemiat, sodat ja yhdet jalkapallon MM-kisat ilman Italian maajoukkuetta.

Kuten valtion päämiehetkin, myös meidän seurueemme lensi kohteeseen kahdella eri koneella. Hätäisimmät ja kiimaisimmat, jo lukuisilta edellisiltä matkoilta tutut Mailapoika ja Mieskarkki, olivat saapuneet Milanoon jo edellisenä iltana ja me loput kuusi tulimme perässä lauantai-aamuna.

Meistä kolmella; minulla, Åkella (nimi muutettu) ja matkan rookiella Rainerilla (nimi muutettu) oli ohjelmassa kolmeen päivään neljä ottelua, ja muilla kolme. Tiesimme jo Milanoon lentokenttäbussilla saapuessa, että tulemme juoksemaan munaravia tämän ensimmäisen päivän, sillä ohjelmassa olisi heti kärkeen kaksi ottelua, mutta jalkapalloahan tänne oli tultu katsomaan. Meillä oli reilu puoli tuntia aikaa ehtiä junaan, joka suuntaisi kohti Bolognaa.

Pientä jännitystä toi edellisen päivän junalakko ja Italian junamatkailun epämääräinen maine aikataulujen suhteen, mutta niin vain junamme liikahti eteenpäin minuutilleen oikeaan aikaan. Samalla kahdessa eri vaunuissa istuneet matkaajamme alkoivat maistella Mailapojan ja Mieskarkin tuomia eväitä ja nostattamaan fiiliksiä entisestään.

Juuri kun olimme päässeet kehuskelemaan aikataulussa pysymistä ja sitä, että ehtisimme Bolognan ja AC Milanin otteluun hyvissä ajoin, junasta katosivat virrat. Parinkymmenen minuutin odottelu keskellä peltoa ei varsinaisesti vähentänyt odotettua munaravin määrää, mutta kun juna vihdoin starttasi jälleen, laskeskelimme, että ehdimme stadionille juuri ja juuri ottelun alkuun mikäli bussit tai taksit eivät jää ruuhkaan.

Tulimme Bolognaan parikymmentä minuuttia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Hyppäsimme asemalta bussiin ja katsoimme, että olisimme mestoilla noin 15 minuuttia ennen ottelun alkua. Tuo aika ei lähtökohtaisesti isoissa peleissä ole mikään optimi, mutta kun pääsimme lopilta loppuunmyytyyn Curva San Luca -katsomoon ei joukkueet olleet vielä kentälle saapuneet. Hieman yllättävää oli se, ettei matsipäivä näkynyt katukuvassa lainkaan kuin vasta lähempänä stadikkaa, tosin myöhäinen saapumisemme saattoi tähän vaikuttaa.

BOLOGNA KAUPUNKINA

Bologna sijaitsee Emilia-Romagnan alueella Pohjois-Italiassa, noin 200 kilometrin päässä Milanosta. Kaupungissa on 400 000 asukasta, ja se toimii erinomaisena kauttaliikennepaikkana ympäri Italiaa matkaaville. Esimerkiksi Milanosta pääsee kaupunkiin junalla reilussa tunnissa ja Firenzestä jopa alle. Bologna tai sen naapurikaupunki Modena ovat tämän ansioista myös loistavia majapaikkoja futismatkailijoille, koska suurin osa Serie A:n ja Serie B:n joukkueista löytyy juurikin Pohjois-Italian alueelta.

Futiksen lisäksi toinen iso laji kaupungissa on koripallo. Virtus Bologna pelaa pääsarjaa sekä Eurooppaliigaa, ja Fortitudo Bologna kakkossarjaa. Molemmilla seuroilla on myös fanaattinen kannattajakunta eikä korispelin yhdistäminen futisreissuun tai kaupunkilomaan ole yhtään hassumpi ajatus. Vilkas yliopistokaupunki Bologna on tunnettu myös jokaisen bolognesekastikkeestaan. Pyörimme itse kaupungissa vain hetken, joten mitään kovin syväluotaavaa analyysiä en lähde antamaan, mutta mitään kovin isoa WOW-elämystä emme saaneet.

MATSILIPUT

Liput Bolognan kotipeleihin kannattaa ostaa seuran sivujen kautta. Liput tulevat myyntiin noin 2-3 viikkoa ennen ottelua ja hinnat vaihtelevat vastustajan mukaan reilusta kympistä 150 euroon. AC Milan-ottelu lasketaan luonnollisesti isoksi otteluksi ja se näkyy paitsi hinnassa, niin myös kysynnässä. Milan-ottelun liput tuli ensin myyntiin jäsenille kolmeksi päiväksi, sen jälkeen Bolognan asukkaille kolmeksi päiväksi ja vasta sitten yleiseen myyntiin. Rajoituksena oli tuolloinkin se, ettei Lombardian alueen, johon Milan kuuluu, asukkaat pystyneet lippua ostamaan muualle kuin vieraskatsomoon. Hommasimme liput Curva San Lucaan joka on fanaattisimman päädyn vastapäisellä puolella, vieraskatsomon kanssa samassa päädyssä. Muutamassa tunnissa koko pääty oli myytykin loppuun, joten oli hyvä olla hereillä heti lipunmyynnin alkaessa. Hintaa lipulle tuli reilu 31 euroa kuluineen.

STADIO RENATO DALL’ARA

Vuonna 1927 avattu Bolognan Stadio Renato Dall’Ara vetää noin 37 000 katsojaa. Vanhan liiton stadikka on pääkatsomoa lukuunottamatta kattamaton ja toimi Italian jalkapallon mm-kisojen pelipaikkana kesällä 1990. Seuran entisen presidentin mukaan nimetty Renato Dall’Ara sijaitsee reilun kolmen kilomertrin päässä kaupungin keskustasta, mutta sinne pääsee bussilla sekä juna-asemalta että vanhastakaupungista noin 15-20 minuutissa. 0,4 litran tuoppi Bolognan peleissä maksaa viisi euroa, joka tuntui tähän maailman aikaan jo lähes ilmaiselta. Niitä tulikin nautittua jokunen mukavassa kevätsäässä auringon paistaessa. Ruokatarjonta ei matsissa ollut mitään superpriimaa, mutta sämpylän sai kylkeen parilla eurolla.

Olut huudettu.

Stadionin tuntomerkkinä toimii komea torni pääkatsomon vastapäätä.

BOLOGNA FC 1909

Bologna FC on perustettu virallisen nimensä mukaisesti 1909 ja se on takavuosina kahminut Italian mestaruuksia eli scudettoja seitsemän kertaa. Viimeisin näistä on niinkin kaukaa kuin 1964 eikä ihan heti mestaruusparaatia liene tulossakaan. Italian cupin Rossoblù on voittanut kahdesti, viimeksi 1970. Perinteinen Seria A-seura on viime vuosina sijoittunut sijojen 10-16 välimaastoon. Suomalaisia seurassa on pelannut kaksi, Mika Aaltonen lainalla kaudella 1988-89 ja heti perään tällä kaudella muutaman kerran jo kentällekin päässyt Niklas Pyyhtiä kesästä 2021. Transfermarktin mukaan seuran arvo on 135 miljoojaa euroa.

SERIE A 15.4.2023 KLO 15:00 BOLOGNA FC 1909 – AC MILAN, Stadio Renato Dall’Ara.

Kun Serie A:ta on takana 29. kierrosta, on kotijoukkue Bologna sarjan sijalla kahdeksan, mitä voi pitää hyvänä saavutuksena. Vierailija AC Milan ohitti vast’ikään paikallisvihollisen Interin sarjassa ja kärkkyy Mestarien liigan lohkovaihetta sijalla neljä. Milanin paras maalintekijä on Rafael Leao kymmennellä maalillaan ja Bolognan puolestaan italialainen keskikenttäpelaaja Riccardo Orsolini kahdeksalla maalilla. Suomalaiselle futisniilolle tunnetuimmat nyky-Milanin pelaajat ovat varmastikin Zlatan Ibrahimovic sekä Olivier Giroud.

Tsekkailimme junassa avauskokoonpanoja ja pientä pettymystä oli heti ilmassa, kun tajusimme, että nimivahva AC Milan lähtee matsiin kakkosmiehistöllä, koska edeltävällä sekä seuraavalla viikolla Milan pelaa Mestarien liigan puolivälieriä. Poissa kokoonpanosta oli loukkaantumisen vuoksi Zlatan Ibrahimovic, ja muuten vaan huilivuorossa mm. Rafael Leao, Oliver Giroud, Ismael Bennacer, Theo Hernandez, Simon Kjaer, Rade Krunic sekä Sandro Tonali.

Olimme ostaneet liput peliin heti, kun ne tulivat Bolognan sivuille myyntiin ja meidän paikat olivat kulmakatsomon puolivälissä. Ongelmana oli, että meidän paikat ei olleet vapaina, kun saavuimme katsomoon juuri ennen ottelua. Ekskyymiitä kehiin ja kertomaan italialaisille miesoletetuille, että nyt luigit istuu väärällä paikalla. Herroilta tulikin vastaus pian: ”This is not a theater, go somewhere else”. Asia selvä. Emme alkaneet kinaamaan, koska peli oli juuri alkamassa vaan nielimme italiaisen tylyyden ja siirryimme meidän hyviltä paikoilta alariveillle ei-niin-hyville paikoille. Jos jotain positiivista niin oluen myyntipiste oli lähempänä.

Meidän pääty oli kohtalaisen täynnä Milanin kannattajia ja etenkin punamustien ultrat pitivät hyvää meteliä lähellä meitä. Myös Bolognan pääty oli täynnä ja näytti hyvältä, mutta verrattuna esimerkiksi Saksan tai Ruotsin futiskatsomoihin, ei koko stadion lähtenyt mitenkään ihmeellisesti päädyn lauluihin mukaan. Tunnelma oli kuitenkin varsin mainio.

Janoisina setämiehinä suunnistimme Åken (nimi muutettu) kanssa heti ottelun alkaessa oluttiskille ja kuinka ollakaan avausmaali näki päivänvalon samalla kun jonottelimme birraa katsomon alla. Hyvä startti. Ensimmäisen hyökkäys Bolognalle ja Nicola Samsone iskee pallon maalin edestä sisään. Nähtiin sentään tuuletukset. Matsin eka puoliaika oli Milanin painostusta ja muutama lähellä piti-tilanne sai meidän päädyn pitämään hyvää ääntä. Vaikka vieraskannattajille olikin rajoitukset, että voivat hommata liput vain vieraskatsomoon, niin silmämääräisesti vähintään kolmasosa oli AC Milanin kannattajia. Viitisen minuuttia ennen puoliaikaa he saivatkin syytä juhlaan, kun Tommaso Pobegan komea laukaus meni kuudentoistarajan takaa komeasti tolpan kautta sisään.

Toisella puoliajalla nähtiin peräti seitsemän varoitusta ja ottelu oli varsin rikkonainen. Milanille siunaatui paremmat paikat, mutta kumpikaan joukkue ei päässyt enää juhlimaan maaleilla. Milan vaihtoi kentälle myös parhaan maalintekijänsä Rafael Leonin, mutta esimerkiksi Giroud pysyi vaihdossa koko pelin. Kotijoukkueen puolelta Niklas Pyyhtiä istui vaihdossa koko ottelun mikä ei yllätyksenä tullut. Toivottavasti Pyyhtiäkin pääsisi jatkossa useammin haistelemaan pääsarjaminuutteja tai saisi lainasiirron, jolla peliaikaa heruisi.

Ottelun jälkeen meillä oli tunnin verran aikaa ehtiä junaan. Kävelimme kilsan verran, hyppäsimme bussiin ja olimme perillä niin, että ehdimme hakea nopeat ruoka- ja juomatäydennykset ennen junamatkaa Milanoon. Päivän ensimmäinen munaravi ja peli oli tätä myöten taputeltu ennen siirtymistä San Sirolle Inter – Monza otteluun (lue matsiraportti täältä).

Laamanaaman lutuuripisteet Bolognalle 8-. Pointit olisi todennäköisesti nousseet, jos olisimme ehtineet peliin aiemmin ja saaneet omat paikat katsomosta. Nyt matsia seurattiin sen verran alhaalta, ettei matsitapahtumia nähnyt tarpeeksi hyvin.