3.12.2017 klo 8.30 Düsseldorf

Turhahan sitä on kieltää. Olut ja döner kebab olivat maistuneet pari edellistä päivää ja hauskaa oli ollut. Homma oli pysynyt niukan naukin kuitenkin lapasissa eikä mitään kännitötöilyä tai myötähäpeää ollut. Kun sunnuntai-aamuna avasin silmät, täytyi kuitenkin hetken kertailla mitä edellisiltana tapahtui ja herättää vasta sitten muut kohtalontoverit parilla paskalla biisillä. Mailapoikaa ei saatu tuonakaan aamuna hereille, vaikka naapurihuoneessakin oltiin jo herätty meidän ääniin.

Reissumme alkoi perjantaina Krefeldin kendopelillä ja jatkui lauantaina kahden ottelun taktiikalla ensin Duisburgissa ja sitten Gelsenkirchenissä. Sunnuntaina vuorossa olisi matkan viimeinen peli, 2.Bundesligan VfL Bochum – Union Berlin. VfL Bochum on erittäin perinteinen, vuonna 1848 (!) perustettu seura, joka on viimeiset seitsemän vuotta pelannut 2.Bundesligaa. Jengin kulta-aikaa oli 70-90 luku, jolloin se oli vakiokamaa Bundesligassa ennen hissiliikettä 1. ja 2.Bundesligan välillä. Seuralla on luonnollisesti kotikaupungissaan uskollinen ja fanaattinen fanikunta, mutta Bochum on herättänyt tunteita myös härmässä, sillä ”Die Unabsteigbarenilla” on Suomessakin oma, sinällään ihan sympaattinen fan clubinsa.

Hilasimme epäterveellisellä elämällä marinoidut vartalomme kohti Düsseldorfin rautatieasemaa puolen yhdentoista jälkeen. Edessä oli noin 40 minuutin junamatka kohti Gelsenkirchenin ja Dortmundin välimaastossa sijaitsevaa tehdaskaupunki Bochumia. Yöllä oli satanut lunta ja ilma oli ihan yhtä perseestä kuin Suomessakin. En etukäteen tiennyt kaupungista oikeastaan yhtään mitään enkä oikein jaksanut ottaa selvääkään, joten suuntasimme ihan randomisti juna-aseman pääovesta ulos. Union Berlinin paitoihin pukeutuneita vieraskannattajia näkyi katukuvassa jonkun verran, joten seurailimme heitä kohti oletettua keskustaa. Saavuimmekin pian aukiolle, josta sai glühweiniä ja koska kukaan ei keksinyt yhtään syytä olla sitä tilaamatta, menimme lumisadetta pakoon katoksen alle mukit kourassa. Mukavat mammat tiskin takana kertoivat, että heillä on Suomessa ystäviä ja Uuteenkaupunkiin lähti terveiset!

Sunnuntai ei Saksassa ole paras päivä kaupungilla hengaamiseen, sillä siellä sentään kunnioitetaan pyhäpäiviä eikä kaupallisuus ole maailman tärkein asia. Silti pahoitimme mielemme, kun yhtään pubiakaan ei ollut auki. Onneksi sentään joulutorilla myytiin myös olutta. Astuin tiskille, tilasin paikallista hanatuotetta, sain sen, huomasin tuopin 0,3 dl kokoiseksi ja kuulin tarjoilijan sanovan; ”four euros and fifty cents”. MVNT? Suomessako täällä ollaan? No, ehkä sitä kolmannen päivän ensimmäisestä tuopista voi tuon maksaa, mutta silti tuo oli Saksan mittakaavassa aseeton ryöstö.

Sain kuitenkin kyyneleeni pyyhittyä, joten oli aika suunnata kohti iltapäivän pyhättöä, Vonovian Ruhrstadionia. Kerrankin stadion sijaitsi lähellä keskustaa, sillä matkaan meni metrolla vain muutama minuutti. Jäimme pois stadikan pysäkillä ja bongasimme kirjaimellisesti mukiin menevän näköisen pubin stadikan läheisyydessä. Ritterburg -niminen Bochumin fanipubi oli kotimme seuraavan parin tuopillisen ajan.

3.12.2017 klo 13.00 Vonovian Ruhrstadion, Bochum. 2.Bundesliga VfL Bochum – 1.FC Union Berlin

Stadionin porttien sisäpuolella kävimme vilkaisemassa päätykatsomon ryysistä, mutta koska sitä ei ollut, niin haistelimme hiukan bochumilaista stadionfiilistä myyntipisteiden sekä vessojen läheisyydessä. Täytynee avata hieman jälkimmäistä, sillä miesten vessa oli aivan täynnä Bochumin fanitarroja menneiltä vuosilta. Muina miehinä kaivoin kameran esiin samalla, kun vieressä paikalliset kusivat menemään, mutta eipä tuo tuntunut ketään haittaavan. Tarkennetaan vielä sen verran, että kuvasin nimenomaan tarroja.

Kömmimme lopulta valtaamaan hyvät tontit maalin takaa ja katselimme lämmittelyiden loppua. Normaalisti katsomon alaosaan kyhätty tasanne, noin sanottu capotorni on aina tähän aikaan jo miehitetty, mutta Bochumissa se on tyhjillään. Seuran fanit ovat nousseet kapinaan seurajohtoa vastaan, sillä seuran omistusta halutaan laajentaa eikä ultrien silmissä ole mitään takuita mihin suuntaan. Jokainen faniyhdistys haluaa välttää oman rakkaan seuransa joutumasta RB Leipzigin asemaan.

Kulttiseura Union Berlinin faneja on saapunut Bochumiin arviolta parituhatta ja he miehittävät Bochumin fanikatsomosta katsottuna vastakkaisen kulmauksen. Toiseen päätyyn alkaa ilmestymään mustiin pukeutunutta porukkaa. Heitä on muutama sata ja he istuvat alas. Bochumin ultrat ovat paikalla ottelussa, mutta vastakkaisessa päädyssä ilman seuravärejä. Pian alkaa tapahtumaan. Bochumilaiset lähtevät siirtymään keskemmälle lähemmäs Unionin faneja. Pientä liikehdintää tapahtuu myös Unionin kulmauksessa ja osa faneista siirtyy myös kohti päätykatsomoa. Ennen kuin mitään ehtii tapahtua, saapuu arviolta 50 mellakkapoliisia väliin ja työntävät muutaman iskun saattelemana Bochumin ultrat takaisin katsomo-osaansa sekä tekevät muurin, josta on turha yrittää tulla läpi. Samalla joukkueet saapuvat kentälle ja peli on valmis alkamaan.

Vaikka ultrat eivät osallistu kannattajatoimintaan, on tunnelma stadionilla perus Saksa-laatua eli hyvää. Lähes koko päätykatsomo lähtee mukaan huutoihin ja vertailukohtana edellisen päivän Duisburg-peliin, niin meininki on ilman ultriakin parempaa. Myös vierailijoista lähtee meteliä kiitettävästi, joten kaikki olivat samaa mieltä. Hyvä että tultiin tännekin!

Union Berlin taisteli viime kaudella jopa Bundesliganoususta ja on aloittanut kuluvankin kauden hyvin. Seura löytyi ennen ottelua sijalta 4, tasapisteissä sarjakolmosen Nürnbergin kanssa. Silti edellisissä otteluissa peli on vähän takkuillut, mutta sitä ei huomannut Bochumissa. Kellossa oli neljä minuuttia, kun Eisernin maalitykki Sebastian Polter iskee jo kauden 10.osumansa. 0-1! Todella tasaisessa 2.Bundesligassa puolivälin alapuolella oleva Bochum saa kuitenkin lopulta otetta pelistä ja nousee tasoihin viisi minuuttia ennen puoliaikaa. Ansaittu tasoitus ja tauolle 1-1 numeroista.

Tauolla koittaa päivän ja ehkä koko reissun tähtihetki. Katselin ennen matsia kun joku videoryhmä kuvasi aivan uskomattoman hienoa hahmoa kaljatiskiltä katsomoon. Kyseinen jamppa oli noin 50-vuotias nahkabyysiin ja Bochumin farkkuliiviin pukeutunut jannu, joka näytti Europen laulajan ja Iggy Poppin sekoitukselta.  Koska kaveri sattui olemaan vieressä ja paikallisetkin pyysivät häntä yhteiskuvaan niin pakkohan sitä oli itsekin. Hieno muisto! Googlailtiin sitten jälkeenpäin, että kukakohan perkele tuo oli ja vastauskin löytyi. Hän on Thomas.

En tiedä mitä Union Berlinille tapahtui toisella puoliajalla, mutta kotijoukkue Bochum hallitsi peliä aivan mielin määrin, mikä sytytti myös parin asteen lämpötilassa hytisevän kotiyleisönkin. Ottelun ehdoton kliimaksi nähtiin kolme minuuttia ennen päätösvihellystä, kun Lukas Hinterseen vei maalin edestä Bochumin johtoon. Kaljat lensivät katsomosta kaaressa, huuto oli kovaa ja jopa näin neutraalikatsojanakin voittomaalia tuli juhlittua isosti. Hieno seura, hieno ottelu ja hieno meininki. Ottelua seuraavana päivän Union Berlin ilmoitti, että seura ja valmentaja Jens Keller saa lähteä. Niinpä saimme kunnian todistaa sekä Peter Stögerin että Jens Kellerin viimeisiä manageritehtäviä Köllen ja Eisernin penkin takana.

Tein vielä frendin kanssa visiitin fan shopiin muiden suunnatessa pubiin. Kahvikupin ja hupparin hankintaa myöhemmin oli meidänkin aika siirtyä pöydän ääreen voitto-oluelle. Reilua tuntia myöhemmin meidät saattoi bongata vähemmän yllättäen bochumilaisen kebab-ravintolan nurkkapöydästä onnellisesti hymyillen.

Yllätys loppuillankaan osalta ei liene kummoinen, kun kerron, että iltamme jatkui Düsseldorfin panimoravintola Schumacherissa Altbierit kädessä ja päättyi vanhankaupunkiin Saksan pisimmälle baaritiskille. Eipä tarvinnut ainakaan jonotella, sillä joulukuinen sunnuntai-ilta ei ollut kaikista vilkkain ajankohta baareissa hengailuun.

Seuraavana iltana oli paluu Suomeen, mutta onneksi ehdimme vielä käydä ennen kotiinlähtöä ottamassa Kölnin keskustan haltuun. Nordrhein-Westfalenin osavaltion kahden ylimmän Bundesligajoukkueiden kotipelit taitaakin olla nyt nähty 1.FC Kölniä lukuunottamatta, joten kyllähän tuonnekin täytyy suunnata myös futiksen perässä tulevaisuudessa.

Mikäli futismatkailu alkoi näiden juttujen jälkeen kiinnostamaan, niin tässä infoa lippujen hankinnasta. Jos taas haluat 15 euron alennuksen tulevasta hotellivarauksesta vaikkapa Saksaan, niin tee bookkaus tämän Booking.comin etulinkin kautta. Huom! 15 euroa alennuslinkki voimassa vain rajoitetun ajan, joten älä ole mailapoika.

Danke schön!

Laamanaama ja muu ryhmä