Perjantai 1.12.2017.

Kello oli vasta hieman yli kuusi aamulla, mutta Helsinki-Vantaan Cesar’s ravintolan aamupalapöydän äärestä kuului pikkupoikamaisen innostunut puheensorina. Munakokkelit, lihapullat ja croisantit upposivat ääntä kohti väritysten saattelemana. Siitä oli aika tasan neljä kuukautta, kun saman pöydän ääressä nyt istuvat herrasmi.. okei, miehet olivat päättäneet lähteä Saksan rumimmalle seudulle ihastelemaan kaunista jalkapalloa. Seuraavat neljä päivää tulisi pitämään sisällään jalkapallon lisäksi yhden lätkäpelin, aikamoisen määrän olutta, roskaruokaa, huumoria, hyvähenkistä kuittailua sekä onnellista hymyä. Tervetuloa Laamanaaman halpamatkoille kohti harmaiden tehtaiden sävyttämään Ruhrin aluetta.

Ensimmäinen, useamman kuin yhden ottelun sisältänyt, futisreissu Saksaan tehtiin vuonna 2012 ja reilua viittä vuotta myöhemmin niitä oli takana jo toistakymmentä. Tällä kertaa matkaan lähdettiin kuuden hengen voimin, joka on myös aika maksimimäärä, jolla tämän tyylisille reissuille ylipäänsä kannattaa mennä. Tälläisellä kokoonpanolla homma pysyy vielä näpeissä, kun matsilippujen hankinnasta lähtien kaikki on iisimpää ja junissakin pystyy matkustamaan ryhmälipuilla.

Puolitoista vuotta sitten ensimmäisen kerran mukaan matkaan lähtenyt Niko (nimi muutettu) sai rookie-reissullansa komealta kalskahtavan ’mailapoika’-tittelin ja tällä kertaa hommaa oli jalostettu hieman pidemmälle. Olimme päättäneet tilata tätä matkaa varten ’junttimaisinta mitä tiedän’ -henkiset huumoripaidat, mutta lopputulos olikin yllättävän siisti. ”On vain yksi mailapoika” -teksti mailapojan naamalla koristeltuna sai aikaan ansaittua naureskelua. Itse sankarille asia tosin selvisi vasta koneessa, kun Facebook-statukseen liitetty kuva osui viattoman mailapojan ei-niin-viattomille silmille.

Finnairin Airbus 319 töräytti tonttiin Düsseldorfissa joskus ennen kymmentä. Sky train heilautti meidät terminaalista ensin lentoaseman juna-asemalle ja jo reilua varttia myöhemmin olimme vaeltamassa kohti hotellia, joka sijaitsi hieman syrjässä, 800 metriä Düsseldorfin Hauptbahnhoffilta eli suomalaisittain juna-asemalta. Kahdesta varatusta huoneesta toinen oli jo valmis, joten saimme laukut sinne ja suuntasimme kohti Düsseldorfin parasta kebab-ravintolaa, legendaarista Dene & Göriä.

Twitterissä vinkkailtiin, että läheltä löytyy käymisen arvoinen paikka, nimittäin panimo nimeltään Brauerei Schumacher. Koska kello oli jo lähemmäs kaksitoista, niin olikin korkea aika astua sisään panimoon ja tilata jälkiruokaa. Hyvä että saimme juuri döner tellerillä levennetyt perseemme penkkiin, kun pöytään oli tuotu jo kuusi 2 desin tuoppia paikallista Alt-olutta. Düsseldorfissa sekä Kölnissä (jossa paikallinen olut on Kölsch) on tapana, että tuota erinomaista ainetta tuodaan pöytään heti, kun sen ääreen on istuttu ja lasinalustaan vedetään sen verran viivoja kuin tuoppeja on tuotu. Mikäli ei jostain syystä enää seuraavaa kierrosta halua, niin laittamalla lasinalustan tuopin päälle, tuo kyyppari laskun. Yksi seurueemme kuuluneista sankareista ei ole koskaan ollut olutmiehiä, mutta tuntia myöhemmin neljä Altia oli kadonnut miehen suuhun kuin mummo vanhainkodista pakkaseen. Saksa tekee miehestä olutsiepon.

Reissu oli saanut oivan startin eikä se ainakaan huonommaksi muuttunut, kun päätimme ostaa kuusi litran pulloa panimosta matkaan. Illan ohjelmassa olisi muutaman vuoden tauon jälkeen DEL-ligan lätkäpeli naapurikaupunki Krefeldissä, joten parin tunnin hotellihengailun jälkeen oli aika suunnata kohti juna-asemaa ja U-bahnia.

DEL-Liga pe 1.12.2017 klo 20.30 Krefeld König Palast: Krefeld Pinguine – Kölner Haie

Futisrintamalla lähin kiinnostava peli olisi ollut Armenia Bielefeldin ja St.Paulin kohtaaminen, mutta koska lähtö majapaikastamme Düsseldorfista olisi ollut jo ennen huoneiden saamista, niin päädyimme plan b:hen. Saksan lätkäliigaa pelattiin lähellä Krefeldissä, joten lähdimme nuuhkimaan mikä meininki osavaltion lätkäderbyssä oli.

Düsseldorfista Krefeldiin pääsee kätevästi U-Bahnilla 40 minuutissa. Olimme hankkineet matkaevääksi kaksi pulloa neljän euron kermalikööriä, joka on toiminut perinteisesti etenkin kakkos- ja kolmosaamujen starterina mainiosti. Nyt kuitenkin otimme hallitun riskin ja siemailimme sitä seitinohuesti junamatkan ajan. Tai no, totuus on se, että juna oli hädin tuskin päässyt ensimmäistä pysäkkiä pidemmälle, kun ensimmäisestä pullosta oli jäljellä enää vain kaunis muisto. Naureskelimme itsekin tapahtuneelle ja sovimme, että se toinen pullo aukeaa vasta puolivälissä matkaa. Kaikkien yllätykseksi selkäranka ei pettänyt, kuten ei myöskään kermaliköörin positiivinen vaikutus yleiseen meininkiin. Hieman ennen Krefeldiä sain kotoa viestin, että Potsdamin joulutori on tyhjennetty epäilyttävän esineen vuoksi ja samaan lauseeseen pyynnön, että emme menisi joulutoreille.

U-Bahn-pysäkin vierestä alkoi kivasti valaistu katu, joka johti suoraan joulutorille. Glühweinin tuoksu voitti pelon mistään terrori-iskuista, joten pikku glögit joulukuisessa pimenevässä ja kylmevässä illassa sopi teemaan kuin Aikuinen nainen karaoke-baariin eli sinällään hyvin, mutta kuulijan näkökulmasta huonosti. Pelin alkuun oli vielä pari tuntia, joten päätimme käydä maistelemassa myös makkarakioskin bratwurstit. Sanomattakin lienee selvää, että maistui!

Krefeldin König Palast-arena vetää noin 8000 katsojaa ja on lätkän katsomisen näkökulmasta toimiva paikka. Päädyn seisomakatsomo sekä kohtalaisen jyrkkä sivukatsomo takaavat tiiviin tunnelman, jossa jokaiselta paikalta näkee pelin hyvin. Hallin ainoa huono puoli on se, että se sijaitsee aika kaukaa keskustasta. Bussit kulkevat tosin aika lähelle ja pelilippu toimii lähialueilla matkalippuna. Päätimme tästä huolimatta talsia keskustasta hallille ja lopulta pienen harhailun ja yleisen valituksen jälkeen hallin valot näkyivät horisontissa. Pelipäivä ei muutamaa satunnaista kaulaliinaa ja vierasjengi Kölner Haien pelipaitaa lukuunottamatta katukuvassa juuri näkynyt, toisin kuin futispeleillä on tapana. Itsekin kävin kasvattamassa kaulaliinakokoelmaa Krefeldin keltamustalla liinalla pikkuruisessa fanikaupassa ennenkuin suuntasimme sisälle halliin.

Hallissa kävimme lataamassa arenakortille rahaa ja suuntasimme tuoppeinemme katsomoon. Alkushow oli juuri pyörähtämässä käyntiin pingviinimaskotin johdolla ja etenkin valoille sekä pyroille voi nostaa peukkua. Pientä hymyä aiheutti ennen joukkueiden jäälleastumista kuultu jalkapallokatsomoista enemmän tuttu You’ll Never Walk Alone, mutta toisaalta kivahan sitä oli laulaa pikku nousuissa. Molempien joukkueiden alkukausi oli mennyt hieman penkin alle, sillä Krefeld löytyi ennen ottelua sarjataulukon sijalta 12 (sarjassa 14 joukkuetta) ja Köln muutamaa sijaa ylempää. Köln oli sen sijaan painanut paniikkinappulaa pari viikkoa aiemmin, kun Peter Draisaitl korvasi Cory Cloustonin. Näistä kahdesta Kölner Haie on joukkueena suurempi ja menestyksekkäämpi, joten suuremmat menestyspaineet on muutenkin Kölnin suunnalla.

Suomalaisväriäkin nähtiin sekä kentällä että katsomossa. Krefeldissä pelaavat puolustajat Markus Nordlund sekä Mikko Vainonen ja ottelun toisen erätauon aikana osa seurueestamme olivat törmänneet monen hengen suomalaisryhmään missäpä muuallakaan kuin oluttiskillä. Vähemmän yllättäen heidänkin reissun pääpeli ei ollut Krefeldin lätkäpeli vaan seuraavan päivän Schalke-Köln.

Itse ottelu oli tasoltaan aika skeidaa. Tunnelma oli perinteiseen saksalaistyyliin toki varsin mainio eikä meidän paikat Krefeldin fanikatsomon vieressä ainakaan sitä alentaneet. Silti mitään suurta urheilujuhlan tuntua ei pelissä ollut ja etenkään kun kotijoukkue ei edes pystynyt maalintekoon, niin 0-2 lukemat pelissä oli pettymys 6181 hengen kotiyleisön lisäksi myös meille. Täysi vieraskatsomo sai kuitenkin aihetta juhlaan ja me ihan ok startin reissulle.

Matsin jälkeen päätimme hypätä taksiin, koska kävely ei kiinnostanut ketään eikä julkisiakaan näkynyt mailla eikä halmeilla. Tosin taksin saaminenkin oli yllättävän hankalaa, sillä ensimmäinen ryhmä pääsi liikkeelle 15 minuttia ennen toista ryhmää, mutta lopulta kaikki kokoonnuimme hotellin viereiseen pizzeriaan. Kaikilla muilla tuntui olevan meininki ylimmillään, mutta eräs nimeltä mainitsematon seurueemme jäsen näytti enemmän romanikerjäläiseltä kuin mailapoj.. eiku! Noh, rapatessa roiskuu!

Unta ei kauaa tarvinnut hakea ja hyvä niin. Seuraavana päivänä edessä odotteli tuplapäivä, kun edessä oli ensin 2.Bundesligan kamppailu MSV Duisburg – Greuther Fürth ja reilua viittä tuntia myöhemmin FC Schalke 04 – 1.FC Köln.