Kolmen Pärnussa vietetyn yön jälkeen halusimme käydä katsomassa 180 kilometrin päässä sijaitsevan Tarton nähtävyydet ennen kotiinpaluuta. Yhden yön taktiikalla toteutettu reissu tuntui aluksi ajatuksen tasolla liian lyhyeltä, mutta loppujen lopuksi sekin aika riitti. Kaupunki, joka paikalliskielellä kääntyy muotoon Tartu, oli yllättävän hiljainen.
Pärnuun verrattuna Tarto on kuitenkin suurkaupunki, ja se on Viron toiseksi suurin hieman alle 100 000 asukkaallaan. Tästä huolimatta must see -nähtävyyksiä ei ole turistin näkökulmasta kovinkaan paljon, ja suurin osa niistä on lyhyen etäisyyden päässä toisistaan. Tämän vuoksi Tarto onkin aika kompakti kaupunki ottaa haltuun. Vaelsimme erinomaisella hinta-laatusuhteella varustetusta Dorpat-hotellista Emajoen rantaa pitkin kohti vanhaakaupunkia, ja näkymä toi jollain lailla mieleen Turun Aurajoen. Ja vähän niin kuin Turussakin, kuulosti ihmisten puhe hauskalta eikä siitä ymmärtänyt paljoakaan.
Tarton yliopistossa opiskelee jopa 16 000 opiskelijaa. Oppilaitosten ollessa heinäkuussa kiinni kaupunkikuvassa ei näkynyt sille todennäköisesti tyypillistä opiskelijainvaasiota. Tuntui jopa erikoiselta, kuinka väljää ja hiljaista keskustassa oli. Kuuluisa Raatihuoneentori (Raekoja plats) oli varsin tyhjä, mikä toisaalta oli kiva asia, kun mihinkään ei tarvinnut jonottaa ja terasseille sekä ravintoloihin mahtui istumaan ongelmitta. Terasseista puheenollen, suomalaisillekin erittäin rakas ja tuttu A. Le Coq -olut on kotoisin Tartosta. Itselleni se ei ensimmäisenä oluena ostoskoriin Suomessa päätyisi, mutta kyllä se silti Tartossa maistui ihan hyvälle.
Tartoa pidetään taidekaupunkina, ja kulttuurin ystäville se tarjoaakin silmänruokaa komeiden rakennusten, vehreiden puistojen sekä muraalien muodossa. Etenkin Karlovan alueen puutaloja oli etukäteen hehkutettu. Ehkä ne kannattaa käydä vilkaisemassa, mutta ainakin minut alue jätti hieman kylmäksi. Onhan niitä vanhoja taloja muuallakin.
Yksi hieno paikka viettää aikaa on Toomemäen puisto, joka sijaitsee vanhankaupungin takana Tarton yliopiston lähellä. Korkea kukkula kätkee sisäänsä kävelyreittejä sekä näköalapaikkoja.
Mikäli Tarttoon saapuu bussilla, bussiasema sijaitsee aivan Dorpat-hotellin ja Tasku-kauppakeskuksen vieressä. Kauppakeskuksia on keskustan alueella muutenkin paljon, ja valinnanvaraa riittää. Shoppailumahdollisuudet ovat jossain Pärnun ja Tallinnan välimaastossa, ja hintatasokin on hieman Suomen tasoa edullisempi.
Lasten kanssa matkaillessa kannattaa suunnata Ahhaa-tiedekeskukseen, joka sijaitsee lähellä bussiasemaa. Muutaman kilometrin päässä, Viron kansallismuseon vieressä, sijaitsee myös Ylösalainen talo (Tagurpidi Maja). Kummassakaan näistä ei tosin tullut tällä reissulla käytyä, mutta niitä on monessa paikassa hehkutettu. En ota siis syytöksiä vastaan, jos kohteet ovatkin aivan kusisia!
Summa summarum: Tarto on ”ihan kiva”, muttei sellainen kaupunki, johon tulisi välttämätöntä tarvetta mennä uudestaan. Mikäli kuitenkin suunnittelet Viron-roadtripiä omalla autolla tai sinua kiinnostaa nähdä muitakin kaupunkeja kuin Tallinna, Tarto on hyvä kohde. Siellä näet samalla hieman aidompaa Viroa ilman, että joka toinen vastaantulija on suomalainen. Suomella pärjää tuollakin tarvittaessa, mutta yleensä tarjoilijat ja muut asiakaspalvelijat tuntuvat arvostan enemmän englannin kielen käyttöä.
Viron-roadtrip piti sisällään reitin Tallinna–Rummu–Pärnu–Tarto–Tallinna. Ajokilometrejä mittariin kertyi noin 540, ja latauksiin meni rahaa ehkä 15 euroa. Reissu ei olisi mitään ilman matkamuistoja. Siinä missä muut saavat matkoilta postissa kortteja, minulle pamahti omalla nimelläni ylinopeussakko. En ilmeisesti ollut huomannut 60 km/h -alueen muuttumista viidenkympin alueeksi, mutta sellaista se välillä on. Eikun eteenpäin!
Best Regards,
Laamanaama, maanteiden kuningas
