Perjantai 9.10. klo 20.50 Lontoo.
I’m forever blowing bubbles,
Pretty bubbles in the air,
They fly so high, they reach the sky,
And like my dreams they fade and die!Fortune’s always hiding,
I’ve looked everywhere,
I’m forever blowing bubbles,
Pretty bubbles in the air!
United! United!
Saippuakuplat lentelevät tuulen mukana, kun lähes loppuunmyyty London Stadium laulaa West Ham Unitedin kuuluisaa hymniä täyttä kurkkua. Olemme saapuneet Itä-Lontooseen, Stratfordin alueelle monta tuntia ennen West Hamin ja QPR:n välistä paikallisottelua, jotta pääsemme mukaan peribrittiläiseen pelipäivän tunnelmaan, johon kuuluu olennaisena osana pubit, olut ja kavereiden näkeminen. Aivan samasta syystä olemme valinneet syksyn reissukohteeksi jalkapallon kotimaan Englannin, joka tuo myös meidän porukalle mukavaa vaihtelua jalkapallokohteista. Monelle meistä yhdeksästä tämä on ensimmäinen kerta britteinsaarten futiskatsomoissa.
West Ham – QPR on uskomatonta kyllä ainoa perjantai-iltana tarjolla oleva ammattilaisjalkapallomatsi koko maassa, mutta meille se kelpaa mainiosti – vaikka ensisijainen toive olikin reissata pallon perässä muualla kuin Lontoossa.
Itselleni illan ottelu on järjestyksessään sadas urheilutapahtuma ulkomailla ja ympyrä sulkeutuu tietyllä tavalla hyvin, koska ensimmäinen ulkomailla näkemäni ottelu oli nimenomaan Englannissa. Tuolloin yli 20 vuotta sitten kohtasivat Leeds United ja Middlesbrough. Tämän jälkeen onkin tullut bongattua jalkapalloa ympäri Eurooppaa, mutta edellisestä Englannissa nähdystä futispelistä on vierähtänyt aikaa. Silloinkin, vuonna 2014, lauteilla oli West Ham United.
Jos joku kysyy mun englantilaista suosikkijuokkuetta, niin vastaan aina West Ham, vaikka en mikään tosifani voi sanoa olevanikaan. Aikanaan seuran värit ja tarina teki vaikutuksen – ja onhan se nyt kivempi sympata seuraa, joka ei juuri koskaan menesty, kuin gloryhuntata ”Pooleja”, ”Manuja” tai ”Citejä”. Tosin itselleni Valioliiga ei paljoakaan merkitse, koska kiinnostavampaa futista pelataan muualla. Nyt on kuitenkin upeaa olla hyvän porukan kanssa back in England, niinkuin paikalliset sanovat. Ja koska vuodet ovat näyttäneet, että football is not coming home, täytyy itse matkustaa jalkapallon kotiin. Mutta mennäänpä ajassa hieman taaksepäin.
Perjantai 9.10.2026 klo 4.48.
Kun on kotona tottunut heräämään aika tarkalleen hieman ennen kello seitsemää, niin silloinhan on loogista herätä samaan aikaan myös muualla. Tosin kello on täällä Englannissa kaksi tuntia vähemmän, ja huonekaverit kuorsaavat kovempaa kuin Oasis soittaa Wembleyllä. Onneksi muistin korvatulppien olemassaolon, ja kun edellisen illan menotkin painavat vielä sen verran, saan uudestaan unen päästä kiinni. Eipähän tarvitse alkaa herättelemään koko bändiä, vaikka toinen laulaja – Rauman lahja maailmalle on jo hereillä ja kyselee ”ei mittän olutjuttui olis?”.
Saavuimme edullisella Ryanairin lennolla Lontooseen torstai-iltana, ja pakkohan siinä oli saman tien tutustua Paddingtonin alueen ruoka- ja juomakulttuuriin. Ja kyllä, siinä onnistuttiin ihan hyvin. Iso peukku J D Wetherspoon -ketjulle, joka toimivuudessaan ja hinta-laatusuhteessaan suoriutui tehtävästään mainiosti.
Perjantai 9.10.2026 klo 9.00
Oasis on viimein lopettanut yöllisen kuorsauskeikkansa meidän hotellihuoneessamme, ja olemme kokoontuneet kaikkien yhdeksän matkaan lähteneen voimin englantilaiselle aamiaiselle – jo tuttuun ja turvalliseen J D Wetherspooniin. Aamiaisen aikana käy ilmi, että kreikkalaishenkisen jumalaisen vartalonkin omaava Souvlaki on saanut tutultaan kuvakaappauksen Tescon kanta-asiakaskortista, jolla saa kermalikööriä lähes puoleen hintaan. Tunnelin päässä loistaa siis kirkas valo.
Pian lähdemme kananmunat, pekonit, makkarat ja pavut vatsan pohjalla – sekä kermalikööripullo matkassa – kohti kaupunkikierrosta Mailapojan johdolla. Kerrankin meillä on melkein koko päivä aikaa tutustua myös nähtävyyksiin ilman munaravia stadionilta toiselle. Mailapoika, tuo kävelevä matkasuunnitelmien laatija, oli budjetoinut tällä kertaa kaupunkikierroksen aikataulun hieman väärin, koska suurinta osaa – tai no, rehellisesti kaikkia – kiinnostivat joka kulman takaa ilmestyneet pubit patsaita enemmän. Aika hyvä kierros saatiin kuitenkin tehtyä ennen illan pääkohdetta: West Hamin kyseenalaista mainetta saanutta London Stadionia.
London Stadiumia on usein sanottu Valioliigan huonoimmaksi jalkapallostadioniksi. Ei siksi, etteikö vuoden 2012 kesäolympialaisiin rakennettu stadikka olisi valtavan upea sisältä ja ulkoa, vaan sen vuoksi, ettei se katsomorakenteen ja juoksuratojen vuoksi sovellu jalkapalloon. Kenttä on kaukana katsomoista ja ääni ei pysy kunnolla stadionin sisällä. Ei ihme, että Hammersin kannattajat siirtyivät legendaariselta Upton Parkilta London Stadiumille surullisin fiiliksin. Vaikka kapasiteetti nousikin 35 000 katsojasta lähes puolella 62 500 katsojaan. Kohtahan noiden pyhättöjen ero selviää meillekin.
West Ham on myynyt kaudelle 2026-2027 yli 50 000 kausikorttia. Se on yksistään enemmän kuin suurimpaan osaan Valioligaan stadioneista mahtuu edes katsojia! Liput Lontoon paikalliseen QPR:ää vastaan tuli myyntiin elokuun loppupuolella – ensin jäsenille ja sitten yleiseen myyntiin. Parhaat paikat olivat tietysti menneet jo kausikorttilaisille ja Hammersin jäsenille, mutta saimme ihan ok mestat yläkatsomosta 205. Mitenkään edullista lystiä se ei ollut, sillä liput maksoivat 50 puntaa kappaleelta.
West Hamin liput ostetaan seuran kotisivuilta mikä vaatii rekisteröitymisen palveluun. Maksimimäärä lippuja on kuusi kappaletta per henkilö. Muutamaa päivää ennen ottelua saimme sähköpostin West Hamilta, jossa kaikkia lipun ostaneita pyydettiin toimittamaan kuva henkilöllisyystodistuksesta sekä lähettämään jokaisen otteluun saapuvan nimi- sekä osoitetiedot. Kuulosti klassiselta koijaukselta, mutta totta se oli. Vastauksemme jälkeen liput vapautettiin ja kaikki oli ok, mutta jatkossa vaaditaan, että yli kuuden hengen liput ostetaan ryhmävarauksen kautta.
Edellisen kerran joukkueet kohtasivat sarjapelissä keväällä 2015 ja heti perään tammikuussa 2026 FA Cupissa, jolloin 9000 QPR -kannattajaa oli paikalla, Senkin vuoksi lippupolitiikkaa lienee kiristetty täksi illaksi, ettei vieraskannattajia eksy muualle kuin heille tarkoitettuun katsomoon.
Pe 9.10.2026 Stratford klo 17.00
Ryhmämme on saapunut Itä-Lontoon Stratfordiin. Kävelemme vuoden 2012 olympialaisiin valmistuneen, aivan jäätävän kokoisen Westfield Stratford City -kauppakeskuksen läpi ja suuntaamme täyttämään mahamme ja kurkkumme, sillä ottelun alkuun on vielä reilut pari tuntia aikaa. Yli 60 000 ihmisen massatapahtuma ei voi olla näkymättä katukuvassa, mutta tunnelma on toistaiseksi odottava – mitään erityisen riehakasta chänttäystä tai yhteislauluja ei ole vielä viritelty. Tuntia ennen h-hetkeä siirrymme horisontissa siintävälle London Stadiumille ja matsikiima alkaa vihdoin nousta kattoon. Yllätämme vielä ennen ottelua turkulaishensinkiläisen tuoreen isämiehen Hammersin pelipaidalla vastasyntyneen beibin nimellä.
Ennen ottelua sarjan kakkospaikalla majaileva perinteinen Itä-Lontoon työläisseura West Ham United pelasi peräti 14 vuotta putkeen Valioliigassa, mutta niin vain joukkue putosi toiselle sarjatasolle Championshipiin keväällä 2026. Erityisen kiimaiseksi taistelun sarjapaikasta teki se, että verivihollinen Tottenham Hotspur oli myös pitkään liipaisimella. Lopulta Spurs raapi kaksi pistettä Hammersia enemmän ja säilyi pääsarjassa.
Englannin mestaruudet ovat karttaneet West Hamia – hieman Spursin tavoin –, mutta palkintokaapista löytyy sentään kolme FA Cupin voittoa, yksi Intertoto-pokaali sekä tuoreimpana meriittinä Konferenssiliigan pytty vuodelta 2023. Vuosien varrella sekoilu on ollut taattua niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Seura ei ole oikein koskaan saanut ulosmitattua sitä valtavaa potentiaaliaan, jonka kymmenen vuotta sitten tapahtunut siirto Upton Parkilta London Stadiumille olisi voinut mahdollistaa. Jotain positiivista sentään: fanit eivät ole joukkuetta hylänneet. Pikemminkin päinvastoin, sillä uskollisuus mitataan juuri silloin, kun menee päin persettä ja sarjatasot vaihtuvat. Tämä on perinneseurojen kauneutta.
Hammersin markkina-arvo on Championshipiin todella kova 278 miljoonaa euroa. Silti Valioliigassa se olisi toiseksi pienin arvo Hullin jälkeen. Kesällä 2026 West Ham näytti haukkaria ja teki uuden toiseksi korkeimman sarjatason siirtoennätyksen, kun seura hankki belgialaisen Arne Engelsin Celticistä 22 miljoonalla punnalla. Joukkueen tämän kauden arvokkaimmat pelaajat ovat Engelsin lisäksi jo melkein seuralegendan statuksesta nauttiva Jarrod Bowen sekä Taty Castellanos. Hammersin managerina kaudella 2026-2027 toimii portugalilainen partanaama Nuno Espirito Santo.
Yli 60 vuotta Englannin pääsarjatasolla historiansa aikana pelannut West Ham United perustettiin vuonna 1895 telakkatyöntekijöiden joukkueeksi. Logossa näkyvät ristikkäin olevat moukarit kuvastavat työkaluja, joilla laivan niittejä lyötiin kiinni – ja vähemmän yllättäen myös seuran lempinimi The Hammers juontaa siitä juurensa. Seuran ehdottomasti suurin pelaajalegenda on Bobby Moore, joka oli 60-luvulla maailman parhaita puolustajia sekä arvostetuimpia maajoukkuekapteeneja. Edellisen, jo nyt puretun legendaarisen Upton Park Stadionin, yksi katsomo-osa oli nimetty hänen mukaansa ja myös pelipaitaa numerolla 6 ei nähdä enää kenenkään päällä. Viime aikaisista pelaajista etenkin seurauskollisuuden ruumiillistuma Mark Noblen nimi on myös syytä nostaa esille.
Suomalaisia on lontoolaisseurassa pelannut ainoastaan kaksi, joista toinen graindasi tiensä kannattajien sydämiin. Jussi Jääskeläinen vartioi Hammers-maalia kaudet 2012-2015. Puolustaja Hannu Tihinen pelasi Claret & Blue -paidassa ainoastaan puoli vuotta ja 10 ottelua. Hammersilla on kohtalaisen suuri kannatus myös Suomessa ja tästä esimerkkinä on West Ham Finland -fanclub, joka toimii aktiivisesti Facebookissa. Järjestö on tuonut Suomeen pelaajalegendoja ja heidän kauttaan saa myös kausikortteja lainattua, maksua vastaan toki, tarvittaessa.
West Ham on tullut tunnetuksi myös kentän ulkopuolisista jutuistaan – eikä pelkästään positiivisessa mielessä. Seuran kannattajat tulivat 70- ja 80 -luvalla tunnetuiksi väkivaltaisuuksistaan ja näiden tapahtumien pohjalta on tehty myös elokuvia, kuten Green Street Hooligans, The Firm sekä Cass. Väkivaltaisuuden pelko oli viimeksi vahvasti läsnä Hammersin QPR:ää edeltävässä ottelussa 19.9., kun seura pelasi suurinta vihollistaan Millwallia vastaan ensimmäistä kertaa 14 vuoteen. Poliisit olivat hälytystilassa päiviä etukäteen ja suurimmilta yhteenotoilta ilmeisesti vältyttiin. Seurojen viha kumpuaa telakkamaailmasta, kun Thamesin vastakkaispuoliset telakkatyöntekijät ottivat yhteen. Lontoossa on lukuisia futisjoukkueita, mutta niistä kaksi – Tottenham sekä Millwall ovat ne, joita vastaan ylilyönnit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Tällä kertaa ”meidän” ottelussa vastassa oli myös lontoolainen joukkue, Queens Park Rangers.
Queens Park Rangers tulee Länsi-Lontoosta ja on perustettu vuonna monen muun brittiseuran tavoin – jo 1800-luvun loppupuolella vuonna 1882. Sinivalkoista paitaa kantava seura on suurimman osan lähihistoriaansa pelannut Championshipissä, mutta kävi pari vuotta myös Valioliigan puolella kausina 2011-2013 sekä 2014-2015 Alkukausi Championshipissä on ollut hyvä, Ärrät ovat sarjassa sijalla kuusi. EFL Cupissa QPR lähti lauluun jo ensimmäisellä kierroksella Millwallille. Suomalaisille QPR on viime kuukausien aikana tullut tutuksi Glen Kamaran myötä, sillä mies siirtyi Ärriin lainasopimuksella kesäkuun lopussa Rennesistä. Mies onkin pelannut lontoolaisseuran paidassa erittäin hyvin ja siitä syystä Kamara kutsuttiin takaisin Länsi-Lontooseen kesken maajoukkueleirityksen, joka aiheutti kohua sekä Suomessa että Englannissa ja harmaita hiuksia FIFA:lle.
Pe 9.10.2026 London Stadium klo 20.00
West Ham United – Queens Park Rangers 1-1 (0-1) 62 140 katsojaa
Ennen ottelua stadionilla on muisteltu entisaikojen maalivahtisuuruutta Luděk Mikloško, joka pelasi yli 300 ottelua Hammers -paidassa. Blowing bubbles -hymnin ja legendalle annetun minuutin aplodien jälkeen ottelu pääsee alkamaan. Ja mitä helvettiä, stadionilla vallitsee täysi hiljaisuus! QPR-kannattajien möykkä kuului jollain lailla, mutta kotiyleisö on hiiren hiljaa. Katsoimme epäuskoisesti toisiamme, näin paskaa tunnelmaa ei ole tullut vastaan missään. Missä ovat ”C’mon you Irons!” -huudot, jolla otteluun saataisiin edes vähän eloa? Ehkä yleisö odottaa jotain tapahtuvan myös kentällä, mutta keskieurooppalaiseen kannattajakulttuuriin tottuneena kokemus on kuin katsoisi kotona telkkaria ilman ääniä – kaikki valot päällä.
Tunnelmaa ei paranna QPR:lle tuomittu kyseenalainen rankkari, jonka tanskalainen Nicolas Madsen sijoittaa tyylikkäästi verkkoon. 18 minuuttia kellossa ja tilanne 0-1 vieraille. Ainakin Ärrä-kannattajat saivat aihetta juhlaan. Nuhainen ja tylsä puoliaika päättyy lopulta vierasjohdossa, ja löydän itseni hodarilta ja oluelta käytävältä. Tuo klassinen kaksikko olikin parasta antia tähän mennessä. Ihmettelemme porukassa, että miten helvetissä London Stadiumilla voi olla näin surkea fiilis peleissä. Perjantai-ilta, 60 000 katsojaa ja paikallismatsikin vielä, mutta meidän hotellihuoneemme kuorsauskonsertissakin desibelit olivat korkeammalla.
Toinen jakso on sentään pelillisesti parempi ja samalla stadionin desibelitkin nousevat hieman, kun Hammers painostaa. Lopulta Jarrod Bowen tasoittaa ottelun 70. minuutilla ja saa nukkuvan yleisönkin huutamaan. Kokonaiset 15 sekuntia, kunnes stadionille laskeutuu taas syvä hiljaisuus.
West Ham jatkaa painostamistaan ja ottelun lisäajalla sille ojennetaan palkinto – rankkari! Jengin tähtipelaaja Bowen tulee sitä antamaan, mutta QPR-veskari Pierce Charles torjuu sekä pilkun, että siitä seuranneen jatkotilanteen. Pisteet tasataan maalein 1-1. Tämä syö meidän porukan vedonlyöjien mieltä, koska loppuilta olisi kuulemma ollut mallia ilmainen, mikäli pallo olisi tiensä maaliin löytänyt, mutta this is West Ham way boys.
Me jatkamme iltaa tutustumalla Stratfordin ennen matsia jo koluttuun ravintolamaailmaan, ennen kuin lähdemme takaisin kohti Paddingtonia illan viimeisillä metroilla. Metroista sen verran, että lippujen maksaminen on tehty helpoksi: sen kuin vaan näyttää korttia lähimaksullelaitteelle portilla ja tekee saman poistuessa. Enää ei tarvitse Oyster cardeja latailla.
Nähty 100. ottelutapahtuma ulkomailla ei noussut millään muotoa klassikkojen joukkoon eikä ottelusta jäänyt mitään juhlafiilistä. Tulipahan samalla nähtyä Olympia Stadiumkin kaksi kertaa: ensimmäisen ja viimeisen. Vaikka West Hamista tykkäänkin, niin eihän tuolla ole enää mitään samaa henkeä ja fiilistä kuin Upton Parkin aikoina. Saa kivittää ja puolustella, mutta kylmäksi jätti.
Laamanaaman lutuuripisteet West Hamille 6-.
Laamanaama
