Derby 10.10.2026 klo 12.00

Derbyssä sataa. Tieto ei sinällään ylitä uutiskynnystä, sillä sumujen saarella se on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus. Puolentoista tunnin junamatka Lontoosta on sujunut leppoisasti kermalikööriä ja olutta hörppien, ja aamun pienehkö väsymys alkaa olemaan muisto vain.

Hyppäämme junasta ja talsimme syyssateessa eteenpäin. Mailapoika on kerrankin ollut fiksu ja varannut meille hotellin aivan juna-aseman vierestä, joten parin minuutin päästä olemme jo sateen suojassa. Emme saa vielä puolenpäivin tienoilla huonetta, joten vähemmän yllättäen päätämme lähteä etsimään pubia, jossa voisi ottaa kenties yhden oluen.

Olemme saapuneet Derbyyn Lontoosta, jossa kävimme perjantai-iltana katsomassa West Ham Unitedin ja Queens Park Rangersin kohtaamisen London Stadiumilla. Tänään puitteet Pride Park Stadiumilla ovat hieman maltillisemmat, mutta tunnelman on pakko olla tiivimpi ja intohimoisempi – sen verran paska kokemus London Stadium oli. Edellisestä The Ramsin kotiottelusta on jo aikaa, sillä maaottelutauon vuoksi joukkue oli kannattajiensa edessä viimeksi lähes kuukausi sitten, 12. syyskuuta.

Kamat on jätetty hotellille jemmaan. Osa porukasta jää heittelemään dartsia hotellin aulaan, kun me kuusi muuta suuntaamme ensin kohti lähipubia ja sitten kauppakeskuksen yllättävänkin erinomaista pizzeriaa. Illan ottelu Derby Countyn ja Wrexhamin välillä kolkuttelee jo ovelle kuin joulupukki konsanaan, joten aikaa ei ole hukattavaksi.

Tilataksi kuljettaakin meidät näppärästi muutaman kilometrin päähän Pride Park Stadionille. Pakistanilaistaustainen suhari yrittää kaikkensa saadakseen meiltä käteistä maksuksi, mutta koska puntia ei taskusta löydy, niin lopulta korttikonekin löytyy – vaikka aluksi se ei ollut edes vaihtoehto.

Derby County Football Club, tuttavallisemmin Derby, on kotoisin – no – Derbyn kaupungista, joka sijaitsee Derbyshiren kreivikunnassa Keski-Englannissa. Siellä majaansa pitää hieman alle 260 000 asukasta. Derby kuuluu sarjaan ”kaupunkeja, joihin ei olisi tullut mentyä ilman jalkapalloa”. Mutta niin vain pyöreä pallo vei meidän yhdeksän hengen rytmiryhmän tutustumaan yhteen Englannin perinteisimmistä ja vanhimmista seuroista.

Halusimme nähdä reissulla perinteistä brittifutista ja pienempiä seuroja, eikä Valioliiga sitä oikein nykyään tarjoa. Esimerkiksi Aston Villan peliin olisi liput hoituneet myös yhdeksälle hengelle, mutta kukaan meistä ei ollut valmiita maksamaan siitä lystistä 150 euroa lippua kohden.

Derby County perustettiin jo 1884, eli tässä tapauksessa voidaan jo puhua aidosti perinteisestä jalkapalloseurasta. The Rams oli nimittäin mukana perustamassa Englannin jalkapalloliigaa vuonna 1888.

Ihan koko seuran historiaa ei tässä ole järkeä käydä läpi, mutta nopea tiivistelmä aiheesta voisi kulkea jotakuinkin näin: Pitkästä historiastaan huolimatta joukkue ei ole Englannin mittapuulla kovinkaan menestyksekäs, vaikka se onkin voittanut kaksi Englannin mestaruutta 70-luvulla. Joukkue on pelannut viimeisten vuosikymmenien aikana pääasiassa kakkostasolla Championshipissä, mutta on hakenut vauhtia välillä myös kolmannen tason League Onesta.

Valioliigaa The Rams on pelannut historiansa aikana seitsemän kautta, joista erityisesti viimeisin on jäänyt historiaan eikä niin hyvällä tavalla. Derby County oli kaudella 2007-2008 kaikkien aikojen huonoin Valioliigajoukkue koskaan, ikinä, missään – Se keräsi ainoastaan 11 pistettä koko kauden aikana.

Kaudella 2026-2027 seuran markkina-arvo on 73 miljoonaa euroa, jolla sijoitutaan Champinonshipissä hieman alle puolen välin. Vertailun vuoksi – eilen nähdyn West Hamin markkina-arvo on huikeat 278 miljoonaa euroa! Myös illan vastustajan, Wrexhamin markkina-arvo on noussut yli 100 miljoonan euron, kiitos hypetetyn dokumentin ja monen suoran nousun. Palaamme tähän myöhemmin.

Derby 10.10.2026 klo 14.15

Olemme saapuneet stadionille, ja myös omia teitään kulkenut länsirannikon kolmikko on marssinut paikalle. Kun mukana on yhdeksän tyyppiä, niin kaikkien ei tarvitse aina mennä samaa matkaa, joka mahdollistaa jokaiselle omanlaisensa aikataulut.

Teemme vielä pienemmällä porukalla nopean pistäytymisen fanikauppaan ja ostamme halukkaille kannattajahuivit. Uskallan veikata, ettei näitä ihan jokaisella suomalaisella man cavesta löydy. Joku t-paita tai vastaava olisi voinut olla myös kiva muisto, mutta Derbyn fanikamat näyttivät kohtalaisen tylsiltä ja ehkä jopa juntilta, joten tämä ajatus haudattiin. Lopulta menemme sisälle stadionille, maistelemme vielä yhdet carlingit ja siirrymme katsomoon.

Vuonna 1997 valmistunut Pride Park Stadium vetää reilut 33 000 katsojaa. Yleisökeskiarvo on ollut käytännössä viimeiset 10 vuotta 26 000 ja 28 000 välissä – riippumatta sarjatasosta. Pässien kannattajat ovat tukena aina. Liput Derbyn matsiin hoituivat seuran sivujen kautta ja maksoivat 39 puntaa. Me päätimme hommata ne Toyota West Standin alakatsomon yläriveiltä, josta pitäisi olla erinomainen näkymä kentälle.

Jo tässä vaiheessa on päivänselvää, ettei samanlaista kirkkomeininkiä ole tiedossa kuin eilen West Hamin matsissa. Meidän vieressämme oleva pääty hoilailee jo laulujaan ja täysi Wrexham -katsomo pitää vieläkin kovempaa ääntä. Pikkupojat heiluttelevat lippuja kentällä Pässi-maskotin pyöriessä lähellä. The Rams, suomalaisittain Pässit, nimi juontaa juurensa vanhasta kansanlaulusta ja tästä sarvipäästä onkin muodustunut koko kaupungin symboli. C’mon you Pässit!

Derbyn kausi on alkanut varsin surkeasti ja kahdeksan kierroksen jälkeen seura löytyy sarjataulukon sijalta 22. eli putoamisviivan alapuolelta. EFL -cupin ensimmäisellä kierroksella tuli myös tappio Lincolnille kotona, joten Derby on saanut keskittyä viime ajat Championship-peleihin. Siitä huolimatta tilillä on ainoastaan yksi voitto syyskuun alussa, joten John Eutacen palli(t) saattaakin tutista pian, ellei voittoja ala napsumaan tilille. Joukkueen arvokkain pelaaja Patrick Agyemang on ollut loukkaantuneena koko kauden, joka varmasti vaikuttaa myös tahmeaan alkuun. Historian saatossa pässipaitoja ovat suomalaispelaajista edustaneet härkämäinen yleisön suosikki Shefki Kuqi sekä Simo Valakari, joista jälkimmäinen viihtyi The Ramsissa miltei neljä vuotta, mutta pelasi ainoastaan 49 ottelua.

Vierailija, walesilainen Wrexham AFC on sarjassa hyvissä kyttäysasemissa sijalla 14. kymmennellä pisteellään. Seuran nimi ei olisi vielä viisi vuotta sitten soittanut kuin harjaantuneimpien futisniilojen korvia, mutta nyt seuran tietävät jo lähes kaikki. Joukkue nousi ryminällä maailmanmaineeseen vuonna 2020, kun Hollywood-näyttelijät Ryan Reynolds sekä Rob McElhenney ostivat seuran, joka oli pelannut kaudesta 2008 lähtien National Leaguessa eli viidennellä sarjatasolla.

Vuonna 2022 julkaistiin supersuositun ja -palkitun Welcome to Wrexham -dokkarin ensimmäinen tuotantokausi. Sarja käy läpi seuran matkaa ja etenkin mitä tapahtuu kulisseissa ja kentän ulkopuolella. Tästä tulikin aito Hollywood -tarina: Ensin tuli nousu neljännelle sarjatasolle League Two:hon, jonka jälkeen seura nousi kausi kerrallaan League Onen kautta toisen tason Championshipiin. Kolmas nousu putkeen olisi ollut jo too much, mutta seura on tullut jäädäkseen, eikä olisi ihme, jos se nähtäisiin Valioliigan kirkkaissa valoissa lähivuosina.

Siinä missä vuonna 1884 perustettu isäntäjoukkue voi hehkuttaa perinteillään, niin tässä vaiheessa Wrexhamin kannattajat voivat sanoa ”hold my beer” ja kertoa joukkueensa olevan maailman kolmanneksi vanhin. Wrexham AFC on nimittäin perustettu vuonna 1864. Kokenut Phil Parkinson on ollut joukkueensa manageri jo vuodesta 2021 ja kävipä seura voittamassa aina helpon Manchester Unitedin kesän 2026 Helsingin Olympiastadionin rahastushöntsässä 1-0.

Championship 10.10.2026 klo 15:00, Derby Pride Park

Derby County – Wrexham AFC 1-1 (1-0). 29 131 katsojaa

Stadionilla on hyvä meteli, kun tuomari viheltää pelin käyntiin. Istumme hyvillä paikoilla, vastapäätä walesilaisia Wrexham-kannattajia. Meidän oikealla puolella päädyssä on Derbyn ääneenkannattajat, jotka lyhyillä ja ytimekkäillä – brittityylisillä – lauluilla saa muunkin katsomon ajottain mukaan. ”Ihan pieni ero eiliseen”, totean raumanespoolaiselle reissun ensikertalaiselle, joka yhtyy minuun. Henkisesti.

Heikosti kauden aloittanut kotijoukkue tulee hyvällä ilmeellä peliin ja siirtyy jo yhdeksän minuutin jälkeen 1-0 johtoon Sammie Szmodicsin upealla osumalla. Enemmän rugby-pelaajaa fyysisesti muistuttava irlantilainen on selvästi muutenkin yleisön suosiossa ja nousi kertaheitolla myös oman man crush -listan top kymppiin heti kaikkien reissussa olevien heppujen jälkeen.

Paitsi että kaksi sellaista puuttuu parhaillaan viereltä; Souvlaki sekä Mieskarkki ovat lähteneet aivan väärään katsomoon ja WhatsAppiin kilahtelevien kuvien perusteella ovat parhaillaan pressikatsomossa banaani suussa. Priceless shit darlings!

Ennakkosuosikki Wrexham saa hiljalleen koneitaan käyntiin, mutta puoliajalle lähdetään viihdyttävän ja tasaisen kamppailun jälkeen 1–0-kotijohdossa.

Toiselle jaksolle katsomoon kivutaan kotivoitto mielessä. Raumanespoolaisen vieressä oleva vanhempi pariskunta on katsellut meidän sekoilua ja eriskummallista puhetta 45 minuuttia ja kyselevät nyt, että mistä päin ollaan. Ovat kuulemma 25 vuotta omistaneet The Ramsin kausikortin. Tekisi mieli sanoa, että mekin ollaan kannatettu seuraa intohimoisesti jo 45 minuuttia, mutta jätän väliin.

Wrexham on puoliajan aikana herännyt pelaamaan ja pallo pyörii enimmäkseen Derby-päädyssä. Tämä on juuri sitä aitoa brittifutista, mitä tulimmekin saarilta hakemaan: tilanteisiin tullaan säälimättä täysillä ja luissa kolisee – ja sitähän kotiyleisö rakastaa. Paitsi silloin, jos tuomarin pilli soi valkopaitaisen kotijoukkueen rikkeestä.

Hieman yllättäen kaksi kotijoukkueen parasta pelaajaa tänään, maalin tehnyt Szmodics sekä vahvasti hyökännyt Mohammed Fuseini, vaihdetaan kentältä samanaikaisesti pois. Tästä eteenpäin pallo on lähes koko ajan Wrexhamilla, joka luo liukuhihnalta vaarallisia tekopaikkoja kuin Mieskarkki Englannin yöelämässä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Wrexham tasoittaa pelin pari minuuttia ennen ottelun loppua ja kaikkia viduttaa. Paitsi tuhatkuntaa walesilaista, jotka juhlivat kuin joukkue olisi juuri voittanut jääkiekon mm-kultaa vuonna 1995.

1–1 jää lopulta taululle. Ottelun pelillisiin tapahtumiin peilaten se on erittäin osuva ja ansaittu tulos, vaikka loppuhetkien sulaminen jättääkin pienen harmituksen. Kotivoitto olisi ollut kiva nähdä.

Me lähdemme hiippailemaan sateessa kohti Derbyn keskustaa. Kamat hotellille jemmaan ja takaisin ytimeen. Loppuilta noudattaa hyviksi havaittuja perinteitä ja etenee jotakuinkin seuraavassa syklissä: olutta – ruokaa – olutta – dartsia – olutta – olutta – dartsia – olutta – ruokaa – nukkumaan.

Derby ei ensisilmäyksellä vaikuttanut miltään erityisen ihmeelliseltä metropolilta, mutta mitä syvemmälle pääkadun uumeniin eksyi, sitä kivemmaksi se muuttui. Muutama todella viihtyisä pubi sekä ravintola tuli matkan varrelta bongattua – ja sillähän pääsee tällä porukalla jo poikkeuksetta pitkälle.

Menisinkö uudestaan Derbyyn? En. Englannissa on kymmeniä kaupunkeja, jotka näyttävät, haisevat ja maistuvat samalta, joten jos sumujen saarille palaan futiksen perässä tai ilman, on muiden kaupunkien aika. Hintataso kaupungissa on Lontoota edullisempi ja oikeat paikat löytämällä olutta ja ruokaa saa Suomea paljonkin edullisemmin.

Derbyn tapaisissa kaupungeissa näkee kuitenkin sitä aitoa brittifutista, jossa matsia ei katsota puhelimen läpi ja tunnelma on eläytyvää. Tätä lisää! Laamanaaman lutuuripisteet Derby Countylle 8+

Cheeers!

The Laamanaama