Lauantai 2.12.2017 Düsseldorf

Musta on tullut vanha setä. Vaikka edellisenä päivänä olin ollut hereillä kello aamuviidestä iltayhteen, heräsin silti pirteänä kuin peipponen kello 7.40. Mulkkuna matkanjohtajana päätin tietysti herättää muutkin ja mikäs sen paremmin teemaan sopisi kuin Antti Tuiskun rallatus Rahan Takii, jossa jodlataan ”kello on melkein 7.45”. Ana Tude karisti unihiekat muidenkin paitsi mailapojan silmistä ja hetken päästä soittolistalta oli popitettu muitakin huonoja biisejä. Huumorilla sisään.

Hotelli, jossa majoituimme Düsselissä oli nimeltään City Lounge Hotel. Ihan perustason luukku, mutta pisteet siitä, että kahden ja neljän hengen huoneet olivat tilavia ja niistä pääsi suoraan sisäpihalle. Jääkaappi oli meidän porukalle ehdottoman hyvä lisä ja koska sellainen kerta huoneessa oli, niin miksei sieltä ottaisi klo 8.00 lauantai-aamuna pikkiriikkisen huikan hyväksitodettua Alt-olutta? Kun toisenkin huoneen veijarit olivat näyttäneet elonmerkkejä oli aika siirtyä aamupalalle ja siitä sitten kohti rautatieasemaa, josta meidän oli määrä suunnata kohti matkan sekä päivän ensimmäistä futispeliä. 2.Bundesligan kamppailussa kohtaisivat kotijoukkue MSV Duisburg ja vierasjoukkue Greuther Fürth.

2.Bundesliga la 2.12 klo 13.00 Schauinsland-Reisen-Arena: MSV Duisburg – Greuther Fürth

Duisburg on kuuluisa siitä, että se on Saksan vastine Kouvolalle, Forssalle ja muille persläville. Tehdaskaupunki, jossa ihmiset kuolevat onnellisena. Onnellisena siksi, että tietävät pääsevänsä pois Duisburgista. Lapsetkin itkevät syntyessään enemmän ja kovempaa, koska aistivat tulleensa väärään paikkaan.

Paskat mä mistään duisburgeista mitään tiedä, mutta toki tiedostin, ettei tässä nyt varsinaisesti mihinkään Havaijille oltu matkalla. Reilun vartin junamatkan varrella näkyi harmauden kaikki muodot tehtaista kaivoksiin ja kerrostaloihin. Juna-asemalta mukaan ostettu kahvi ja lisukkeeksi lorautettu kermalikööri oli kuitenkin mainio startti ja harmaudenpoistaja tuplapelipäivälle. Ottelun alkuun oli reilut pari tuntia ja päätimme jäädä pois lähimmällä S1- junapysäkillä Duisburg-Schlenkillä, koska siellä varmaan aistii jo pelipäivän fiilistä. Virhe. Pysäkillä ei jäänyt ketään muita pois eikä missään näkynyt muutenkaan ketään. Lähialueen omakotitaloissa paloi sentään joissain ikkunoissa valot, mutta mistään ei voinut kuvitellakaan, että lähistöllä pelattaisiin pian Saksan 2.Bundesligan ottelu, jossa kohtaisivat aikanaan kohtalaisen kivasti menestynyt perinneseura MSV Duisburg sekä kaikkien aikojen 2.Bulin maratontaulukon kärkiseura Greuther Fürth. Ainoa asia joka tuntui kaupungissa olevan läsnä olivat kuusi suomalaista sekä sakea sumu. Nuo kuusi suomalaistakin taisivat olla vielä sumussa edellisen illan Krefeldin lätkäpelistä.

Talsimme kohti stadionia ja matkan varrella piti jopa tarkistaa Zeprojen eli MSV Duisburgin somesta, että pelataanko tänään mitään peliä vai onko se siirretty sumun vuoksi. Kyllähän se peli oli edelleen pelattavaksi merkitty, mutta ilmeisesti stadionin ympäristöön ei kukaan halua tai jaksa tulla paria tuntia ennen matsia. Enkä kyllä ihmettele, ison parkkialueen vieressä oli lätkä- ja tennishallin lisäksi ainoastaan yksi kiinalaisravintola, mutta meillehän se kyllä sopi. Seisovan pöydän pöperöt olivat herkullisen näköisiä, mutta suoraan aamupalalta saapuneena päätimme tilata oluet. Hetkeä myöhemmin eteemme kannetut vehnäoluet saivat ansaitut kehut ja niiden lipittelyn jälkeen olikin sopiva hetki mennä ihmettelemään olisiko stadionilla jo actionia.

Duisburg oli herännyt. Otteluun odotettiin 10-15 000 katsojaa ja aikamoinen ihmisparvi pyörikin fanikaupan edustalla. Perinteitä kunnioittaen valitsin huivin hyllystä, jonka jälkeen oli aika siirtyä stadionin puolelle. Olin hommannut meille seisomapaikkaliput, mikä on toki aina ainoa oikea ratkaisu, mutta etenkin talvisaikaan, kun ei tarvii istua kylmällä stadikalla palelluttamassa kiviään.

Duisburgin stadion vetää noin 30 000 katsojaa ja on varsin mukava ja kompakti näyttämö. Ei liian kliininen, mutta ei myöskään mitenkään jälkeenjäänyt. Koska MSV ei viime kausina ole juuri menestyksestä nauttinut ja on ennemminkin kamppaillut olemassaolostaan hissijoukkueena kakkosen ja kolmosen välimaastossa, niin sivukatsomon eikä toisen päädyn yläkatsomoa oltu edes turhaan avattu. 3,50 maksaneen tuopin jälkeen syöksyimme päätykatsomoon, valtasimme paikat ultrien vasemmalta puolelta ja odottelimme pelin alkua. Seurahymnit herättivät yleisön ja saimme todisteen siitä, että Zeprat olivat edelleen iso juttu kaupungissa, vaikka sen naapurista löytyy Schalken ja Borussia Dortmundin kaltaisia jättiläisiä. Jos visiitti kaupungissa alkoi kiinnostamaan, niin Duisburgin peleihin saa lippuja stadionin fanikaupasta sekä tietysti ennakkoon MSV Duisburgin lipunmyyntisivuilta. Hinnat pyörivät n. 15-35 euron välimaastossa.

Peli pyörähtää käyntiin ja tunnelma on ajankohtaan eli lauantain alkuiltapäivään sopivan leppoisa. Chantit lähtevät Duisburgin päädystä kivasti, mutta mitään suurta huumaa ei ole aistittavissa. Duisburgin alkukausi on ollut ihan kohtalainen ja joukkue lähtee toiseksi viimeiselle sijalle jämähtänyttä Greuther Fürthia vastaan ennakkosuosikkina. Vastustaja ei aiheuta kiimaa juuri muualla kuin sen naapurikaupunki Nürnbergissä, joten mellakkapoliiseja tai suurta määrää järjestyksenvalvojia ei tässä ottelussa tarvita.

Zebrat aloittavat ottelun ryminällä, mutta Fürth pääsee hiljalleen peliin mukaan. Tasaisen puoliajan lopulla, pelikellon näyttäessä 40 minuuttia siirtyy kotijoukkue 1-0 johtoon brasialaisen Cauly Oliveira-Souzan osumalla. Muutamaa minuuttia myöhemmin nähdään Duisburgin toinen osuma, kun juuri ennen taukovihellystä ukrainalaisvahvistus Borys Tashchy monottaa kauden kuudennen osumansa. Fürth on sillassa eikä mikään viittaa siihen, että jo valmiiksi huonolla itseluottamuksella pelaava joukkue nousisi kamppailemaan voitosta.

Puoliajalla meitsi puolestaan nousi seisomakatsomon portaita kohti myyntipisteitä ja haukankatseellani bongasin heti sinisen auton, jossa luki döner. Ei muuta kuin jononjatkoksi ja hetkeä myöhemmin pöydän ääreen syömään kebut. Tämä hetki kiteyttää varsin täydellisesti sen mitä Laamanaaman halpamatkat tiivistetysti on: jalkapalloa, olutta ja döneriä. 11/10!

Takaisin katsomoon. Huomiomme kiinnittyy hauskaan hahmoon, joka seisoo toisella puolella käytävää ja yrittää tehdä tuttavuutta jokaisen vieruskaverin kanssa. Lähimmäksi kontaktia hän pääsee kaljahanalla varustettua reppua selässään kantavan bissenmyyjän kanssa, jonka seuraa me jurot suomalaisetkaan emme karta. Setelit vaihtavat omistajaa ja pian meillä on taas kylmät tuopit kädessä. Toisella puoliajalla ei enää maaleja nähdä vaikka Fürth painostaakin kirjaten maalintekoyritykset lukemin 11-2. Ottelun jälkeen Zeprat kerääntyvät rangaistusalueen rajalle istumaan. Fanit tottelevat käskyä ja pian koko seisomakatsomo istuu kiltisi paikoillaan. Duisburgin pelaajat ponkaisevat hetkeä myöhemmin pystyyn ja samalla pääty alkaa laulamaan ”kulkuset, kulkuset”-biisiä villisti hyppien. Pelille sekä aidolle saksalaisfutistunnelmalle kouluarvosanaksi 8.