2.12.2017 Gelsenkirchen Haupbahnhof klo 15.40

Päivän alkulämmittelyt on suoritettu MSV Duisburgin ja Greuther Fürthin välisen 2.Bundesligaottelun muodossa ja kuuden hengen seurueemme on siirtynyt kohti seuraavaa pelipaikkaa. Vuorossa Saksan pimenevässä joulukuisessa illassa on FC Schalken ja 100 kilometrin päässä majaansa pitävän 1.FC Kölnin Bundesligakohtaaminen.

Mellakkapoliisit ovat jo asemalla odottelemassa Köln-fanien saapumista. Ottelun alkuun on vielä kolmisen tuntia, joten käymme pälyilemässä kaivoksistaan tunnetun, 260 000 asukkaan, Gelsenkirchenin päärautatieaseman lähikatujen tarjontaa. Pitkälle emme ehdi, kun vastaan tulee kebab-ravintola ja äänin 6-0 siirrymme peremmälle. Päivän toiset dönerit mahaan ja sitten viereisen glühwein-kioskin tiskille. Tunnelma illan pääpeliä ajatellen alkaa nousemaan oikealle tasolle.

Paria lämmikettä myöhemmin takaisin juna-asemalle, jossa odottelemme Veltins-Arenalle menevää junaa. Arena sijaitsee keskellä ei mitään ja stadionille siirtymiseen kannattaakin varata aikaa. Noin vartin kestävän junailun jälkeen hyppäämme pois Veltins-Arenan pysäkillä ja lähdemme laahustamaan kohti Veltinsin sinisiä valoja.

Bundesliga 2.12.2017 klo 18.30 Veltins-Arena: FC Schalke – 1.FC Köln

Pakollisten kaulaliinahankintojen jälkeen päätämme heilahtaa sisälle arenalle, mutta huomaamme, että meidän katsomonosa on aivan toisella puolella stadikkaa. Sisään olisi toki päässyt myös muista porteista, mutta kun aikaa sekä juomapisteitä löytyy, niin mikäs on stadionia kierrellessä. Vihdoin saavumme oikealle portille eikä jono vedä mihinkään. Matsin alkuun on alle puoli tuntia ja mietimme, että ehdimmekö ennen pelin alkua edes katsomoon. Mites tässä nyt näin kävi?

Saksa ei olisi Saksa, jollei homma toimisi tälläisessäkin tilanteessa. Aivan kuin järkkärit olisivat tulleet kahvitauolta, sillä yhtäkkiä jono vetää erinomaisesti ja olemme stadionin sisäpuolella 15 minuuttia ennen ottelun alkua. Stadionilla kelpaa maksuvälineenä ainoastaan stadionkortti, joten sen ladattuamme siirrymme katsomon puoleen. Olin hommannut meille tiketit alakatsomoon kulmalipun kohdalle, aivan vierasfanikatsomon viereen. U-katsomoa voin suositella lämpimästi, sillä noilla paikoilla meteliä riittää ja matsinkin näkee erinomaisesti. Liput Schalken peleihin hoituu kätevästi täältä.

Köln-faneja on saapunut paikalle tuhansia ja molemmin puolin katsomonosaa heidät erottaa järjestysmies- sekä mellakkapoliisimuuri. Vaikka seuran kausi on ollut katastrofi, eivät lojaalit fanit ole heitä hylänneet. Joukkue ei ollut ennen Schalke-ottelua voittanut Bundesligassa kaudella peliäkään, vaikka viime kauden päätteeksi seura pääsi mukaan jopa Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen. Nyt selkeä jumbosija 13 pelatun ottelun jälkeen vaatii loppukaudelta suuren ihmeen mikäli kilipukit meinaavat vielä ensi kaudellakin Bundesligaa tahkota. Ei ole varmasti mukavaa olla Kölnin pitkäaikaisen valmentajan Peter Stögerin housuissa, edes vertauskuvainnollisesti.

Jengit tulevat kentälle ja tunnelma pimennetyllä stadikalla on uskomattoman hieno. Molempien joukkueiden fanit pitävät erinomaista meteliä. Meidän edessämme olevat mellakkapoliisit kuvaavat jatkuvasti video- ja järjestelmäkameroillaan vierasfaneja, jotka ovat tunnettuja fanaattisuudestaan. Kölnin fanit pääsivät viimeksi otsikoihin Lontoossa, kun Eurooppa-liigan lohkovaiheen ottelussa Arsenalia vastaan kaupunkiin tuli 2900 fanin sijaan 20 000 kannattajaa. Lutuuria!

Peliä on pelattu alle kymmenen minuuttia. Schalken Guido Burgstaller saa hyvän paikan ja ampuu pallon ylärimaan. Erinomaisesti kauden muutaman harhavuoden jälkeen aloittanut kotijoukkue on ottanut ohjat heti käsiinsä. Ottelussa on vain yksi suosikki ja se on kuninkaansininen kotijoukkue. Tässä vaiheessa lähetämme mailapojan hakemaan meille oluet. Niinkuin alla olevassa kuvassa näkyy, niin tämäkin asia on mietitty Saksassa viimeisen päälle minttiin. Ensimmäistä maalia saadaan odotella 36.minuutille saakka. Daniel Caligiuri antaa poikittaissyötön maalin eteen Guido Burgstallerille, joka ei tällä kertaa erehdy. 1-0!

Toisen puoliajan alkajaisiksi Köln tasoittaa. Vieraskatsomo riemuitsee, kun Sehrou Guirassy viimeistelee pallon verkkoon. Ottelu on saanut ihan uuden käänteen. Schalke vaihtaa kentälle loukkaantumisesta toipuneen suurimman tähtensä Leon Goretzkan, mutta Köln on saanut hengen päälle. Suurella hypellä edelliskaudelle Schalke-paitaan saapunut Breel Embolo otetaan kentälle 70.minuutin kohdalla ja heti alkaa tapahtumaan. Juoksuvoimainen pelaaja tuo pallon Köllen päätyyn, syöttää Burgstallerille ja hetkeä myöhemmin pallo on jälleen Kölnin maalissa. Amine Harit sijoittaa pallon verkkoon ohi Kölnin Timo Hornin. Mutta peli ei ole ohi. Köln hyökkää ja keskitystilanteessa pallo osuu Schalke-pelaajan käteen. Tuomari juoksee sivurajalle katselemaan videota tilanteesta ja osoittaa pallon pilkulle. Avausmaalin tehnyt ranskalainen Sehrou Guirassy asettuu ampumaan. Stadion viheltää ja Köln-fanit katsovat tilannetta jännittyneenä. Pieni vauhti, hyvä osuma palloon ja verkko heiluu, 2-2! Nyt on vierasblockissa menoa!

Enempää maaleja ei nähdä. Schalke-kannattajille tulos on varmasti pettymys, sillä voitolla joukkue olisi noussut kakkoseksi RB Leipzigin ohi. Kölnin punavalkoisille piste kuitenkin maistuu, vaikka vain ihme pitää seuran Bundesligassa. Joukkue kerääntyy Köln-fanien eteen ja kiittää kannustuksesta. Valmentaja Peter Stöger taputtaa ja takoo sitten nyrkillään sydämensä kohdalle. Hän tietää, että tämä peli oli hänen viimeinen Kölnin penkin takana, mutta sitä ei ole vielä kerrottu pelaajille. Vasta seuraavana päivänä Köln julkaisee tiedotteen asiasta ja hienosti vuosikausia Kölniä valmentanut Stöger saa etsiä uusia haasteita uralleen. Tälläistä on jalkapallo. Toukokuussa olet kuningas ja loppusyksystä luuseri. (Edit. 10.12 Borussia Dortmund ilmoitti tehneensä Stögerin kanssa loppukauden kattavan sopimuksen. Melkoinen upgrade siis miehelle.)

Pelin tunnelmalle annan arvosanan 9. Verrattuna alkuiltapäivän Duisburg-peliin oli kaikki tottakai suurempaa, mutta samalla myös jalkapalloromantikon silmin liiankin suurta. Pienempien seurojen stadionilla pääsee paremmin kiinni kaupungin ”omaan juttuun”, kun menokin on intiimimpää. Silti vahva suositus Schalken kotipelille.

Meillä ei ole kiire mihinkään ja lompsimme hiljalleen kohti juna-asemaa. Päästyämme perille Gelsenkirchenin Haupbahnhoffille, käymme ensin hakemassa vähän matkaevästä ja sen jälkeen etsimme oikean junaraiteen. Jäämme odottelemaan pian saapuvaa junaa. Kölnin fanit ovat laiturin toisessa päässä ja mietimme, että ovatkohan nekin tulossa samaan junaan. Asia selviää pian, Köln-fanit ovat kyllä menossa junaan, mutta me emme. Täpötäysi juna lipuu meidän ohi ja erotamme vain punavalkoisia fanipaitoja sekä muutaman sisältä Schalke-faneille näytetyn keskisormen. Seuraava juna onneksi tuli heti perään 20 minuutin kuluttua ja se vei meidät Esseniin, jossa ei ollut yhtään mitään missään. Siellä seuraavat 20 minuuttia odoteltuamme pääsimme vihdoin Düsseldorfiin asti menevään bahniin. Onneksi Gelsenkirchenin asemalla oli hyvät bileet, kun joku seurue pisteli Keravan kokoisesta musavehkeestä tulemaan happoteknoa saksalaiseen punkkiin, niin odotellessakin pystyi viihtymään.

Kello lähenteli yhtä kun vihdoin saavuimme hotelliin. Siinä vielä pikkuriikkisen alt-bieriä, vähän musaa ja fiilistelyä ennenkuin porukka tippui unten maille. Kerrottakoon, että seurueemme hevimies sai päättää illan viimeisen biisin ja naurunremakan saattelemana pistin Bon Jovin Alwaysin soimaan. Eiijjumalauta.

Seuraavana päivänä olisi vuorossa reissun neljäs ja viimeinen peli, jossa VfL Bochum kohtaa kulttiseura Union Berlinin. Etukäteen hirvittänyt tuplapelipäivä osoittautui oikein onnistuneeksi ideaksi!