Madrid lauantaina 1.6.2019.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja elohopea kohosi jo puolen päivän jälkeen päälle 30 asteen. Olimme saapuneet edellisenä iltana frendin kanssa Madridiin fiilistelemään Mestarien liigan finaaliviikonloppua, jonne tiensä selvittivät finaalissa pelanneiden Liverpool FC:n sekä Tottenham Hotspursin lisäksi reippaasti yli 100 000 brittituristia. Monet naureskelivatkin, että helle, Espanja ja brittituristit – mikä voisi mennä pieleen?

Espanjan poliisi oli varautunut finaaliviikonloppuun huhujen mukaan maan historian kovimmilla satsauksilla ja syytä olikin, sillä futisfanit näkyivät ja kuuluivat katukuvassa mihin ikinä kaupungissa menikään. Poolin ja Spursin kannattajien välillä ei kuitenkaan mitään erityistä sähköä tai kitkaa ollut, joten samoilla toreilla ja terasseilla näki valko- sekä punapaitoja sulassa sovussa, olkoonkin, että 90 % kaupungin futisturisteista näytti olevan Liverpoolin kannattajia.

Jo perjantai-iltana kaupungin pääaukioilla Plaza Mayorilla ja Puerta Del Solilla sekä niiden läheisillä kaduilla oli käynnissä juhlia juhlien perään. Liverpoolin lippuja oli kiedottu kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, Allez, Allez, Allez-laulua kuului kaikkialta ja soihtujakin paloi. Liverpool oli tullut Madridiin isosti hautaamaan edellisen vuoden pettymyksen, kun Real Madrid vei Kiovassa mestaruuden Liverpool-vahti Loris Kariuksen kohtalokkaiden mokausten seurauksena.

Siinä missä tunnelmallisten aukioiden reunoilla on normaalisti lukuisia ravintoloita pöytineen ja valkoisine liinoineen, oli siellä nyt ainoastaan baaritiskejä, josta sai litran tuoppeja 10 euron hintaan. Näin homma toimi kuitenkin sulavasti eikä suuria jonoja päässyt kertymään ja ne jotka halusivat valkoiset pöytäliinat ja punaviinit, saivat katsella ruokapaikkaa muualta. UEFA:n virallisista ”kisastudioista” Puerta Del Sol oli keskittynyt musiikkiin ja lavaohjelmaan, kun Plaza Mayorillla puolestaan löytyi mm. näytösotteluita sekä yhteistyökumppaneiden telttoja.

 

Pelipäivän parhaimmat bileet tuli vastaan Liverpool-kannattajien kokoontumisajoissa Felipe II:sen aukiolla aivan Real Madridin korisjengin kotiluolan vieressä. Madridin poliisin mukaan paikalla oli vähintään 50 000 Poolin kannattajaa ja se määrä ei ollut lainkaan pielessä, sillä aukiolla ja sen läheisyydessä oli punaista väriä silmän kantamattomiin. Aukion toisen pään lavaa oli mahdotonta nähdä edes keskeltä aukiota, mutta kun lavalta käsin alkoi kuulua You’ll Never Walk Alone tai Allez, Allez, Allez niin kaikki lauloivat mukana. Fiilistelimme menoa jokusen tunnin, kunnes oli aika etsiä sopiva paikka itse ottelun väijymiseen, sillä tällä kertaa ei UEFA:n lippuarvonnassa käynyt tuuria, kun tarjolla oli ainoastaan 4000 lippua. Myöskään peliä ei näytetty screeneiltä missään päin kaupunkia – ilmeisesti turvallisuussyistä.

Saimme vahvistukseksi kaupungissa muutaman vuoden asuneen vanhan duunikaverin, joka johdatteli meidät lähelle Chuecan kaupunginosaa. Vastaantulleessa pubissa oli puolitoista tuntia ennen pelin alkua vielä muutama paikka vapaana ja saimmekin erinomaiset tontit baarijakkaralta etuoven vierestä. Molempien joukkueiden kannattajat olivat sulassa sovussa keskenään ja telkkarille laulettiin molemmista leireistä oluet kädessä.

Tuskin joukkueet tai katsojatkaan olettivat, että ottelun avausmaali tulisi jo ensimmäisen minuutin jälkeen ja ehkä tästä syystä peli ei tasoltaan noussut millään lailla kaikkien aikojen finaalien joukkoon. Pool vei matsin lopulta 2-0 ja me lähdimme tietysti aukioille katselemaan juhlatunnelmaa. Liverpoolin kannattajia oli luonnollisesti kaikkialla ja he ottivat ilon irti mestaruudesta monen monen vuoden tauon jälkeen. Olin itsekin lievästi Poolin puolella finaalissa, sillä onhan seura varsin hieno ja etenkin Jürgen Klopp on mielestäni yksi kaikkien aikojen hienoimmista persoonista jalkapallomaailmassa. Viimeksi näin paikan päällä Baselissa, kun Eurooppa-liigankin pokaali karkasi käsistä finaalitappiossa Sevillaa vastaan, joten Liverpool jos joku ansaitsi mestaruutensa hienon Valioliigakauden jälkeen, vaikka luu jäikin käteen Cityn porskuttaessa voittoon.

Kaupungissa olisi todennäköisesti ollut vieläkin suurempi futishuuma mikäli Ajax Amsterdam olisi finaalissa pelannut, sillä nyt kaupungissa näkyi pääasiassa vain Liverpoolin punapaitoja. Ajax olisi todennäköisesti tuonut tulleessaan lähes yhtä ison fanipoppoon kuin Liverpool, jolloin myös hulinaa hyvässä ja pahassa olisi ollut varmasti enemmän.

Hotellien, lentojen sekä mustan pörssin matsilippujen hinnat pompsahtivat pilviin finaaliviikonlopun aikana. Siinä missä normaalisti majoituksen saa alle 100 eurolla yön, nyt hinnat viisin- ja jopa kymmenkerrastuivat. Paikalliset laittoivat asuntojaan vuokralle ja tekivät hyvää tiliä. Itse tietenkin fiksuna miehenä varasin kämpän jo puolitoista vuotta aikaisemmin ja maksoin täydellisen keskeisellä paikalla, aivan Gran Vian kupeessa, sijainneesta huoneistosta 270 euroa kolmelta yöltä.

Ensivisiitti Madridiin ei ehkä antanut kovin autenttista kuvaa kaupungista finaalihulinasta ja britti-invaasiosta johtuen, mutta se teki silti suuren vaikutuksen. Tulen aivan varmasti palaamaan vielä kaupunkiin ja todennäköisesti silloinkin jalkapallon perässä, sillä kaupungissa ja sen lähellä on monia seuroja joiden pelejä tekee mieli mennä katsomaan. Atletico Madridin ja Real Madridin tietää jokainen, mutta myös Getafe, Leganes, Rayo Vallecano sekä Alcorcon pelaavat esikaupunkialueilla. Nytkin meillä oli liput hommattuna La Liga 2:sessa pelaavan Alcorconin otteluun, mutta jonkun aivopierun vuoksi heidän kotiottelu pelattiin kaksi tuntia ennen finaalin alkua, joten väliin jäi.

Mikäli suurten urheilutapahtumien finaalimeiningit kiinnostavat, niin suosittelen hommaamaan hotellit ja lennot hyvissä ajoin eli reilun vuoden etukäteen, niin hommat hoituu huomattavasti edullisemmin.

UCL-fiiliksillä,

Laamanaama