Matkaraportti Eurooppa-liigan finaaliin

18.5.2016 Helsinki-Berliini-Zürich-Basel

Kello soi mitä ihanimpaan aikaan 4:30 ja mä kampean itseni ylös sängystä, etten vaan vahingossakaan nukahda uudestaan. Se ois pelipäivä. Eikä ihan mikä tahansa peli olekaan vaan Eurooppa-liigan finaali Liverpool-Sevilla Sveitsin Baselissa. Sain itselleni lipun UEFA:n arvonnan kautta ja puolentoista kuukauden odotuksen jälkeen oli vihdoinkin lähtöpäivä. Tai no, mä sitä lippua ilmaiseksi saanut vaan maksoin siitä 90 Sveitsin frangia eli reilu 80 euroa. About saman verran siis kuin mitä jotkut maksoi lipusta HJK-Liverpool treenihöntsään viime kesänä. En kestä.

Jottei homma olisi liian yksinkertaista, niin en suinkaan mennyt suorinta mahdollista tietä Baseliin, vaan koukkasin Berliinin kautta, koska raha tai pikemminkin sen puute. Suora lento Zurichiin olisi maksanut 650 euroa, joten säästin 500 egeä ja lensin pompulla Air Berlinin siivin.

Lento Berliiniin lähti aamunkoitteessa tai vaikka kukonlaulun aikaan 6:30 ja tässä vaiheessa unihiekatkin oli jo karisseet näteistä silmistäni. Saksan maalle kone laskeutui paikallista aikaa 7:10 ja reilua puolta tuntia myöhemmin olin jo hypännyt bussista päärautatieasemalla. Mulla oli aikaa tsuppailla kylillä noin yhteentoista saakka ja siinä ajassa ehti kivasti kävellä Spree-jokea pitkin Alexanderplatzille, sieltä metrolla Potsdamer Platzille ja jälleen jalkaisin Holocaust memorialin ja Brandenburg torin kautta Tiergartenin terassille. Olut maistui aamulla 9:30 ihanalta ja sen nautittuani ich habe ein hunger. Oli siis hyvä hetki täyttää maha dürüm dönerillä Haupbahnhofin erinomaiseksi jo aiemmilla reissuilla todetussa kebulassa. Vois sanoa, että viihdyin. Matkamiehen tie vei kuitenkin kohti uusia seikkailuja.

Kone Zürichiin nousi ajallaan 12:50 ja perillä olin myös aikataulun mukaisesti 14:10. Olin varmuuden vuoksi varannut junaliput Baseliin vasta 15:30 junaan, joten kentällä oli vielä aikaa olla ja ihmetellä. Sveitsi on tunnetusti Euroopan yksi kalleimmista maista, mutta onneksi yksi asia on silti kohtuu edullista. Nimittäin olut kaupassa. Yksi hetkelle ja toinen junaan matkaevääksi.

Ekat havinat illan pelistä sain jo Berliini-Zürich välillä, kun noin kymmenen Pool-fania hyppäsi samaan koneeseen. Puheesta päätellen edustettuina olivat ainakin ruotsalaisia, lädejä ja jotain siltä väliltä. Tunnelmaa alkoi olla todella Zürichin ja Baselin välisessä junassa. Kymmeniä tai ehkä jopa satoja Liverpool-faneja nousi samaan junaan, suurin osa brittejä. Yhtään Sevilla-fania en vielä tähän mennessä nähnyt, joten näytti siltä että suurin osa faneista tulisi odotetusti kannattamaan Poolia. Scousersin murre kuului kauas ja olutta kului. Perille Baseliin saavuin vähän yli viisi. Plääni – kamat nopeasti hotellille ja fiilistelemään kaupungille ennen matsia. Baseliin olisi kannattanut mennä jo edeltävänä päivänä, mutta tähän ei omat aikataulut joustaneet.

Kaupunki oli punainen. Rautatieaseman edusta oli täynnä Liverpoolin faneja ja laulut sekä chantit lähtivät komeasti. Kiirehdin kuitenkin hotellille ja vasta matkalla tuli raitiovaunullinen Sevilla-faneja vastaan. Espanjalaiset näyttivätkin majoittuneen Reinin toiselle puolelle eli samaan osaan kaupunkia kuin mäkin. Kun vihdoin pääsin hotellille, alkoikin Sevilla-fanien marssi kohti stadionia. Ja mikä meteli heistä lähtikään. Siinä missä Poolin kannattajat huutelivat lähinnä Liverpooliaan, lauloivat Sevillan kannattajat useita eri lauluja, välillä rummun tahdissa ja välillä ilman. Edes juuri alkanut ukkoskuuro ei tuntunut haittaavan ketään. Paitsi mua. Venailin tissiposkena pahimman sateen yli ja lähdin vaeltamaan kohti pääkallopaikkaa.

Uskaltaisin väittää, että Liverpoolin faniedustus kaupungissa oli suhteessa 80/20 ja homma tuli viimeistään selväksi muutaman kilometrin kävelymatkalla pääkallopaikalle. Näin koko matkan aikana ainoastaan Liverpoolin faneja ja vaikka joukkue on mielettömän suosittu ympäri maailmaa, olivat kaikki järjestään brittejä. Ilmeisesti etuosto-oikeus Poolin lippukiintiöön oli kausikorttilaisilla, joka on luonnollisesti aivan oikein. Mahdolliset mieshor.. ei brittiläiset Pool-fanit lauloivat You’ll Never Walk Alonea joko keskustaan pystytetyillä kisatoreilla tai kotona telkkarille (Copyright Twitter-hemmo DanC:lle.)

About kilometrin päässä stadionista oli lippujen tarkistus ja tämän lähemmäs ei yksikään ilman tikettiä stadionille pyrkivä päässyt turvallisuussyistä. Turvatarkastukset tehtiin stadionin edustalla, muttei mitenkään överitarkasti. Ylihintaisen otteluhuivin ja matsiohjelman oston jälkeen olikin aika mennä tutkimaan stadionia sisältä.

 

St. Jakob-Park on näppärän kokoinen stadikka ja palvelee varmasti erinomaisesti paikallisen FC Baselin tarpeita. Kuitenkin Eurooppa-liigan finaalia ajatellen se on ehkä hieman liian pieni, mutta tunnelman puolesta taas erinomainen. Akustiikka on hyvä eikä huudot katoa ilmaan kuten joillain areenoilla. Mulla oli erinomaiset mestat yläkatsomon kulmassa ja huomasin heti, ettei tässä katsomossa eikä juuri missään muuallakaan Sevillaa kannata kannustaa, sillä ainoastaan Liverpoolin, huiveihin ja pelipaitoihin pukeutuneita, faneja oli ympärillä. Mun vieressä molemmin puolin istui Liverpool-tatuoinnein koristeltuja lädejä, joiden yhteispaino lähenteli 250 kiloa. Sevilla-fanit oli tungettu vastapäiseen kulmaan.

UEFA:n järjestelyt kösähtivät jo ennen peliä, kun lämmittelyjen aikana nähtiin kolme eri tappelua fanijoukkojen kesken (katso video Twitteristä) Pahemmilta loukkaantumisilta vältyttiin, mutta onhan se ihan perseestä katsoa, kun maassa makaavaa fania potkitaan. Kauaa ei tarvinnut odottaa, kun mellakkapoliisit tulivat paikalle ja tekivät muurin katsomonosien välille. Lämmittelyjen ollessa vielä käynnissä alkoi kauittimista soida You’ll Never Walk Alone ja heti sen perään Sevillan yhtä komea hymni. Jumalauta mikä tunnelma eikä peli ollut vielä edes alkanut.

Laimean alkushown jälkeen jengit marssivat kentälle ja matsi alkaa huumaavassa huutomyrskyssä. Poolin fanien äänet peittävät espanjalaisten äänet, mutta Sevilla-fanien meininki on visuaalisesti näyttävämpää. Soihdut paloivat pariin otteeseen, välillä 10 000 andalucialaista hyppii tasajalkaa, hetken päästä koko kulma heilutti kaulaliinoja päänsä päällä. Varmasti tunnelmaltaan top 3 -matsi, jonka oon nähnyt.

 

 

Matsin alku mentiin Sevillan tahdissa, mutta hiljalleen puntit kentällä tasoittuivat. Liverpoolin Daniel Sturridge aloitti maalijuhlat 35.minuutin kohdalla komealla vedolla aivan tolpan juureen, juuri siihen kulmaan jossa mun mesta oli. Stadionilla oli jäätävän kova meteli ja hieman ylimieliset Poolin fanit juhlivat johtoasemaa kuin mestaruutta. Täytyy myöntää, että itsekin toivoin Poolin voittavan pitkästä aikaan tittelin ja Lovrenin puskumaalin jälkeen se näyttikin hetken todennäköiseltä. Todennäköisyys vaihtui pettymykseksi, kun tilanne vihellettiin paitsioksi ja puoliajalle siirryttiin 1-0 tilanteessa.

Toinen jakso muutti kaiken. Alle minuutissa Sevillan Eurooppa-liigan ykköstähti Kevin Gameiro pääsi helposti tasoittamaan matsin ja ote siirtyi täysin hallitsevalle Euroopan mestarille. Aaa fo fak saikit kaikuivat ympäri katsomoa vajaat 20 minuuttia myöhemmin, kun Sevilla pääsi jälleen juhlimaan faniensa eteen ottelun yllätysratkaisijan Coken osuttua. Salamannopeasti matsi oli kääntynyt päälaellaan, Liverpool oli jäätynyt ja sen jälkeen sulanut. Fanejansa myöten. Poolin valmentajapersoona Jürgen Klopp alkoi herättelemään katsomoa huutamalla ja huitomalla päätyä kohti kuin hullu. Se auttoi ja hetken aikaa katsomoherruus olikin taas scouserseilla. Eurooppa-liigan voittounelmat karisivat saarelaisilta kuin syksyn lehdet puista, kun Coke iski illan toisellaan Sevillan 1-3 johtoon. Poolilaiset odottivat tilanteessa paitsiovihellystä, mutta sitä ei koskaan tullut, joten homma alkoi olla taputeltu. Pool yritti vielä all in -taktiikalla jauhaa kavennusta, mutta loppujen lopuksi Sevillan neljäs maali oli lähempänä kuin Poolin nousu, joten mestaruus matkasi kolmannen kerran putkeen Espanjan kuumimpaan kaupunkiin. Käsittämätön saldo joukkueelta, etenkin kun ottaa huomioon ettei Sevilla voittanut kotimaansa La Ligassa ensimmäistäkään vierasottelua kaudella 2015-2016.

 

Sevilla säästeli taktisesti viimeiset vaihtonsa aivan ottelun loppuun ja ottelun sankarit Gameiro ja Coke pääsivät Sevilla-fanien juhliessa jättämään kentän hienolla tavalla. Sanomattakin lienee selvää, ettei Poolin fanit osanneet tätä arvostaa. Suurin osa briteistä poistuikin paikalta matsin loputtua eikä heitä tuntunut vähempää kiinnostaa nähdä Sevillan voitonjuhlia. Kyllähän mielensäpahoittamisen ymmärtää, kun entinen menestysseura sai jälleen tyytyä statistin rooliin. Ja joo, olihan ottelussa muutama kyseenalainen tuomio ja muutama käsivirhekin, jotka olisivat voineet kääntää ottelun, mutta niillä mennään mitä tuomari viheltää.

Mitalit ripustettiin molempien joukkueiden kaulaan ja Sevilla-partyt jatkuivat fanikulman vieressä. Voin vain kuvitella mikä meno kaupungilla olisi matsin jälkeen ollut, jos Pool olisi mestaruuden vienyt. Pelkäsin että tappion vuoksi homma menisi riehumiseksi, mutta varsin relasti porukka matsin jälkeen käveli sateessa kohti keskustaa. Itse olin ollut valveilla melkein 20 tuntia putkeen, joten mielessäkään ei käynyt kymmenen euron tuoppi pettyneiden poolilaisten täyttämissä pubeissa, joten tallustelin 40 minuutin matkan takaisin hotellille ja painuin unille. Hieno ja vähän erilainen matsikokemus perinteisten Bundesliga ja Valioliiga-otteluiden jälkeen. Saletisti osallistun lippuarvontaan ensi kaudellakin.

-Laamanaama