6.11.2016

Bundesliga RB Leipzig – Mainz 05. Liput 28 euroa Block 21.

Junaliput kolmelle Berliini-Leipzig-Berliini 145 euroa.

Marraskuisen futisreissun kolmas päivä starttaa majapaikassamme Berliinin Scandic Potsdamer Platzissa. Tuhdin aamupalan jälkeen on hyvin aikaa mennä u-bahnilla Haupbahnhoffille, josta juna Leipzigiin lähtee 10.30. Leipzigiin? Kyllä.

Lähes kaikki futisfanit vihaavat RasenBallsport Leipzigia tai eivät ainakaan arvosta tapaa, jolla seura on huipulle noussut. Seuran taustoista kirjoittelin jo aiemmin, joten ei mennä siihen enää. Fakta on kuitenkin se, että joukkueen alkukausi on ollut huikean hieno, nuori jengi pelaa erinomaisen viihdyttävää futista ja jokainen kotiottelu on tällä kaudella ollut loppuunmyyty. Nousijajoukkue ei ollut ennen kauden kymmenettä pelikierrosta hävinnyt vielä kertaakaan.

Meidän ei pitänyt alunperin mennä Leipzigiin, vaan katsomaan Eintracht Braunschweigin ja Hannoverin derby-kohtaamista, mutta koska tulikuumaan peliin ei lippuja tullut yleiseen myyntiin lainkaan niin piti keksiä plan-b. Kakkos- ja kolmosligassa ei pelattu lähellä, mutta Regionalliga tarjosi vaihtoehtoja. Potsdamissa olisi ollut Babelsbergin, Berliinissä Hertha II:sen ja Jenassa Carl Zeuss Jenan matsit, mutta päädyimme kuitenkin Leipzigiin, koska mua aidosti kiinnosti nähdä mikä meininki muovisen ja perinteettömän seuran pelissä olisi.

Juna oli jälleen kohtalaisen täynnä, joten katsoimme parhaimmaksi vaihtoehdoksi siirtyä suoraan ravintolavaunuun. Reilun tunnin matka halki peltomaiseman meni nopeasti ja pian saavuimme yhdelle Euroopan suurimmista juna-asemista. Leipzigin idyllinen vanhakaupunki aukeaa tien toiselta puolelta, joten lähdimme sinne katselemaan mitä kaupunki tarjoaa. Nelisen tuntia ennen pelin alkua ei kaupunkikuvasta näkynyt pelipäivä juurikaan toisin kun edellisenä päivänä Hampurissa. Muutama Mainz -paitainen fani käveli vastaan ja pari hassua RB-kaulaliinaa vilahti siellä täällä. Huhut siitä, ettei RasenBallsportin fanit halua näyttää väriään edes kotikaupungissa pitivät ainakin tässä vaiheessa vielä paikkaansa.

Haahuilun jälkeen testasimme paikallisen pizzatarjonnan ja totesimme sen oikein hyväksi. Jälkiruoaksi kelpasi mainiosti glühwein rommin kera ja kolmas päivä sai siivet alleen, jopa ilman Red Bullia. Nyt kaupungilla alkoi jo näkymään myös kotijoukkueen kannattajia ja enää ei ollut epäselvää, että kaupungissa pelattaisiin tänään Bundesligaa. Matkalla stadionille päädyimme vielä paikalliseen kahvilaan jossa tilasimme kaupungin paikallista olutta sekä irish coffeet mieheen. Yllätys ja pettymys oli suuri, kun oluen lisäksi pöytään tulikin normaali musta kahvi. Kaverini kävi kyselemässä että was ist das ja hetken päästä pöytään tuotiin jonkun sortin viski, joka kaadettiin kahvin sekaan. Kohtuu denameininkiä, mutta lieneekö itä-saksalainen tapa.

Helvetin pahan, mutta fiilistä nostattaneen kahvin jälkeen oli aika siirtyä kohti stadionia. Päätimme lähteä seuraamaan ihmisletkaa, jonka pelipaitojen ja kaulahuivien ansiosta uskoimme olevan matkalla omaperäisesti nimetylle Red Bull Arenalle. Vartin kävelyn jälkeen olimme jo härän kullin päässä kuoppaan rakennetusta stadikasta, joka oli hassu sekoitus kasaria ja modernia kliinisyyttä. Stadionille nimittäin kiivettiin ensin  neuvostoliittohenkisiä pitkiä portaita ylös, sitten alas ennenkuin kävelysiltaa pitkin saavuttiin stadikan sisäpuolelle.

Ensimmäinen todella positiivinen asia RB Leipzigin ympärillä oli reissun ehdottomasti paras stadionolut. Verrattuna Herthan laimennettuun kaljaan tai HSV:n perusbisseen, oli Leipzigin Ur-Krostitzer erinomaista. Hintakaan ei ollut paha, sillä tuopin sai käteensä 3,50 eurolla. Tästä muuten voi vertailla hintoja Bundesliga- ja 2.Bundesligastadioneilla ja miettiä mitä vastaava lysti maksaisi Suomessa.

Olin hankkinut meille liput katsomoon numero 21, joka sijaitsi RB:n fanipäädystä katsoen oikeassa yläkatsomossa. Erinomainen paikka muuten, mutta alapuolellamme oli pyörätuolikatsomo, joka peitti hieman näkyvyyttä kentälle. Kävimme vielä tankkaamassa toiset oluet ennen matsin alkua ja heti kun ensihörppy oli otettu, tuli stadionille palohälytys. Kuulutukset pyysivät yleisöä poistumaan arenalta ja juuri kun 1/5 stadionista oli ehtinyt kävellä katsomoista, tuli uusi kuulutus, jossa pyydettiin palaamaan takaisin sisään. Yrittäkää nyt päättää!

Olin ennen matsia skeptinen RB Leipzigin fanimeiningistä, sillä seuralla ei kuitenkaan ole kuin seitsemän vuoden historia ja tämä oli ensimmäinen kausi Saksan pääsarjassa. Skeptisyys oli turhaa sillä meteliä stadionille oli enemmän kuin lauantain HSV-matsissa ja mukaan lähtivät muutkin katsomot kuin vain fanipääty. Vierasjoukkue Mainzin faneista ei tässä kisassa ollut mitään vastusta, kuten ei myöskään joukkueella itse ottelussa.

Upeasti kauden aloittanut Leipzig oli alusta saakka dominoiva ja hallitsi ottelua erittäin hyvällä pallollisella pelaamisella. Nuori ja lupaava jengi on pelannut alkukaudella Bundesligan viihdyttävintä peliä ja sama meno jatkui sunnuntaina. Ainoastaan kolme minuuttia oli kellossa, kun loppuunmyyty stadion sai juhlia avausmaalia. Timo Werner viimeisteli varmasti 1-0:llaan tulevan ruotsalaistähden Emil Forsbergin syötöstä. Werner, Forsberg ja tanskalainen Yussuf Poulsen pitivät Mainzia paikoin pilkkanaan ja Eurooppa-liigan väsyttämät vierailijat eivät pysyneet perässä alkuunkaan. 21 minuutin kohdalla oli Forsbergin vuoro tuikata pallo maaliin ja juuri ennen puoliaikaa osui Werner toistamiseen, kenenkäs muunkaan kuin Forsbergin syötöstä. Olimme juuri nähneet reissumme parhaimman puoliajan.

Toiselle jaksolle siirryimme kulmakatsomon yläriville jossa pystyi nojailemaan kaiteeseen ja näki koko kentän vielä paremmin kuin omilta paikoiltamme. Voittajasta ei enää ottelussa ollut epäselvyyttä, sillä sen verran kovassa vireessä kotijoukkue oli. Itse lähinnä jännitin sitä, osuisiko betsit tässä pelissä kohdilleen. Olin veikannut RB vähintään kahden maalin voittoa ja tauolla hommat näyttivät sen suhteen hyvältä. Toinen puoliaika oli vähän pliisumpi eikä Leipzig enää ollut niin aktiivinen kuin avausjaksolla. Mainz pääsi iskemään avausmaalinsa parikymmentä minuuttia ennen matsin päätöstä kulmapotkusta, mutta tätä lähemmäs kiri ei riittänyt. 3-1 tuloksella RB Leipzig jatkoi uskomattoman hienoa alkukauttansa voittamalla viidennen ottelun putkeen ja nousemalla jaetulle sarjan kärkipaikalle astetta perinteikkäämmän Bayern Münchenin kanssa.

Tunnelma ottelussa oli hyvä ja se kestää vertailun minkä tahansa muun Bundesligan stadionin kanssa. Mistään ei olisi tiennyt, että RB Leipzig on seurana alle kymmenenvuotias ellei tietäisi seuran taustoja. Ainoastaan vanhan liiton farkkutakkimiehet kangasmerkkeineen puuttuivat. Red Bull oli toki esillä kaikkialla. Stadionin nimessä, fanituotteiden logoissa sekä myös kioskivalikoimassa. Toisaalta ne eivät kuitenkaan hypänneet silmille niin paljon kuin olisi voinut kuvitella. Matsi Leipzigissa oli ehdottomasti näkemisen arvoinen kokemus ja ei harmita tippaakaan, että sinne suunnistimme, vaikkakin Brauschweigin ja Hannoverin hulinakohtaaminen olisi toki kiinnostanut nähdä vieläkin ennemmin.

Meille jäi matsin jälkeen pari tuntia aikaa ennen junan lähtöä, joten teimme pit stopin matkan varrella olleelle glühweinpisteelle. Viereisessä kojussa oli grilli kuumana, joten wurstit kyytipojaksi kruunasivat makuelämyksen. Lähempänä keskustaa näimme sivukadulla olleen talon alakerrassa myös pienen pubin ja tarkempi vilkaisu osoitti sen olevan auki. Ei muuta kuin peremmälle! Kaikkien viiden asiakkaan kasvot kääntyivät meihin päin kun astuimme sisään, ilmeisesti pubi ei ollut kovinkaan tunnettu tai ainakaan suosittu. RB Leipzigin liput koristivat seinää ja tiskillä notkui pari pelipaitaista, joten baarivalinta osui sinällään nappiin. Paria hyvää olutta ja pariakymmentä huonoa juttua myöhemmin oli aika heittää takki niskaan ja suunnata takaisin kohti Berliiniä yhtä, ennakko-odotuksiin nähden positiivista matsikokemusta rikkaampana.

Halusin kirjoittaa raportin Leipzigista rehellisesti niin hyvässä kuin pahassa. En etsimällä etsinyt epäkohtia tai yrittänyt saada seuran ottelutapahtumaa huonoon valoon vaan kirjoitin kuten asiat näin ja koin. Vaikka taustat on mitä on, ei kukaan voi sanoa, etteikö joukkue olisi hyvä ja peli ainakin tällä hetkellä viihdyttävää. Yhä useamman seuran takana on nykyään yksittäinen miljardööri tai iso konserni. Tämä on se suunta johon nykyjalkapallo kehittyy, halusit sitä tai et. RB Leipzig on tullut Bundesligaan jäädäkseen. Tai ainakin niin kauaksi aikaan, kun Red Bullin energiajuomat menevät kaupaksi.

Lue myös aikaisemmat osat:

Pallon perässä Saksassa osa I: Kalou kaikkien huulilla

Pallon perässä Saksassa osa II – Epäreilut jaot Hampurissa