Kulkukoirat hyppivät villisti meitä vasten ja niitä saa hätistellä keppien kanssa kauemmas, jotta ne eivät pure nilkoista. Juuri kun koirista pääsee eroon niin viemäritunneleissa asuvat, liimaa haistelevat, pikkupojat lähtevät seuraamaan. Emme ymmärrä sanaakaan mitä he meille huutelevat, mutta tiedostamme, että he haluavat meiltä jotain. Samalla huomaamme, että toinen, teini-ikäisistä koostuva ryhmä tulee meitä vastaan. Likaiset vaatteet ja huumeiden sekä alkoholin yhteisvaikutus erottuu jo kauas. Jumalauta, yhdellä on kädessään puukko! Viimeksi pelotti yhtä paljon kun lensimme tänne paikallisen halpalentoyhtiön koneella, joka oli nähnyt parhaat päivänsä varmaan 90-luvun alussa. Onneksi pääsemme sisälle läheiseen ravintolaan.

Ravintolan ruokalistasta emme ymmärrä, mutta kaikesta aistii, ettei tästä voi seurata mitään hyvää. Paikka on epähygieenisin mitä olemme koskaan nähneet. Tarjoilija polttaa tupakkaa tiskin takana ja hämähäkin seittejä roikkuu pöytämme yläpuolelta. Jos täältä ei saa vatsatautia niin ei mistään. Syömme jotain erittäin outoa keittoa, jossa on läskisiä lihapaloja. Vesi on suoraan kraanasta, joten sitä ei uskalla edes maistaa. Juuri kun olemme lähdössä ravintolasta huomaamme, että poliisit ovat kadulla äsken meitä piirittäneiden katulapsien luona. Lähdemme nopeasti toiseen suuntaan.

Myös kerjäläiset ovat ahnaampia kuin Suomessa ja niitä on paljon. He käyvät säälimättä iholle, kun yritämme ohittaa heitä kadulla. Joudumme käyttämään hieman voimaa ja tönimään heitä kauemmas. Selvää on, että mustalaiskerjäläiset ovat kiinnostuneista meistä ja huomaamme kuinka heidän katseensa hakeutuu kameraan sekä taskuun, jossa meillä on lompakot. Kaikkialla on ränsistynyttä ja meno on kuin Neuvostoliitossa 80-luvulla.

Entäs hotelli sitten? Paikallinen, neljän tähden hotelliksi itseään kutsuva, yöpymispaikka on karmea läävä. Sängyssä on luteita ja kylpyhuoneesta bongaamme torakoita. Onneksi emme ole maantasalla, sillä jättiläisrotat ovat yleinen näky kadulla. Ikkunat vetävät ja ohut peitto ei lämmitä ei sitten niin yhtään. Tämä maa on ihan perseestä. Saatanan Romania. Saatanan Bukarest.

Yllä oleva oli täysin keksitty juttu, mutta kuvastaa hyvin niitä ennakkoluuloja joita Romaniaan maana liittyy. Kun oon kertonut, että lokakuinen Bukarest kutsuu niin kommentit ovat olleet vähintäänkin ihmetteleviä. ”Olisi ehkä viimeinen kohde mihin lähtisin!”, ”Miksi ihmeessä Romaniaan?”, ”Meetkö sinne kerjäämään?”, ”Mitä siellä?” ja niin edelleen. Täytyy myöntää, että itsellänikin oli pieniä ennakkoluuloja aluksi, mutta mitä enemmän paikasta on lukenut ja mitä enemmän hyvää kuullut, niin ennakkoluulot ovat kääntyneet ennakko-odotukseksi. Tätä ei pilaa edes tuore sääennuste, joka on luvannut ensimmäiseksi päiväksi +25 asteen hellettä ja kahdeksi seuraavaksi reilut +10 sekä kaatosadetta ja tulvia. Snorkkeli suuhun ja räpylät jalkaan.

Lue alta mitä muut matkabloggaajat ovat Bukarestista diganneet! Mun fiilikset pääsette kuulemaan pian reissun jälkeen.

Kohteena maailma -blogin Bukarest-fiilikset

Lähinna Kauempana -blogin Blue Air-arvostelu

Lähinnä Kauempana -blogin Bukarest lasten kanssa

Ilman ennakkoluuloja,

Laamanaama