Kaksi maata, kolme yötä, neljä kaupunkia, viisi suomalaista, kolme futispeliä ja lähes hellerajaa lähentelevä lämpötila. Lisätään siihen vielä sopiva määrä olutta, epäterveellinen ruoka sekä liian vähän unta, niin pääset jo vähän fiilikseen mitä tuleman pitää. Tervetuloa Laamanaaman halpamatkojen 5-vuotissynttärireissulle Saksaan sekä Sveitsiin!

Kello soi perjantai-aamuna hieman yli viisi. Karistelin unihiekat silmistäni kahvilla sekä aamupuurolla ja lähdin liian aikaisin alkavaan työvuoroon. Samaan aikaan toisaalla neljä herrasmiestä olivat jo matkalla lentoaseman Ceasar’s ravintolaan aamupalabuffetille, kiivetäkseen sen jälkeen Frankfurtiin lähtevään aamukoneeseen. Kaksi neljästä ovat mulle vanhoja tuttuja jo edellisiltä reissuilta, mutta mukana on myös kaksi mailapoikaa, jotka lähtevät rookie-statuksella fiilistelemään Keski-Euroopan futismatkailun tarjoamaa jokseenkin ainutlaatuisen huisaa tunnelmaa.

Myöhemmin päivällä tilannetiedot Frankfurtista kertovat, että alles gut, joten hyppäsin itsekin työpäivän jälkeen hyvillä mielin kohti lentoasemalle vievää junaa. Olin saanut Finnairilta meilin, jossa mulle tarjottiin mahdollisuutta upgradata itseni businessluokkaan pienellä lisämaksulla ja koska lensin yksin, niin en keksinyt yhtään syytä miksen olisi tähän tilaisuuteen tarttunut. Niinpä kentälle päästyäni kömmin portin 22 vieressä sijaitsevan Finnair Loungen ovesta sisään, sanoin päivää ja astelin peremmälle. Aloitin lounge-elämän virkistävällä suihkulla, sillä eihän Saksaan tohdi lentää likaisena ja valmiiksi pahanhajuisena. Pienen huljuttelun jälkeen olin valmis siirtymään ruoka- ja juomatarjonnan pariin, mutta koska oli perjantai-iltapäivä, niin loungessa oli porukkaa kuin vaaratilanteita Huuhkajien maalilla. Löysin kuitenkin pyllylleni pehmeän penkin ja koska en voinut vastustaa (savulohi)kiusausta niin kaadoin vielä punaviiniäkin lasiini. Ihan jees startti tälle reissulle.

Loungesta mukaan tarttui vielä iltapäiväkahvien lisäksi tuopillinen olutta ja olin henkisesti sekä fyysisesti valmis matkustamaan ylimielisen leveästi businessluokassa kohti Frankfurtia. Koneessa startteriksi valitsin luonnollisesti shampanjan ja kyytipojaksi eteeni tuotiin punaviinikastikkeella varustettu lihamössö. Tämä olikin lentokoneruoaksi oikein hyvä sapuska ja kun edellisestä ruokailusta oli kulunut jo yli tunti, niin olihan sitä jo nälkäkin. Jälkiruoaksi päätin vielä tilata Bayleysin sekä kupin kahvia. Lento oli mukavasti ajallaan ja kun kone rullasi lopulta jättimäisen Frankfurtin kentän reunalle, tiesin että ehtisin kohtalaisen mukavasti tavata seurueen muut jäsenet Frankfurtin keskustassa ennen illan Eintracht Frankfurt – Werder Bremen matsia.

Bundesliga 7.4.2017 Eintracht Frankfurt – SV Werder Bremen klo 20.30, Commerzbank Arena

Bundesligassa pelaa tällä kaudella kolme suomalaista; Joel Pohjanpalo (Bayer Leverkusen), Lukas Hradecky (Eintracht Frankfurt) sekä Niklas Moisander (Werder Bremen). Näistä kaksi jälkimmäistä pelasivat vastakkain perjantai-iltana klo 20.30 alkaneessa kamppailussa. Kone oli Saksassa 18.30, joten mulla oli kaksi tuntia aikaa mennä junalla keskustaan, viedä laukku jemmaan asemalle, etsiä muut suomalaisurpot ja ehtiä stadikalle. Commerzbank Arenan valot näkyivätkin jo tuntia ennen alkuvihellystä, joten ehdimme napata tuopitkin mukaan noin vartin kävelymatkalle Stadionin juna-asemalta itse pääkallopaikalle. Sitten turvatarkastuksessa homma kuitenkin tyssäsi ja huolestuimme jo, että ehdimmekö nähdä matsia alusta. Mutta koska saksalaiset ovat täsmällistä porukkaa, niin kuin taika-iskusta seurueemme purjehti katsomoon juuri samalla hetkellä kun 50 000 fania huusi Hradeckyn nimeä joukkueiden esittelyssä. Meidän tontit olivat yläkatsomossa katsomossa 31G (liput täältä), hyvän tarkkailuetäisyyden päässä Eintrachtin kuuluisasta ja äänekkäästä päädystä. Meteliä riitti, kentälle näkyi erinomaisesti ja melkein kaikki oli hyvin. Oli vain yksi ongelma. Meillä ei ollut olutta katsomossa ja sehän ei Saksassa käy päinsä.

Frankfurtin stadikalla maksuvälineenä käy käteisen rahan sijaan stadionkortti ja koska tulimme vähän turhan tiukalla aikataululla paikalle, niin emme ehtineet ladata kortille rahaa. Annoin toiselle rookielle tehtäväksi hoitaa homman, mutta koska pelin eka puoliaika oli kohtalaisen tapahtumarikas ja tunnelma myös meidän katsomossa vähintäänkin erinomainen, niin annoin armon käydä oikeudesta ja päätimme, että hoidetaan bissehommat sitten tauolla.

Eintracht oli kyykännyt hyvin alkaneen kauden jälkeen vuoden 2017 puolella ja onnistumisia oli tullut yhtä vähän kuin erään seurueeseemme kuuluneen Nikon (nimi muutettu) Tinderissä. Niinpä hyvässä tikissä ollut Bremen siirtyikin ottelussa johtoon 37. minuutin kohdalla, kun Zlatko Junuzovic ampui pallon Hradeckyn taakse. Stadion hiljeni lukuunottamatta muutaman tuhannen hengen Werder-katsomoa, jossa riemu oli ylimmillään. Lisää kylmää vettä niskaan kotijoukkueelle tuli vielä pari minuuttia ennen taukoa, kun Fin Bartels viimeisteli lukemat 0-2:een. Hradecky kävi syystäkin kuumana joukkueelleen, mutta meitä kiinnosti sillä hetkellä jo enemmän kylmä olut. Rookiekasteen saanut Matias (nimi muutettu) sai kunnian ladata kortille 50 euroa ja jonotella meille bisset kun samalla itse suuntasin kaulaliinaostoksille.

Liekkö ollut oluen, uuden kaulaliinan vai vain Eintrachtin heräämisen ansiota, mutta toiselle puoliajalle kentälle saapui aivan uusi kotijoukkue. Ottelu sai mukavan piristysruiskeen, kun 48.minuuttia oli kellossa. Mijat Gacinovic toi Frankfurtin maalin päähän ja matsi sekä hieman lopahtanut tunnelma heräsi uudelleen henkiin. Eintrachtin ultrat piiskasivat yleisöä nousemaan useaan kertaan paikaltaan ja meidän katsomossa ollut fanaattinen hahmo (yläkuvassa oikeassa reunassa) piti huolta, että porukat todellakin lähtivät mukaan chantteihin. Kaveri eli niin joka solullaan mukana pelissä, että tyyppiä ei voinut olla ihailematta. Ensimmäistä kertaa Saksassa olleet rookiet sanoivat jo tässä vaiheessa, että tämä on tunnelmaltaan paras peli missä he ovat olleet. Ich liebe Saksa sanoin takaisin.

Reilut 70.minuuttia oli mittarissa, kun Eintrachtin ruotsalainen Branimir Hrgota sai pallon lähellä Werdan boksia. Pari askelta ja Turun lahja suomalaiselle jalkapallolle eli Niklas Moisander joutui rikkomaan miestä rangaistuspotkun arvoisesti. Pallo pilkulle. Vauhti. Tarkka sijoitus ja maali! Peli oli tasatilanteessa 2-2. Viimeisen 20 minuutin aikana pallohallinta oli tukevammin Eintrachtilla, mutta myös Werder pääsi muutaman kerran hyökkäämään vaarallisesti. Maaleja ei kuitenkaan tuon enempää nähty, joten matsi vihellettiin päättyneeksi sopuisasti 2-2.

Seuraavaksi meidän plääninä oli käydä tsekkaamassa fanikaupan valikoima, mutta sieltä ei tällä kertaa ostettavaa löytynyt. Stadionkortin palauttamisen jälkeen otimme vielä bisset kävelymatkalle ja lähdimme suunnistamaan kohti juna-asemaa. Kello oli jo lähemmäs 24, kun vihdoin pääsimme takaisin keskustaan. Nälkä iski, joten asemalta ostetut satay chickenit maistuivat kuin luu koiralle ja sen jälkeen nokat kohti hotellia. Matkassa rähjääntyneet miehemme eivät tällä kertaa edes harkinneet illan jatkamista ravintolan puolella vaan siirtyivät romanttiseen viiden hengen huoneeseen yöpuulle, toki yhden oluen saattelemana. Lauantaina aamu alkaisi aikaisella herätyksellä ja siirtymisellä kohti Lounais-Saksan sympaattista Freiburgia.

Laamanaaman matsipisteet 8,5/10.

Kiitämme:

+ Stadionilla erinomainen tunnelma myös muualla kuin päädyssä

+ Kentälle näkee hyvin mistä katsomosta tahansa

+ Suomalaispelaajat isoissa rooleissa molemmissa jengeissä

Moitimme:

– Legendaarista Pippi Långstrump –chanttiä ei tullut.

– Stadionkortit on hanurista

– Liian myöhäinen saapuminen stadikalle (ottakaa aamulento jos peli samana päivänä/iltana)

Tästä pääset seuraamaan seuraavan päivän kosteita tapahtumia: https://laamanaama.com/2017/04/12/buliukot-paadyissa-osa-23-freiburg-im-breisgau/