Kaksi maata, kolme yötä, neljä kaupunkia, viisi suomalaista, kolme futispeliä ja lähes hellerajaa lähentelevä lämpötila. Lisätään siihen vielä sopiva määrä olutta, epäterveellinen ruoka sekä liian vähän unta, niin pääset jo vähän fiilikseen mitä tuleman pitää. Tervetuloa Laamanaaman halpamatkojen 5-vuotissynttärireissulle Saksaan sekä Sveitsiin. Edellisillan tapahtumiin pääset tästä!

Vaikka jokainen oli nukkunut edellisenä yönä Suomessa laittoman lyhyet yöunet, niin siitäkin huolimatta ryhmämme alkoi havahtua jo aikaisin aamusta. Meidän juna kohti Freiburgia lähtisi jo ennen kymmentä, joten makoiluun ja voivotteluun ei ollut aikaa. Pikasuihkut, muutama oluthuikka, YouTubesta soimaan peräjälkeen ’Kullii, Kullii’, ’Nimemuona’ ja Ana Tuden ’Party Party’ ja aamupalalle. Erittäin monipuolisen ja rasvantäyteisen aamupalatankkauksen jälkeen olikin jo aika suunnistaa kohti Frankfurtin HBF:ää.

Laamanaaman halpamatkoilla on tapana nauttia junassa noin neljän euron hintaista kermalikööriä, mutta ikävästi tätä ihanaisen miehistä juomaa ei tällä kertaa silmiimme lähikaupoissa osunut. Niinpä jouduimme tyytymään ihan aitoon Baileysiin. Kermaliköörit kahvilla tai ilman on parasta mitä kakkospäivän aamut voi tarjota ja uskaltaisin väittää, ettei juna ollut edes 10 minuuttia liikkunut, kun tuon ihmeaineen vaikutus oli tarttunut meidän hassunhauskaan porukkaan. Freiburg here we come!

Seuraa maantieteellinen info: Freiburg im Breisgau sijaitsee Saksan lounaisosissa ja jos sitä pitäisi muutamalla sanalla kuvailla niin ne voisivat olla vaikka hieno, kaunis, viihtyisä, sympaattinen ja tunnelmallinen. Kukaan meistä ei tosin ollut siellä aiemmin käynyt, mutta samalla hetkellä kun etsimme tietämme Freiburg Münster katedraalin vastapäätä sijaitsevalle hotellille, niin kaikki olivat asiasta samaa mieltä. Freiburg on huikea!

Huhtikuinen Saksa velloi lämpöaallon kourissa ja puolenpäivän jälkeen asteita oli jo reilusti yli 20. Me suomalaiset, jotka olimme viimeksi tunteneet lämmön ihollamme joskun vuoden 2016 puolella, olimme luonnollisesti tästä hyvinkin onnessamme. Pitkähihaiset paidat saivat kyytiä ja uskaltautuipa toinen reissun rookieista laittamaan shortsitkin jalkaan. 40 neliön hotellihuoneemme ei vielä ollut valmis, joten jätimme kamat hotellille, kävelimme pääovesta ulos ja bongasimme terassilta sadan täyden pöydän joukosta yhden tyhjän. Fünf bier bitte! Pikkaisen nättiä!

Bundesliga la 8.4.2017 SC Freiburg – Mainz 05, Schwarzwald Stadion

Freiburgin ja Mainzin välisen pelin alkuun oli kolmisen tuntia kun tuopit oli juotu, joten oli aika kierrellä vähän kaupunkia. Kovin pitkälle emme ehtineet vaeltaa, kun vastaan tuli paikallinen Alko, josta haimme hieman helteen taltuttajaa. Nälkä kasvaa juodessa ja koska Laamanaaman futisreissut eivät ole koskaan täydellisiä ilman kebab döneriä, niin pienen googletuksen jälkeen suunnistimmekin kohti Döner-valokyltin loistetta. Jäätävän kokoisen pitaleivän väliin tungettu kokonaisuus sai keskiarvon 4/5 ja meidän seurue olikin tämän jälkeen valmista kauraa siirtymään kohti päivän pelipaikkaa Schwarzwald stadionia.

SC Freiburg on pieni ja sympaattinen joukkue sympaattisesta kaupungista, joka pelaa kotiottelunsa sympaattisella stadionilla. Seuraa tuskin voi olla vihaamatta, sillä se on tehnyt parin vuoden takaisesta putoamisestaan huolimatta kokoonsa nähden hienoa duunia jo vuosikaudet. Se ei koskaan pysty haalimaan suuria tähtiä riveihinsä, mutta siitäkin huolimatta joukkue taistelee tälläkin kaudella Eurooppa-liigan paikoista. Joukkueen stadion vetää 24 000 katsojaa ja se on käytännössä loppuunmyyty jokaisessa pelissä. Itse ostin liput Freiburg-Mainz matsiin joulukuussa heti myynnin alettua ja onnistuin nappaamaan liput ainoaan oikeaan paikkaan, kotijoukkueen fanipäätyyn. Jos SC Freiburgin matsi paikan päällä alkoi kiinnostamaan, niin liput saat täältä.

Stadion on noin puolen tunnin kävelymatkan päässä keskustasta, mutta järkevin tapa matkustaa sinne on raitiovaunu. Jo pari tuntia ennen peliä se oli täysi kuin Matti Nykäsen pää, mutta sopu sijaa antaa. Suomen kieli tuntui olevan ihmetyksen aihe Freiburgissa, sillä useampikin ihminen kyseli matkan aikana että mitä helvettiä me täällä tehdään, onneksi kuitenkin ihan ystävälliseen sävyyn. Eräskin herra vakuuttui, kun kerroin että emme tiedä juurikaan parempaa tapaa tutustua kaupunkeihin kuin paikallisen futisseuran kotipeli. Kävi ilmi, että tämä tyyppi on kotoisin Bernistä ja kun kerroin, että menemme seuraavana päivänä katsomaan hänen kotikaupunkinsa suuruuden BSC Young Boysin peliä Baseliin oli hän sulaa vahaa. Lopuksi tyyppi alkoi hehkuttaa vielä Reijo Ruotsalaista (Jonnet, katsokaa Googlesta), joka pelasi vuosia Bernin lätkäjengissä. Hienoja miehiä. Reijo sekä berniläinen.

Jäimme pois päätepysäkillä ja ihmettelimme, että mikäs mesta tämä nyt on. Tultiin nimittäin keskelle omakotitaloaluetta eikä muuten olisi voinut uskoa olevansa menossa Bundesligapeliin ellei ympärillä olisi ollut satoja SC Freiburgin pelipaitoihin ja huiveihin pukeutunutta kannattajaa. Seurasimme ihmisvanaa ja päädyimme tienristeykseen, jonka toisella puolella myytiin feikkihuiveja ja toisella aitoa Freiburgin fanikamaa. Pakollisen huiviostoksen jälkeen huomasimmekin, että Mainzin bussi lipui ohitsemme kohti stadikkaa. Kai meidänkin pitäisi sitten mennä jo peremmälle.

Schwartzwaldilla ei stadionkortteja tarvittu vaan käteinen raha kelpasi paremmin kuin hyvin. Siispä oluet tiskiltä matkaan ja etsimään hyvää mestaa josta peliä tiirailisi. Pääty oli jo aivan täyteen ammuttu 45 minuuttia ennen pelin alkua, mutta onnistuimme mailapoikarookien kanssa puikkelehtimaan maalin taakse Freiburgin äänekkäimpien kotikannattajien keskelle. Toiset porukasta puolestaan seurasi matsia takavasemmalta. Tästä pelistä tulikin yksi kaikkien aikojen parhaimpia futiskokemuksia paikanpäällä, sillä lämmin ilma, hyvä tunnelma, erinomainen olut sekä riehakas katsomoseura pisti meidät ujot ja sisäänpäinkääntyneet suomalaiset viihtymään.

Mainzin fanit vastakkaisessa nurkassa pitivät hyvää ääntä jo lämmittelyjen aikana, mutta kotipääty otti astetta rauhallisemmin. Muutamaa minuuttia ennen joukkueiden kentälle saapumista meteli yltyi ja huivit nousivat päiden päälle, kun seurahymni alkoi soimaan. Tämän jälkeen hiljaista hetkeä ei tullutkaan kuin vasta matsin jälkeen ja sekään ei koskenut meidän porukkaa.

Katselin peliä niin tunnelman ytimestä kuin vain mahdollista, sillä päädyn huudattajat eli capot olivat suoraan alapuolellamme. Liput liehuivat läpi ottelun, monipuoliset laulut, huudot ja taputukset lähtivät kuin naiset ravintolapöydästä ja vaikka ottelun ensimmäinen puoliaika ei pelillisesti suuria hienouksia tarjonnutkaan, oli meininki juuri niin sympaattista kuin Freiburgissa sen voi kuvitella olevan. Lämmin ilma vaati veronsa ja lähdin hakemaan kesken puoliajan kolmea olutta itselleni ja rookiepojille. Havahduin tiskillä siihen, että miksen ottaisi samantien kuutta ja kuulin, että seurueemme kahdelle muulle jäsenelle sekä heidän vieressään seisoneille paikallisille ottelun ensimmäisen jakson kohokohta oli ollut, kun saavuin kuuden oluen heiluessa pahvilaatikossa pääni yläpuolella takaisin katsomoon. Väittävät, että olin muka tanssahdellut onnesta rumpujen tahdissa, mutta koska tästä ei ole videomateriaalia niin kiellän kaiken.

Eka puoliaika päättyi sopuisasti 0-0. Tauolla meiltä tultiin jälleen kyselemään, että mitäs ryhmää täällä pyörii ja iskettiin lisää tuoppia käteen. Tuntuivat diggaavan siitä, että suomalaiset eksyvät jättiseurojen sijaan Freiburgiin. Ottelun kiimaisin ja samalla myös hupaisin hetki koettiin noin 70.peliminuutin kohdalla. Olin jo aiemmin päivällä hehkuttanut Freiburgin Nils Peterseniä, joka on tullut tunnetuksi super-subina eli miehenä joka saapuu usein kentälle ottelun loppuhetkillä ja osuu kiitettävällä prosentilla. Petersen juoksee vaihdosta kentälle, asettuu boksiin kun Freiburg saa vaparin ja 32 sekuntia myöhemmin tekee maalin. Ääni lähti, kaljat läikkyi, sain hellyyttä tutuilta ja tuntemattomilta miehiltä. Ei puuttunut enää kuin että Antti Tuiskun party-papiidipaadi ois lähtenyt soimaan stadikalla. Mainzilla oli vielä pari puolikkaista tekopaikkaa, mutta ruuti oli kuivaa kuin reissuun lähteneillä rookieilla, joten tärkeät pisteet jäivät viidenneksi nousseelle Freiburgille. Lopuksi vielä kotijoukkue tuli istumaan maalin eteen ja sitten pomppivat villiintyneen päädyn edessä. Nils Petersen nousi capotorniin huudattamaan massaa, mutta toiminnasta päätellen megafonin käyttö ei ollut ihan niin helppoa kuin ottelun ratkaiseminen. Toiselle sympaattiselle seuralle eli Mainzille tappio oli karvas, sillä neppariin tuli viidennen kerran putkeen ja tällä kaudella Eurooppa-liigassa pelannutta jengiä uhkaa jopa sarjasta putoaminen, jos otteet eivät parane. Harmi jos näin käy.

Matsin jälkeen jäimme vielä hengailemaan stadikalle, kävimme fanikaupassa ja sitten lähdimme hyvin fiiliksin raitiovaunulla kohti hotellia. Jos en väärin muista niin paluumatkalla spårassa saattoi raikua Bluesin lätkäpeleistä tuttu ”On meidän päivä”-chäntti, joten jos sitä kuulee jatkossa Freiburgin peleissä niin tiedätte syylliset.

Pienen hotellilööbimisen jälkeen lähdimme paikalliseen irkkupubiin katselemaan Der Klassikerin eli Bayern München – Dortmund matsin loppuhetkiä ja syömään miehiset burgerit. Illasta muodostui reissun kannalta käänteentekevä, sillä ennen irkkupubiin menoa meitä oli viisi ja kun sieltä paria tuntia myöhemmin lähdettiin, oli lukumäärä noussut viiteen ja puoleen. Erään matkalaisemme zlatanmaisen itsevarmat jutut vaikuttivat siihen, että hänen pikkuveljelleen Mauri Molombolle piti tilata oma passi, matkalippu, tuoppi sekä yöksi lasten sänky. Älkää edes yrittäkö ymmärtää, jos ei heti auennut.

Ilta oli vielä nuori sekä lämmin, joten paikka vaihtui, mutta jutut eivät. Terassilla rookie, jota voimme tässä yhteydessä kutsua nimellä Jukka (Maila)Poika (nimi muutettu) tilasi pullon viiniä, kun muut tyydyimme oluisiin ja Irish Coffeyhin. Hämmästys oli tarjoilijalla suuri, kun hänen asetellessaan viittä lasia pöytään Jukka (nimi muutettu) ilmoitti, että yksi lasi riittää. Shillä lailla.

Porukan nuorimmaisten ilta jatkui vielä aamuyöhön asti, mutta me kaksi muuta vanhaa ja väsynyttä setää asettelimme kurkkunaamion kasvoillemme, laitoimme Haddawayn soimaan ja peukun suuhun. Seuraavana päivänä tekisimme päiväretken Sveitsin puolelle. Young Boysit eivät kuitenkaan tulleet uniin mikä lienee ihan hyvä juttu.

Laamanaaman matsipisteet 9,5/10.

Sympaattisin littipeukuin,

Laamanaama