Blogiteksti on julkaistu alunperin laamanaama.blogspot.fi osoitteessa 26.12.2014.

Vuosi 2014 vetelee viimeisiään ja ajattelin sen kunniaksi koota yhteen vuoden aikana matkailurintamalla tapahtuneita reissuja. Mitään megaspektaakkelijuttuja kaukomaille ei vuodelle mahtunut, mutta viisi reissua silti, joissa pääpaino oli futishommissa. Keväällä pyöreän pallon perässä tuli käytyä ensin ensin Lontoossa ja sitten yhdistelmäreissulla Berliinissä sekä Dresdenissä, ja syksyllä vielä Düsseldorfin lähimaastossa. Näiden lisäksi lomakuvioihin mahtui myös elämäni ensimmäinen reissu Sveitsiin sekä pakettimatkakokeilu Kreikan Lefkasiin, joten ikuista matkakuumetta sai taltutettua oikein mukavasti.

Futismatkailua Lontoossa – West Ham & Charlton

Koska kaikista muista tämän vuoden matkoista on tullut kirjoiteltua blogiin paitsi Lontoosta, niin voisin kiinnostuneille tykittää vähän vinkkejä ja kokemuksia Lontoon futisrintamalta. Frendin kanssa päätettiin huhtikuun alussa lähteä tsekkailemaan suosikkijoukkueidemme kohtaamista Valioliigassa, kun mun suosikki West Ham sai vastaansa frendin suosikkitiimin Liverpoolin. Liput West Hamin peleihin saa kätevästi seuran lipunmyyntisivujen kautta ja jos on tarpeeksi ajoissa liikkeellä, niin yleensä niitä riittää myös isoja (ManU, Man City, Arsenal, Tottenham, Liverpool, Chelsea) seuroja vastaan. Jotta pääset lippuja ostamaan, sinun täytyy rekisteröityä ensin tuolla lipunmyyntisivuilla ja ostotapahtuman jäkeen ne toimitetaan postitse kotiosoitteeseen.

Liput tuohon West Ham-Liverpool matsiin, jonka Pool vei 2-1, maksoivat alakatsomoon yli 80 euroa. Toki tuossa pelissä oli hieman Liverpool-lisää mukana, mutta hinnat kertovat karua kieltään siitä missä brittijalkapallossa tällä hetkellä mennään. Kyllähän turistit voivat yhdestä pelistä helposti tuon maksaa, mutta jos ajattelee perus lädiä, niin aika paljon saa miettiä kuinka rahoittaa 19 kotipeliä kauden aikana.

Englannissa futis pääsarjatasolla on bisnestä pahimmasta päästä ja kaukana on ne ajat, kun laji oli työvaenluokan hupia. Lippujen hinnat ovat esimerkiksi Saksan Bundesligan peleihin verrattuna moninkertaiset eikä tunnelma brittistadikoilla useinkaan yllä Bulin tunnelman tasolle, lähinnä juuri siitä syistä, että liput ovat kalliita eikä tunnelmaa nostattavia seisomakatsomoja ole. Joten jos puhtaasti futiskulttuurin takia reissuun lähtee, niin suosittelen ehdottomasti Saksaa enemmän. Toisaalta brittein saarilla on oma hieno tunnelmansa ja jokaisen vähänkään futiksesta kiinnostuneen pitäisi ehdottomasti käydä ainakin kerran futispelissä Brittein saarilla.

West Hamin kotistadion Boleyn Ground tai Upton Park, kuten se yleisesti tunnetaan, sijaitsee itä-Lontoossa, noin 30 minuutin metromatkan päässä Lontoon keskustasta. Stadionin lähistö on varsin maahanmuuttajahenkistä seutua ja vieri vieressä on erilaisia etnisiä pikaruokaloita ja muutama West Ham -fanien kantabaari, josta haetaan vauhtia peleihin. Matsipäivinä muuten niin hiljainen ympäristö muuttuu täysin ja lähikadut ovat täpötäynnä viininpunaisiin väreihin pukeutuneita Hammers -faneja.

Stadikalle kannattaa mennä hyvissä ajoin ja käydä nuuhkimassa tunnelmaa esimerkiksi Boleyn Pubissa, joka sijaitsee 100 metriä stadionista eteenpäin. Itse stadikalla paras tunnelma on päädyissä, mutta matsin näkee parhaiten sivukatsomoista. Upton Park on sen verran pienikokoinen (kapasiteetti 35 000 katsojaa) stadion, että joka katsomonosasta näkee matsitapahtumat hyvin, eikä mitään suuria näkörajoituksia ole. Itse olen pari matsia katsellut rankkarialueen kohdilta Alpari Standista eikä noissa mestoissa ainakaan ole valittamista. Jos matsin jälkeen on kiire jonnekin, niin kannattaa kävellä Upton Parkin metroaseman sijaan Plaistown asemalle, jolloin pääset todennäköisesti nopeammin Lontoon keskustaan.

 

 

 

 

Toinen matsi mitä tuolla samalla reissulla käytiin tihrustamassa oli toisen sarjatason eli Championshipin matsi Charlton Athleticin eli Addicsin ja Readingin välillä. Greenwichin lähellä sijaitseva 27 000 katsojaa vetävä Valley Stadium on perusbrittiläinen stadion, joka sijaitsee nimensä mukaisesti laaksossa, kuuden kilometrin päässä Lontoon keskustasta ja sinne pääsee kätevästi lähijunalla.

Mitään suurta kiimaa ei tuossa pelissä ollut, vaikka Readingillä olikin vielä ohuet saumat päästä Valioliigan nousukarsintoihin. 0-1 päättynyt peli oli kuitenkin tunnelmaltaan varsin hyvä, sillä muutama tuhat vieraskannattajaa piti omassa päätykatsomossaan hyvin mökää ja Charltoninkin faniryhmä veti keski-Eurooppalaistyylisiä chanttejä varsin iloisesti. Lippuja Addicsin kotipeleihin saa helpoiten heidän nettisivuiltaan ja nekin lähetetään himaan postitse. Tarkkoja paikkoja ei tosin pysty valitsemaan, vaan ainoastaan katsomonosan. Lippujen hinnat vaihtelevat 25 eurosta ylöspäin vastustajasta ja katsomosta riippuen. Charltonin kotipeliä suosittelen etenkin futisromantikoille, sillä ainoastaan huippusarjoja seuraavalle tuularille eivät joukkueet tai pelaajat ehkä sytytä tarpeeksi. Suomalisille Charlton on tullut tutuksi eniten Jonatan Johanssonin kautta, kun Tintti pelasi siellä kaudet 2000-2006.

 

 

 

 

 

Muut vuoden 2014 reissut kuvina

Koska muista reissuista löytyy blogista jo jutut, niin laitetaan loppuun vielä best of -kuvia aikajärjestyksessä.

Italia ja Sveitsi – Milano, Lugano, Bellinzona & Davos (maaliskuu 2014)

http://laamanaama.blogspot.fi/2014/10/sveitsin-helmia-lugano-bellinzona.html
http://laamanaama.blogspot.fi/2014/11/davos-laskettelua-latkaa-ja.html

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Berliini & Dresden – huhtikuu 2014

http://laamanaama.blogspot.fi/2014/09/futiksen-perassa-berliinista-dresdeniin.html

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lefkas – heinä-elokuu 2014

http://laamanaama.blogspot.fi/2014/09/pakettimatka-lefkasiin-uhka-vai.html

 

 

 

 

 

 

 

 

Düsseldorf, Oberhausen, Gelsenkirchen, Mainz & Mönchengladbach – loka-marraskuu 2014.

http://laamanaama.blogspot.fi/2014/11/laamanaaman-halpamatkat-esittaa.html