Postaus on julkaistu alunperin laamanaama.blogspot.fi -osoitteessa 19.12.2014.

16.12 klo 03:30 sattui ihan hitsin jänskä juttu. Sain nimittäin ekan lapseni, sellaisen suloisen tyttövauvan! Laskettuaika oli 23.12, mutta vauva kuunteli vanhempiensa toiveita ja tuli ns. jouluksi kotiin. Eipä tarvinnut syödä Jorvissa mauttomia joulukinkkuja!

Kun tässä nyt on ollut yhdeksän kuukautta aikaa valmistautua vanhemmuuteen, niin viimeisetkin hetket meni meidän näkökulmasta yllättävän lungisti ja ripeästi. Supisteluja oli ollut jo muutamana edellisenä päivänä, joten oli aika selkeetä, että beibi parkaisisi hieman laskettua aikaa aikaisemmin maailmaan. Emme kuitenkaan ottaneet asiasta mitään paineita vaan teimme ihan normisti asioita ilman, että kokoajan olisimme miettineet, että joko mennään. Avokkikin kävi edellisenä päivänä vielä kampaajalla ja 12 tuntia myöhemmin hän olikin jo äiti. Itse kävin myös vääntämässä iltatreenit, tulin kympin aikoihin kotiin ja reilua tuntia myöhemmin päätimme lähteä Jorviin maanantai-iltana yhdentoista jälkeen ”tarkistamaan tilanne”, kun supparit oli sen verran kuumottavia. Ajateltiin, että ne lähettävät meidät varmaankin vielä kotiin, mutta menikin vähän toisinpäin.

Sairaalassa ehdittiin olla casuaalisti kolme ja puoli tuntia ennen kuin pää oli ulkona. Ei tarvinnut liikaa miettiä tai lueskella naisten lehtiä tylsyyksissään! Itse synnytys oli näin miehen näkökulmasta kyllä hieno juttu. Hattua nostan kaikille synnyttäneille, ei oo mikään maailman lungein homma vaikka kaikki hyvin menikin. Yllätykseksi en edes pyörtynyt, vaikka yleensä jo verikokeen ottaminen saattaa tehdä ällöö! Isot kiitokset myös kätilölle, helppoa se on synnytellä, kun neuvoja ja tsemppiä tulee koko ajan.

Pari päivää syntymisen jälkeen asuttiin Jorvin kutoskerroksen perhehuoneessa ja ihmeteltiin tuhisevaa vauvaa ja samalla treenailtiin miten sellainen pidetään hengissä. Vastaus on joka miehen unelma – tissiä ja unta. Nyt ollaan toista päivää himassa ja mun roolina on olla pari viikkoa kotiavustaja ja koirien ulkoiluttaja. Palkinnoks saan silloin tällöin pelata pleikkaria ja välillä yrittää pidellä vauvaa sylissä, että äiskä pääsee esimerkiksi käymään vessassa. Nautin!