Postaus on julkaistu alunperin laamanaama.blogspot.fi -osoitteessa  26.1.2015.

Välillä on nastaa muistella menneitä reissuja ja samalla palautella mieleen niihin liittyviä tarinoita ja kokemuksia. Yksi viime vuosien mukavimmista reissuista on ollut 10 päivän Andalusian kierros, jonka aikana kierreltiin Malagassa, Benalmadenassa, Cadizissa, Rotassa sekä Sevillassa. Verestellään nyt kuitenkin ensin muistoja Sevillasta, kaupungista joka on sulattanut monen siellä käyneen sydämen.

Jos näin jälkikäteen täytyisi sanoa viisi asiaa jotka Sevillasta jäivät mieleen, ovat ne järjestyksessään kuumuus, kaupungin kaunis keskusta katedraaleineen, härkätaisteluareena, Plaza De España -aukio sekä traaginen vastoinkäyminen muuten niin pumpulisessa elämässäni.

Sevillaa sanotaan syystäkin Espanjan kuumimmaksi kaupungiksi eikä ihme jos sydänkin sulaa, sillä kesäkuukausina lämpötilat nousee helposti yli 40 asteen. Itse vierailin kaupungissa muutaman päivän elokuussa 2012 ja vaikka itse lämmöstä diggaankin, niin täytyy myöntää, että ensimmäisiä kertoja meinasi käydä niin, ettei oikein jaksanut tallustella ulkona keskipäivän polttavassa auringossa. Onneksi kaupasta sentään löytyi ruma ja mauton hattu, niin vältyin auringonpistokselta.

Itse kaupunki on kaunis kuin Mervi Tapola (nuorena). On vanhaa arkkitehtiä, isoja puistoalueita sekä joki, jonka varrella on kiva käppäillä. Keskusta-alueella eli Centrossa on tärkeimmät nähtävyydet, joista tunnetuin on Sevillan katedraali, joka etenkin iltavalaistuksessa on komea ja ylväs kuin espanjalainen härkätaistelija. Katedraalin ympärillä on lukuisia ravintoloita, kauppoja, turistirihkamakojuja sekä hevosvankkureita, joilla voi tehdä kierroksia lähialueille. Niinkuin aina vastaavissa paikoissa, myös katedraalin läheisyydessä on ravintoloiden hinnat korkeammat kuin muualla ja taso kirjavaa, mutta eipähän ainakaan tarvitse kysellä että ’mistä helvetistä täältä saa ruokaa?’. Alue on jokaisen Sevillan kävijän must go -paikka anyways.

Toinen huomiota herättävä mesta on Espacio Metropol Parasol, joka on maailman suurimpia puurakennuksia. En tiedä mitä sieniä ton pytingin suunnitellut arkkitehti on napsinut, mutta ihan normi kouvolalaisen virastotalon kaavan mukaan sitä ei ole suunniteltu. Magee rakennus ja sen katolta on hyvät näköalat vaikkei Metropol Parasol mikään pilvenpiirtäjä olekaan. Rakennuksen sisällä ei mun mielestä ollut mitään sen ihmeellisempää, mutta korjatkaa jos sedän muisti on pettänyt.

Katedraalin ja Metropol Parasolin väliin jäävällä alueella on erinomaiset shoppailumahdollisuudet ja tuolta löytyy niin perus H&M:t kuin kalliimmatkin putiikit. Lähellä on myös eksoottinen ravintola nimeltä McDonald’s, josta saa hampurilaisia ja ranskalaisia sekä eri makuisia limuja. Ei varmaan ketään yllätä, että ainoat suomalaiset joita nähtiin koko Sevillassa oloaikana tulivat vastaan siellä. Itsehän olen niin kulinaristi kosmopoliitti, että kävin siellä vain vessassa…

Kun kerran Espanjassa oltiin niin pitihän sitä käydä Mäkin lisäksi tsekkaamassa minkälainen boogie on härkätaisteluareenalla. Plaza de toros de la Real Maestranza de Caballería de Sevillalle siis. Arvatkaas copy/pastesinko tuon nimen googlesta? No, eihän siellä mitään actionia silloin ollut, mutta käytiin nyt kuiteskin jollain turistikierroksella, jossa kerrottiin härkätaistelujen historiasta ja muusta. Olisi ollut kiva nähdä ihan oikea brutaali taistelukin, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Jotenkin sellainen kutina, että kettutytöt ja Fjällräven -reppuiset puunhalaajat eivät viihtyisi itse taistelussa, mutta espanjalaiseen elämään se sopii kuin MM2011 -paita suomalaiselle. Ja joo, olihan se itse areena ihan tyylikäs ja huokui historiaa. Voi nyt sanoa käyneensä sielläkin.

Eteenpäin sano matkaopas. Kauniilla Plaza De España -aukiolla on suuri viheralue puistoineen ja lampineen sekä about Forssan kokoinen palatsi, jonka edessä virtaa romanttinen puro, jossa voi soudella tai vaikka sanoa espanjan kielellä jotain kuumaa. On siellä lisäksi myös hevoskärryjä kuskeineen, jotka vievät rahat ja vähän matkaa eteenpäin. No joka tapauksessa, Plaza De Españalle kannattaa mennä keskustasta joko kävellen tai raitiovaunulla ja kierrellä pitkin palatsia sekä piha-aluetta. Jos oikeasti ymmärtää arkkitehtuurista tai rakennuksista niin tuosta paikasta saa varmasti vielä enemmän irti kuin itse sain, mutta kyllähän jokaisessa itseään kunnioittavassa kaupungissa pitäisi vastaava tönö olla. Aina parempi vetää vähän överiksi kuin nöyristellä.

Jotta kaikki matkakertomukset ei aina olisi niin täydellisiä, ihania ja positiivisia, niin tällä reissuilla sattui vastoinkäyminen, joka vieläkin meinaa pusertaa kyyneleen silmäkulmaani. Rakas avovaimoni teki yhden asian selväksi ennen reissuun lähtöä: ”TÄLLÄ MATKALLA EI SITTEN KATSOTA JALKAPALLOA!” Olin tietysti kettuna googletellut ja suunnitellut matkan niin, että Sevillassa ollessa olisi Sevilla FC:n himapeli samaan aikaan. En tohtinut kuitenkaan lippuja ostella etukäteen, kun lupaus on lupaus, mutta ajattelin kuitenkin tapani mukaan positiviisesti, että ehkä kuitenkin saattaisi olla pienet saumat päästä peliin, kun olin ennenkin siinä onnistunut. Otin pelipäivänä henkisen niskalenkin ja sain puhuttua, että mentäisiin haistelemaan tunnelmaa Estadio Ramón Sánchez Pizjuáninlle ennen Getafe -matsin alkua. Kyseessä oli La Ligan -kauden avauskierros ja tiesin, että lippuja saisi vielä stadikaltakin, kun Getafe vastustajana ei ole sieltä kiimaisemmasta päästä. Ehdotin, että käydään matkalla stadikan läheisessä ostoskeskuksessa ja elättelin toiveita että sieltä löytyisi vaikka vaimokkeelle ’kivat kengät’ tai ’hauska paita’ ja siitä sitten jatkaisimme kohti stadionia, jonka läheisyydessä fanien luoma tunnelma tekisi uskomattoman vaikutuksen ja suuntaisimme lippujen oston jälkeen keskelle espanjalaista jalkapallo-orgiaa. No alku meni ihan niinkuin suunnittelinkin, kun kivat kengät löytyi, mutta stadionin sisäpuolelle ei ollut asiaa. Tiedättehän sen ilmeen, joka pienille lapsille ja naisille tulee, kun heille on ensin luvannut karkkipussin eikä sitten ostakaan sitä? No, tässä tapauksessa ehdotin peliin menemistä kun kerran siellä oltiin, mutta ilmeestä päättelin, että ehkä parempi käydä vain ostamassa kaulahuivi fanishopista ja kertoa kaikille, että hyvä peli oli ja että akku hyytyi just ennen matsia, minkä takia kuviakaan ei pystynyt ottamaan. Vaikka tavoitteeni kosahti kuin Titanic jäävuoreen, niin päästiin kuitenkin hyvin nuuhkimaan stadikan tunnelmaa. Futistermein tolpassa kävi. Ens kerralla sit maalipuiden väliin!

Buenas tetas eli kuinka Sevillaan pääsee?

Suoria lentoja Suomesta Sevillaan ei ainakaan tällä hetkellä mene, mutta helpoin ja suosituin tapa sinne pääsemiseen lienee lento Malagaan, josta voi ottaa alleen auton tai junan. 200 kilometrin matka taittuu reilussa parissa tunnissa molemmilla välineillä. Itse jatkoimme matkaa Sevillasta bussilla Rojaan, josta lisää blogissa lähiaikoina.

-Laamis