Sunnuntai-aamu klo 7.30. Elämä on ihanaa kahden oluentäyteisen päivän jälkeen. Herään karvaisen miehen vierestä berliiniläisen design-hotellin parisängystä. Hyvä puoli on se, että karvainen mies on kaverini. Hotelli on niin hieno, että siellä on kultainen suihkukin. Laitamme tunnelmaan sopivaa musiikkia soimaan ja valmistaudumme kolmanteen Saksan päivään hieman kisaväsyneissä tunnelmissa, mutta myhäilemme koska tiedämme että sunnuntai on pääpäivä. Tänään mennään Magdeburgiin!

Saksan 2.Bundesligan ottelut alkavat viikonloppuisin aikaisin, tällä kertaa 13.30. Koska Magdeburg tuppaa sijaitsemaan puolentoista tunnin junamatkan päässä Berliinistä, tarkoittaa tämä sitä, että meidän täytyy mennä yhdeksältä lähtevällä junalla jotta olemme pelipaikoilla hyvissä ajoin. Olen itse odottanut tätä ottelua koko reissun eniten. Sekä perjantain Hannover, että lauantain St.Pauli on nähty jo aiemmillakin reissuilla, mutta Magdeburg on ollut pitkään to do-listalla.

Ryhmän muut neljä jäsentä ovat buukanneet laivan hyttiä muistuttavan usvaisen huoneen aseman vierestä, joten heillä on sentään kohtalaisen iisiä ehtiä junaan toisin kuin minulla ja karvaisella kaverilla. Onneksi me keski-ikäiset ja keskivartalolihavat perheenisät ollaan aamuvirkkuja ja olemme hyvissä ajoin zombailtu hauptbahnhoffille kävely- U-bahn- S-bahn kikkailulla. Kiinteiden sekä nestemäisten aamupalaostosten jälkeen halaamme laiturille ilmestynyttä nelikkoa vuolaasti ja siirrymme junaan. Hassu juttu paljastuu heti junan lähdettyä liikkeelle: Olemme ostaneet mukavina miehiä juomista koko porukalla. Samoin tekivät usvahotellinelikko. No, otetaan tämä positiivisena asiana, kun juomat ei ainakaan lopu.

Luulisi, että Magdeburgissa olisi vielä hiljaista sunnuntai-aamupäivänä 10.30. Mutta paskat, nyt on pelipäivä ja koko kaupunki on sinivalkoinen. Täällä tuoksuu jalkapallokulttuuri ja se tuoksu on parempi kuin se joka oli hotellihuoneessamme herätessämme.

Aseman edustalla on sekä sinivalkoisiin pukeutuneita kotikannattajia että mustiinpukeutuneita ultrafaneja, jotka näyttävät siltä, ettei välttämättä tekisi mieli kysellä selfieitä. Joka paikka näyttäisi olevan kiinni, mutta vihdoin löydämme mukavan näköisen kahvila-ravintolan jonne päätämme äänin 6-0 suunnata. Meidät ohjataan suoraan pyöreään pöytään jonka keskeltä löytyy oluthana. Nipistämme itseämme ja mietimme mistä näitä saisi kotiin? Otan kylkeen myös irish coffeen ja se menee sekä kylkeen että päähän. Ai että.

Katselemme ikkunasta kun 1.FC Magdeburgin värehin pukeutunut ihmismeri vauvasta vaariin suuntaa kohti stadionia ja päätämme liittyä seuraan. Pieni sade kuitenkin yllättää, joten kermaperseinä taitamme kilometrin matkan täydessä ratikassa. Ennen stadionfiilistelyä käykäämme läpi ottelun lähtökohdat.

2.Bundesliga, 11.11.2018 klo 13:30 @ MDCC-Arena Magdeburg

1.FC Magdeburg – SVV Jahn Regensburg

1.FC Magdeburg

1.FC Magdeburg nousi 2.Bundesligaan kaudeksi 2018-2019, ensimmäisen kerran seurahistoriansa aikana. Entisen Itä-Saksan joukkueen kulta-aikaa oli 70-luku, jolloin se voitti paitsi kolme DDR-mestaruutta niin myös Cup-voittajien cupin kaudella 1973-1974. Rotterdamissa pelatussa finaalissa kaatui ei enempää eikä vähempää kuin legendaarinen AC Milan numeroin 2-0. Samalla vuosikymmenellä FCM on kohdannut Euroopan kentillä myös suomalaisjoukkueet TPS:n sekä RoPS:n voittaen molemmat. Saksojen yhdistyttyä alkoi FC Magdeburgin pitkä alamäki ja huomionarvoista onkin, että vielä kaudella 2014-2015 joukkue pelasi neljännellä sarjatasolla Regionalligassa.

Vaikka 1.FC Magdeburg olekaan Suomessa ainakaan nuoremmalle sukupolvelle tunnettu, on se fanikulttuuriltaan yksi Saksan parhaimmista seuroista. Fanipääty Block U pitää sisällään monta ultraryhmää sekä fan clubia ja se on loppuunmyyty ottelusta toiseen. Tunnelma on korkealla etenkin muita DDR-taustaisia seuroja (mm. Dynamo Dresden, Hallescher FC ja Union Berlin) sekä entisiä ja nykyisiä Bundesligaseuroja vastaan eikä tällöin vältytä myöskään ylilyönneiltä.

SVV Jahn Regensburg

Regensburgin kauniista kaupungista saapuva Jahn Regensburg on viimeisen 10 vuoden aikana pelannut lähinnä 3.Bundesligassa, mutta mukaan mahtuu myös kausi kakkosessa (2012-2013) sekä Regionalligassa (2015-2016). Kaudelle 2017-2018 2.Bundesligaan noussut Bayernilaisseura oli viime kaudella sarjassa hienosti viides ja saattaa taistella samoista sijoista myös kuluvalla kaudella.

Regensburg ei kuulu 2.Bulin kiinnostaviin tai suurimpiin joukkueisiin, mutta pelillisesti sitä ei voi aliarvioida. Kärkikaksikko Marco Gruttner – Sargis Adamyan ruuti on ollut kuivaa ja he ovat vastanneet yhdestätoista joukkueen 21 maalista.

Lähtökohdat otteluun

Kausi uudella sarjatasolla on ollut viime kausilla voittamiseen tottuneelle FC Magdeburgille vaikea. Maalinteko ei ole sujunut eikä voittoja ole alla kuin yksi. Kuusi tasapeliä sentään pitää joukkueen putoamisviivan yläpuolella, mutta sarjan tyvipää on niin tiukka, että suunnanmuutos täytyy tapahtua pian mikäli FCM haluaa pelata seuraavallakin kaudella kakkosta. Heikko alkukausi ja kolme peräkkäistä tappioita on asettanut joukkueen pidetyn valmentajan Jens Hartelin puun ja kuoren väliin.

Viimeksi joukkueet kohtasivat kaudella 2016-17 3.Bundesligassa, kun Regensburg haki loppukaudesta tärkeän vierasvoiton Magdeburgista. Jossittelua, mutta mikäli ottelu olisi päättynyt tasan, olisi Magdeburg todennäköisesti mennyt Regensburgin sijaan nousukarsintaan ja saattanut päätyä kakkoseen jo vuotta aiemmin.

Regensburgilla on alla peräti neljä tasapeliä. Sijalla yhdeksän oleva SSV Jahn Regensburg on tasaisessa sarjassa kuitenkin erinomaisissa kyttäysasetelmissa, sillä parilla voitolla voi sijoitus nousta jopa 4-5 pykälää.

Stadion ja matsiliput

MDCC-Arena sijaitsee muutaman kilometrin päässä Magdeburgin vanhastakaupungista. Parhaiten ja nopeiten stadionille pääsee raitiovaunu 6:lla. Tunnelmallinen stadion vetää 25 500 katsojaa ja yleisökeskiarvo pyöriikin yli 20 000 katsojassa. Liput Magdeburgin otteluihin hoituu Eventimsportsin kautta. Huomionarvoista on se, että turvallisuussyiden vuoksi ennakkoon kuumimpiin peleihin ei ole lippuja yleisen myynnin kautta saatavissa.

Sitten mennään

Saavumme stadionille tuntia ennen ottelua ja päätämme suunnistaa suoraan porttien sisäpuolelle. Stadikka on kompakti ja perussiisti, ei liian moderni muttei mikään Tapiolan urheilupuistokaan bajamajoineen ja rakennustelinekatsomoineen. Katsomot kiertävät läheltä kenttää, mutta sen verran Magdeburgissa hulimeiningeistä on opittu ettei betoniaidan yli noin vaan syöksytä kentälle. Myyntipisteet löytyvät stadionin piha-alueelta ja niistä saa jalkapallopeliin kaiken tarpeellisen bratwursteista ja oluesta fanituotteisiin.

Stadionilla käy maksuvälineenä käteinen sekä kortti, mikä ei uskomatonta kyllä ole Saksassa mikään itsestäänselvyys. Muovituoppeihin on painettu FCM:n pelaaja- sekä logokuvia ja niissä on pantti, aivan kuten suurimman osan saksalaisseuroista. Outoa miksei kukaan ole tuonut tätä tapaa Suomeen, sillä tuopit ovat hyviä matkamuistoja reissuista, jolloin ne luulisi kelpaavan ihan normikannattajallekin kotimaan katsomoissa.

Menemme katsomoon ja päätän heittää bratwurstit housuilleni. Sattuuhan sitä. Katsomo on joukkueiden lämmitellessä jo kohtalaisen täynnä ja jengiä virtaa koko ajan lisää. Istumme alas omille paikollemme, mutta emme vielä aavista että tämä on viimeinen kerta koko ottelussa, kun kukaan istuu paikoillaan. FC Magdeburgin joukkue käy kiittämässä kannattajiaan ennenkuin pelaajat valuvat pukukoppiin odottelemaan ottelun alkua. Meteli Block U:ssa on jo nyt J-Ä-R-J-E-T-Ö-N.

Pari hymnia nostattaa tunnelmaa entisestään jos vain mahdollista. Joukkueet tulevat kentälle ja ottelu alkaa. Fanipääty on yllättävää kyllä hiljaa vaikka ennen ottelu siellä oli ääntä kuin synnytysosastolla. Sitten joku sytyttää yhden punaisen soihdun ja ympärillä nousee muutama lakana jossa kunnioitetaan jotain vainajaa. Menee ehkä puoli minuuttia tästä kun katsomossa alkaa laulu joka ei lopu koko pelin aikana. Aivan huikeaa. Olen nähnyt Saksassa miltei kaikki kahden ylimmän sarjatason seurojen pelaavan, mutta Magdeburg menee tunnelmassaan heittämällä ohi esimerkiksi St.Paulista, Union Berliinistä sekä jopa Dynamo Dresdenistä. Aika harva Bundesligaseurakaan voi kampoihin laittaa.

Regensburg menee onnekkaasti johtoon jo kolmannella minuutilla, kun maalivahti Alexander Brunstin avaus kimpoaa karvaavan hyökkääjän jalasta maaliin. Ihan kuin kukaan ei edes noteeraisi maalia, sillä katsomo jatkaa lauluaan, ehkä jopa hieman kovempaa kuin äsken. Vastahyökkäyksestä osuu puolestaan Magdeburgin fußballgott Christian Beck, joka on pelannut sinivalkoisissa kaudesta 2012-2013 ja noussut seuran mukana nelosesta kakkoseen. Kun peliä on takana neljä minuuttia ollaan nähty jo kaksi maalia. Tänne kannatti todellakin tulla!

Siihen ne ensimmäisen puoliajan maalit jäivätkin, mutta se mikä eniten stadikalla sykähdytti oli tunnelma. Yhteisöllisyys mykisti. Vieressäni seisoi (!) koko pelin noin 70-80 vuotias mummo, joka FCM huivi kaulassaan kannusti oman kaupungin ylpeyttään. Päätykatsomon kattoon oli asennettu neljä suurta kaiutinta, josta kuului ultrien capon eli päädyn huudattajan lietsonta. Se kuulosti joltain uskonnolliselta kokoontumiselta, jossa kaikki oli hyvin tarkkaan määritelty, mutta se ei kuulostanut millään lailla muoviselta vaan aidon intohimoiselta. Kun yksi huutaa (tai rääkyy) mikrofoniin, vastaa 10 000 fania huutoon. Yhdellä sanalla koko stadion nostaa kaulaliinat päänsä päälle, pitää niitä 10 sekuntia ilmassa, jonka jälkeen heiluttavat niitä 10 sekuntia – luonnollisesti koko ajan laulaen.

Sunnuntai on aamuhapuilun jälkeen osoittautunut odotetusti reissun pääpäiväksi meidän osalta ja se näkyy myös oluen kulutuksessa. Aurinko paistaa, kaikilla on kivaa ja meininki mitä mainioin. Ylilyöntejä ei nähdä meidän porukassa eikä edes koko stadionilla, vaan kaikki ovat tulleet nauttimaan pelistä ja futiskulttuurista. Jahn Regensburg ei myöskään vastustajana ole niin kiimainen, että mellakkapoliisejakaan tarvittaisiin.

Toinen puoliaika alkaa ja meininki jatkuu ennallaan. Reilun tunnin jälkeen Christian Beck tsippaa pallon ylärimaan. Muutamaa minuuttia myöhemmin pallo löytää samaisen miehen jalasta jo maaliinkin saakka ja yleisö sekoaa täysin. 1.FC Magdeburg ei ole voittanut kuin yhden pelin alkukaudesta ja nyt on toinen voitto kohtalaisen lähellä. Mutta sitten käy kuten nousijajoukkueille usein. Kulmapotkutilanteessa FCM:n pelaaja häviää kaksinkamppailun maalin edessä, Regensburg tulee tasoihin ja muutaman sadan hengen vieraskatsomo saa aihetta juhlaan. Tasurikin maistuisi kotijoukkueelle hyvältä, mutta vielä mitä. Regensburgin Hamadi Al Ghaddioui pistää pallon pussiin kun ottelun varsinainen peliaika tulee täyteen. Näin hiljaista ei stadionilla ole ollut koko päivänä. Magdeburgin pelaajat lyhistyvät nurmelle. Orastava voitto on vaihtunut kirveleväksi tappioksi. 2-3. Kahta päivää myöhemmin 1.FC Magdeburg erottaa pidetyn valmentajansa Jens Hartelin. Yhden aikakauden päätös on tosiasia.

Yleisö ei hylkää joukkuettaan vaan huutomyrsky on todella kova ottelun jälkeenkin. Se ei tunnu kuitenkaan kotijoukkueen pelaajia lohduttavan vaan joukkue poistuu siipi maassa pukusuojan kätköihin. Hengailemme hetken stadikalla, koska meillä ei ole kiire mihinkään. Kävellessämme Block U:n ohi ostamme parikymmentä FCM-tarraa ultrilta ja he ihmettelevät, että olemmeko tulleet Magdeburgiin futiksen takia. Kyllä ja tullaan varmasti toistekin. Stadionin ulkopuolella pelaa muutama lapsi futista ja porukkamme miesveistos liittyy jälkipeleihin. En tiedä kummat ovat enemmän innoissaan, miesveistos vai lapset, mutta ainakin lasten vanhemmat ovat alkuun varautuneita meidän suhteemme. Pian he ymmärtävät lasten innostuessa, että ollaan ihan hyviä tyyppejä ja pelit jatkuvat. Lopulta miesveistos antaa lapsille palkinnoksi peleistä 1.FC Magdeburgin tarroja ja hymyt loistavat kauas. Hieno hetki ja hieno mies.

Junan lähtöön on pari tuntia, joten suuntaamme keskustaan samaan ravintolaan jossa olimme päivälläkin. En edes tiedä oliko siellä muita paikkoja auki, mutta mitäs sitä hyvää vaihtamaan. Pizzat, oluet ja irish coffeet heilahtavat komeassa kaaressa nassunaamariin ja meininki on sanoisinko railakas. Seurueemme verbaaliselle ja hauskalle turkulaismiehelle kehittelemämme oma laulu raikuu pitkin Magdeburgin pimenevää iltaa ja kenellekään ei tulene yllätyksenä, että myös junassa vaunu on aika pitkälti kuuden suomalaisen hallussa. Paikallisväestö saa kuulla erinomaisen suomalaismusiikin kattauksen Tommi Läntisen Via Dolorosasta Klamydian Saksaan. Olemme vieraskoreita ja laitamme myös muutaman Die Toten Hosenin biisin väliin ja koska emme saa kovinkaan pahoja katseita, niin ilmeisesti tämä oli ihan ok valinta.

Kun nousemme junasta Berliinissä tulee FC Magdeburgin väreihin pukeutunut kuusikymppien mies juttusille. Meidän saksan kielen osaaminen on paskaa ja hänen englantinsa vielä paskempaa, joten ihan kaikkea emme ymmärrä, mutta mies tuntuu olevan todella otettu että kuusi suomalaista matkustaa varta vasten Suomesta Magdeburgiin katsomaan hänen suosikkijoukkueensa otteita. Pitihän tuosta hienosta herrasmiehestä saada myös yhteiskuva. Jatkoille emme sentään Horstia pyytäneet.

Ilta jatkuu Kreuzbergin rosoisissa tunnelmissa oluen, biliksen ja meksikolaisruoan parissa. Hulvaton reissu on maanantaista koomapäivää vailla paketissa ja kaikki ovat nauttineet. Ei tätä joka viikonloppu tekisi, mutta pari kertaa vuodessa ehdottomasti. Mihinköhän sitä seuraavaksi lähtisi futista katsomaan?

Laamanaaman lutuuripisteet 1.FC Magdeburgille 10/10.

Kiitämme:

• Tunnelma
• Yhteisöllisyys
• Block U:n capo

Moitimme:

• Stadion kaukana keskustasta, mutta eipä tuokaan mikään ongelma oikeasti ole.

Menkäähän futishöpsöt Magdeburgiin!