Edellinen isommalla porukalla tehty futisreissu suuntautui joulukuussa 2017 Saksaan ja tarkemmin Nordrhein-Westfalenin vehreään sekä kauniista arkkitehtuuristaan kuuluisaan osavaltioon. Paluumatkalla sanoin jätkille, että ”se on sellainen juttu, että seuraava kohde ratkeaa teille vasta kentällä”. Huhtikuussa 2018 oli aika lunastaa nuo lupaukset.

Tapasin jätkät perjantaisena aamuna Helsinki-Vantaalla ja perinteisen Cesar’s aamupalan jälkeen suuntasimme turvatarkastukseen. Onneksi tarkastaja oli pelinainen eikä alkanut pätemään kun kerroin, että nämä mukana olevat veijarit eivät sitten alkuunkaan tiedä mihin ovat matkustamassa. Näytin heidän puolestaan boarding passit ja kun viimeisellekin oli tehty syyni, oli aika siirtyä pikaoluen kautta lähtöporteille. Vilna. Budapest. Oulu. Praha. Jannut olivat viimeisen kohdalla entistä enemmän kuutamolla eivätkä meinanneet uskoa että matkaamme Prahaan, vaikka istuimme jo koneessa kilometrien korkeudessa. Ilmeisesti edellisten reissujen matkakohteena on vähän turhankin usein ollut Saksa, sillä spekulaatioissa meidän epäiltiin joko vaihtavan konetta Prahassa tai menevän junalla Saksaan. Yksi porukastamme kertoi pakanneensa mukaan myös lämpökerraston, jos suuntana olisi ollut aiemmin läpällä heittämäni Rovaniemi. Eii saakeli.

Valitsin Prahan pitkälti sen takia, että saimme kolmeen päivään mahdutettua kolme futispeliä sekä kaksi lätkämaaottelua. Lisäksi stadionit olivat lähtökohtaisesti kaikille uusia eikä matkustamiseen kaupungista toiseen mennyt niin paljoa aikaa. Saksaankin olisi osunut hienoja pelejä (mm. Magdeburgin nousujuhlat), mutta siitäkin huolimatta Prahan edullinen hintataso sekä kaupungin kauneus vei voiton kun sain toimia diktaattorina.

Laskeuduimme Prahaan puolenpäivän hujakoilla ja hyppäsimme Airport Express -bussiin joka vei meidät Prahan keskustaan. Olin varannut meille pöydän U Fleku nimisestä perinteikkäistä panimoravintolasta, mutta koska meille jäi luppoaikaa niin kietaisimme reissun kalleimmat, hieman yli 3 euron, oluet jonkin turistiaukion välittömässä läheisyydessä ennen ravintolaan saapumista.

U Fleku sijaitsee sivukadulla osoitteessa Křemencova 11 ja on erittäin suosittu ilta-aikaan. Lounaalla tilaa riitti ja mikäs sen mukavampaa onkaan kuin istua sisäterassin auringossa +25 asteen lämmössä synkän, pitkän ja kylmän talven jäljiltä. Olutta ja snapseja heilahteli pöytään mukavalla tahdilla eikä ruoassakaan ollut valittamista, joten reissu oli lähtenyt käyntiin jämerästi. Illalla olisi edessä matkan ensimmäinen futispeli, mutta ennen sitä piti löytää majapaikka sekä seurueen kuudes jäsen, joka saapuisi paikalle iltapäivän lennolla.

20.4.2018, Generali Arena Praha. HET-liga AC Sparta Praha – FK Jablonec.

Prahassa on helle. Lämpömittari näyttää +27 vaikka eletään vasta huhtikuun loppua. Olin saanut asiantuntijoilta vinkkiä, että Letnan kaupunginosassa sijaitsevan Letná Stadiumin välittömästä läheisyydestä löytyy myös Letna Beer Garden, josta avautuu kerrassaan huima näköala kaupunkiin. Sinne siis pre-match oluita nauttimaan! Pienen etsinnän ja kikkailun jälkeen saavumme paikalle, nappaamme istumapaikat ja odotamme kun reissun kaksi tulokasta tuo koko seurueelle oluet. Hintaa niille kertyi peräti 1,30 € kappaleelta, joten konkurssi ei vielä kolkutellut matkabudjettia. Pian otamme toisenkin. Samaan pöytään sattuu pariskunta, joista naispuolinen on opiskellut Turussa. Pahoittelemme hänelle tapahtunutta, mutta toivotamme parempaa onnea jatkoon.

Reissun ensimmäinen takaisku iskee vasten tajuntaa hetkeä ennen stadionille siirtymistä. Olemme ostamassa kebabia seurueellemme, johon on liittynyt myös iltapäivän koneella saapunut vahvistuksemme, mutta juuri kun olemme tilaamassa loppuu varras kesken. Hengittelemme hetken paperipussiin ja kasaamme itsemme. Saamme sentään käteemme about 30 cm pitkän lerssin sämpylän väliin tungettuna. Eihän se mitään kebbeä korvannut, mutta hyvä välipala kuitenkin ennen peliä.

Kävellessämme kohti AC Sparta Prahan 18 000 katsojaa vetävää futispyhättöä, on romanttinen auringonlasku sokaista silmämme. Huonomman itsetunnon omaavat urokset eivät ehkä kehtaisi asiasta tehdä numeroa, mutta meillä kännykät laulaa auringonlaskukuvia kuin juopunut suomalainen karaokea Tallinnan laivalla. Pitihän sitä toki myös ryhmäkuva ikuistaa, romanttisia rakastajia kun ollaan. Saavuttuamme mestoille kierrämme fanikaupan ja retrohuivi kaulassa johdatan porukat porttien sisäpuolelle. Saksaan verrattuna jonot kioskeihin on luvattoman pitkät ja joudumme jonottamaan oluita yli viisi minuuttia. Kriisi numero kaksi! Tästäkin selvitään ja parit oluset kädessä suuntaamme katsomoon.

Paikkamme sijaitsee katsomossa H41, joka tarkoittaa sitä, että olemme pitkän sivun kulmassa aivan päätykatsomon Spartan Ultrien vieressä. Erinomainen paikka sekä futiksen seuraamisen että tunnelman aistimisen kannalta. Olin ostanut matsiliput Ticketportalista josta löytyy miltei kaikkien pääsarjan Tsekkijengien tiketit. Hintaa tuolle lystille noille paikoille tuli pyöreästi 12 euroa eli 290 korunaa per lippu.

AC Sparta Praha on Tsekkien menestyksekkäin ja tunnetuin futisjoukkue. Se on perustettu vuonna 1893 eli pari vuotta Dannyn ylioppilasjuhlien jälkeen. AC (Athletic Club) Sparta Praha on pitkän historiansa aikana voittanu Tsekkoslovakian / Tsekkien mestaruuden 36 kertaa, viimeksi vuonna 2014. Tunnetuimpia Spartan entisiä pelaajia on mm. Petr Cech, Jan Koller, Pavel Nedved sekä Tomas Rosicky, jonka jäähyväisottelu pelataan vuoden 2018 kesäkuussa loppuunmyydyn katsomon edessä.

Stadion ei ole aivan täyteen ammuttu, mutta silti tunnelmaa löytyy. Spartan Ultrat ovat täyttäneet oman katsomonosansa miltei kokonaan. He ovat majoittuneet pelkästään yläkatsomoon ja siihen löytyykin hyvä syy ottelun edetessä. Seurahymni kajahtaa kajareista tuhansien kaulaliinojen noustessa kohti auringonlaskun värjäämää taivasta samalla kun joukkueet marssivat kentälle. Jalkapalloromantiikkaa parhaimmillaan.

Lähtötilanne otteluun on kutkuttava. 16 joukkueen Tsekin HET-ligassa suurseuran statuksella porskuttava Sparta on ennen ottelua sarjan sijalla kuusi, pisteen vierailija Jablonecin takana. Välissä keikkuu vielä Liberec, joten jos ja kun Sparta haluaa Europeleihin oikeuttavasti neljän parhaan joukkoon, ei tätä peliä kannata ainakaan hävitä. Sparta aloittaakin ottelun hyvin, mutta pian vierailijat ottavat homman hallintaan, mutta ei onnistu parista hyvästä paikasta huolimatta. Avausmaali näkee päivänvalon puolen tunnin jälkeen, kun Spartan pelaajaa rikotaan Jablonecin kenttäpäädyssä. Romanialainen Nicolae Stanciu pamauttaa vaparin komeasti verkkoon ja stadikka mylvii. Spartan fanikatsomosta lentää olutta ja pari bängeriä alakatsomoon. Ensimmäisen puoliajan lopulla nähdään vielä kunnon pyroshow, kun ilmeisesti seurajohtoa vastaan kapinoiva ultrasjaosto pistää soihdut palamaan. Sama setti on kuulemma toistunut kauden aikana vaikka välillä ultrat ovat myös jättäneet matseja väliin. Syy tähän on itselläni hämärän peitossa, joten kertokaa te jotka tiedätte.

Puoliajan aikana ihmettelemme jälleen pitkiä olutjonoja, mutta onnistumme kuitenkin täydentämään tankkauksen sopivasti toisen jakson alkajaisiksi. Mukavana miehenä olin myös ottanut alemmalla rivillä istuneen tsekkiläismiehen hupparin mukaan katsomosta, koska luulin sen kuuluvan kaverilleni. Pahoittelemme tapahtunutta palatessamme hupparin kanssa takaisin paikoillemme ja tarjoamme seurueelle oluen. Noin viittä minuuttia myöhemmin yksi meidän jätkistä päättää kaataa oman bissensä varmuuden vuoksi edellä istuvan paksuniskan selkään. Muutaman sekunnin ehdimme miettiä parasta pakokeinoa katsomosta, mutta onneksi paksuniska ottaa asian kohtalaisen tyynesti eikä homma mene painimiseksi. Suomalaisseurueeltamme joka tapauksessa vahvaa näyttöä kotiyleisön suuntaan.

Sparta Praha siirtyy 2-0 johtoon, kun  62.minuutilla Vaclav Kadlec tuikkaa pallon verkkoon. Jablonec ei saa kiriä aikaiseksi ja näin ollen loppunumeroiksi jää kotijoukkueelle ja -yleisölle kelpaavat 2-0. Spartan fanit juhlistavat hellepäivää ja kotivoittoa miehekkäästi mahatifolla ja mikäs on juhlistaessa, kun jengi nousi voiton myötä neljän parhaan joukkoon. Pelejä on toki vielä jäljellä kuusi kierrosta, joten paidat on hyvä vetää vielä päälle ennen kauden loppua.

Spartan pelaajat kiertävät kiittämässä kannattajat ja osa meidän porukasta lähtee sporalla kohti rautatieasemaa hakemaan iltapäivälennolla saapuneen herrasmiehen säilytyksessä ollutta laukkua. Jottei homma menisi aivan lapaan niin huomaamme jonkun matkaa mentyämme, että raitiovainu kulkee aivan väärään suuntaan. Onneksi pissahommien takia meidän sporasta myöhästynyt kaksikko ottaa homman näppeihin ja lähtee kohti asemaa, jossa säilytyspaikka sulkee ovensa klo 23.00. He ovatkin paikalla varttia vaille, mutta nihilisti laukkumies kertoo, ettei voi antaa laukkua koska heillä ei ole mitään lappua mukana. Niinpä meidän porukan amazing race pitää sisällään yhdistelmän metro-taksi-usainboltinjuoksuennätyksenrikkominen ja puoli minuuttia ennen kuin laukkukeisari iskee luukut kiinni, saamme laukun säilöstä. Taisteluvoitto.

Päivän voittoja juhlistetaan vielä tsekkibaarissa hampurilaisella sekä olusella ennen kuin heilahdamme majapaikallemme. Tässä vaiheessa paljastan muille, että seuraavana päivänä ohjelmassa on Prahan kulttijengin Bohemians Prahan kotipeli ja sitä ennen on hyvin aikaa tutustua kaupungin terassi- ja nähtävyystarjontaan. Pitkä päivä vaatii veronsa ja aparmentissä tuhistaan syvässä unessa about 10 sekuntia sen jälkeen kun päät on pistetty tyynyyn. Nasta päivä kaiken kaikkiaan eikä asiaa ainakaan haitannut yllätysaspektit tai hellelukemat. Tästä on hyvä jatkaa.

Do toholla,

Laamanaama