Lauantai 21.4.2018, Praha

Kello on hädintuskin seitsemän aamulla, kun kämpässämme alkaa kuulua jo heräämisen ääniä. Aamu-uninen mailapoika vetää peittoa syvemmälle korvilleen ja toinen reissun tulokkaista yhtyy häneen. Me kokeneemmat ja vanhemmat ketut olemme saaneet jo ravisteltua unihiekat silmistämme ja alamme suunnitella aamupalalle lähtöä. Tarkoitus oli tehdä omat munakokkelipekonisydänkohtausaamupalat apartmentissämme, mutta edellisillan AC Sparta Prahan ottelun jälkeiset  laukkuseikkailut sotkivat kaupassakäyntiaikataulut. Onneksi läheltä löytyy hotelli, josta saamme sopuhintaan kuivat leivät ja pahanmakuiset kahvit. Kun olemme puoli tuntia haukkuneet keskenämme aamupalatarjontaa, niin kiitämme hotellihenkilökuntaa kohteliaasti hyvästä aamiaisesta ja palaamme kämpille. Mehän emme halua olla mielensäpahoittajia.

Lähdemme liikkeelle jo yhdeksän jälkeen ja suuntaamme läheiselle Petrinin kukkulalle, josta mm. Oulun lahja maailmalle eli matkabloggaaja Kaksuli on kirjoitellut. Lämpötila on jo noussut yli 20 asteen, joten t-paita ja shortsit parivaljakolla painellaan menemään. Ainoa suunnitelmamme on nousta sen verran korkealle, että löydämme hyvän näköalapaikan ja mielellään niin, että siellä olisi myös anniskelualue.

Alle tunnin mäkitreenin jälkeen molemmat toiveemme toteutuvat ja palkitsemme itsemme päivän ensimmäisellä tuopilla. Koska paikka on kerrassaan mainio eikä meillä ole kiirettä mihinkään, niin nautimme toisetkin oluet ennen kuin suhaamme funikulaarilla alas. Tarkoituksenamme on käydä katsomassa Mala Stranan kaupunginosassa sijaitseva John Lennon Wall ja etsiä sen läheltä ravintola, jossa eräs matkassa mukana oleva sankari on kehunut nauttineensa erinomaista filtteröimätöntä olutta edellisellä Prahan tripillään.

Rauhallinen meininki Petrinin kukkulalla on muuttunut turistikaaokseksi Mala Stranan kapeilla kaduilla. Emme edes harkitse Kaarlensillalle menemistä, vaan metsästämme sen läheistä aukiota filtteröimättömän oluen toivossa. Matkalla nappaamme muutaman kuvan John Lennon Wallista ja saavumme pienelle kapealle sillalle, johon on kiinnitetty satoja rakkauslukkoja. Käännän selkäni ja huomaan kuinka toinen reissun rookieista kuolaa suu vaahdossa nähdessään aidan päällä puluja. Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Yht’äkkiä ystävällinen pulumies nostaa kolme pulua kaverin päälle ja rookie pyytää, että ottakaas jätkät kuvia. Siinä sitten naurun remakassa saamme muutaman matkamuiston napattua ja 10 sekuntia myöhemmin tästä lystistä on maksettu lukuisia euroja. Voin kertoa, että tulokas sai muutaman kuitin tästä turistiperseilystä, mutta ilman tätäkin episodia reissu olisi ollut paljon tylsempi. Pulut on kivoja. Jos tykkää.

Lopulta löydämme myös tämän kuuluisan olutpaikan ja nautimme jättituopit erittäin maistuvaa tummaa bisseä. Uusi nousu on alkanut ja muutaman tunnin päästä pitäisikin olla jo reissun toisen futismatsin kimpussa. Sitä ennen vielä muutaman euron lounas (ja tietty oluet) apartmentin lähiravintolassa, lyhyt pit stoppi kämpillä ja kohti Vršovicen kaupunginosaa, jossa majailee kulttimainetta nauttiva Bohemians Praha 1905.

21.4.2018, Ďolíček Stadium Praha. HET-liga Bohemians Praha 1905 –  FC Vysočina Jihlava

Kello tulee neljä, kun lähestymme raitiovaunulla Ďolíčekin stadionia. Muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta sijaitseva stadion ei ehkä täytä modernin nykystadionin vaatimuksia, mutta on sitäkin romanttisempi jalkapallokulttuurin näkökulmasta. Tuntia ennen ottelun alkua väkeä alkaa hiljalleen valumaan kohti 5000 katsojaa vetävän stadikan portteja. Kun hyppäämme sporasta eteemme sattuu parinkymmenen suomalaisukon seurue, joiden kisakunto ja habitus tuo enemmän mieleen lätkän mm-kisaturistit. Vain hassut hatut ja läpsyttimet puuttuvat. He tuntuvat olevan enemmän innoissaan meidän näkemisestä kuin me heidän, mutta nopean smalltalkin jälkeen pääsemme jatkamaan omalla porukallamme stadikan porttien sisäpuolelle.

Mulla on tapana hankkia jokaiselta stadionilta paikallisen joukkueen kaulaliinan eikä Bohemians tuonut tähän poikkeusta. Ongelma Ďolíčekin stadionilla oli ainoastaan se, että fanikauppa oli yhtä pieni kuin Matti Nykäsen uskotttavuus laulajana. Onneksi tarjoilu pelasi ulkona jonotellessa, kun kylmää tuoppia tuotiin kouraan. Kengurulogoissa pelaavan seuran tuotteet olivat casuaalisen tyylikkäitä, joten matkaan tarttui huivin lisäksi myös t-paitaa sekä lippistä. Kenguruhommat juontavat juurensa siitä, kun Prahan eläintarhaan oli aikanaan lahjoitettu Australiasta parit kengurut ja juttu jäi elämään Bohemiansin paitoihin.

Stadikan jokaiselle katsomoportille on maalattu kannattajien toimesta seuraan liittyviä maalauksia. Bohemians, jolle voi liioittelematta antaa myös nimen Prahan FC St.Pauli, on lutuurinen kulttiseura ja sen fanitoiminta tifoineen ja soihtuineen aktiivista. Kannattajapohja on vasemmistolaista, mutta mukaan mahtuu myös vastakkaisia näkemyksiä. Katsomotoimintaa katsoessa joukkoon totisesti mahtui kaikenlaisia tilperttejä eikä ilman pieniä ylilyöntejä selvitty. Tunnetuin Bohemiansin entinen pelaaja on muuten futislegenda Antonín Panenka, joka toimii nykyäänkin Bohemiansin taustajoukoissa presidenttinä.

Pienellä riskillä olin hommannut liput päätykatsomon huliosastolle avotaivaan alle. Onneksi lämpömittari helotti punaisella eikä katoksesta olisi tässä tapauksessa ollut mitään muuta kuin haittaa. +27 on erittäin bueno lämpötila lähtökohtaisesti mille tahansa ulkoilmatapahtumalle, mutta etenkin futiksen katseluun se on jopa luokattoman hyvä. Ainoa haittapuoli on se, että olut lämpenee nopeasti, mutta sekin lienee juojasta kiinni.

Heilahdamme katsomoon juuri ennen ottelun alkua. Ohitsemme painelee kommandopipoihin pukeutuneita juippeja ja hetkeä myöhemmin soihdut palavat iloisesti ensimmäisiltä riveiltä. Ensimmäisen puoliajan aikana päähuomio ottelun lisäksi kiinnittyy kaiteeseen kiivenneeseen veijariin, jonka suurin ilonaihe on keskisormen ja nyrkin näyttäminen vastustaja Jihlavan parikymmentähenkiselle fanijoukolle. Tahattoman oloinen vatipää on selvästi vetänyt muutakin kuin keskikaljaa, mutta on ilmeisen tuttu näky myös järjestysmiehille, sillä kovin vakavasti he eivät sankarin toimintaa ota. Ensimmäisen puoliajan parasta antia onkin seurata fanien nousuhumalaista meininkiä ja välillä tuntuikin, että päädyn väelle itse ottelu olikin toisarvoinen syy tulla paikalle.

Ottelun avausmaali nähdään 60.minuutin kohdalla. Tai ne näkee jotka ovat katsomossa, sillä itse olen olutjonossa kaverini seurana. Kiiruhdan takaisin katsomoon katsomaan kotiyleisön juhlimista, mutta maalia se ei tuo takaisin. Stadionin fasiliteetteihin ei kuulu valotaulut, joissa pelin highlightejä näytettäisiin, joten palaan nöyränä takaisin olut- ja snägärijonoon. Samalla huomioini kiinnittyy suomalaisiin, jotka näimme ennen peliä. Siellä ne keskenään vaahtoavat 40 metrin päässä katsomosta ManUn ja Tottenhamin välisestä ottelusta.

Ottelun loppupuolen parasta antia ovat Bohemiansin huligaanilauluja pitkin peliä chantannut nelikko, joista kaksi on aivan huumeissa ja joita noin 30-vuotta vanhempi herrasmies yrittää rauhoitella. Ilmeisesti tuomarin väärästä tuomiosta kimpaantuneet vätykset olisivat muuten juosseet kentälle, mutta eivät päässeet aidan yli joka sai järkkäritkin nauramaan. Varsin värikästä porukkaa tuonne katsomoon oli muutenkin tiensä löytänyt ja ruoho tuoksui kentän lisäksi myös katsomossa. Fanipääty piti joka tapauksessa kohtalaisen hyvää meteliä eikä edes Jihlavan tasoitus tuntunut pahemmin ketään harmittavan. Lopputulokseen 1-1 oltiin tyytyväisiä molemmin puolin.

Ottelussa oli 4837 katsojaa, joten melkein loppuunmyyty stadion sai todistaa mukavaa lauantai-illan pallottelu. Hienoudet jäivät puuttumaan, mutta symppis stadion ja kengurumeininki korvasi pelilliset puutteet. Liputkin seisomaan maksoi alle kympin ja olut ehkä sen 1,50, joten lämmin suositus Bohemiansille.

Vanhankaupungin panimojuttuja sekä oma baari.

Matsin jälkeen tallustimme vanhankaupungin katuja ja menimme syömään kellaripanimoon, josta filtterioluthunks oli aiemmin päivällä varannut pöydän. Olimme yrittäneet tasapainoilla kustannusten kanssa niin, että ne menisivät aika tasan, mutta viimeistään tässä vaiheessa homma levisi aivan näpeistä. Kenelläkään ei tuntunut enää olevan mitään tietoa paljon kukakin on velkaa kenellekin, mutta kai nuo aina jotenkin tasaantuvat. Onneksi oltiin Prahassa, jossa ruoan ja juoman saa noin kympillä, joten mittavaa konkurssia ei tainnut kenellekään tulla.

Seuraavana päivänä olisi lisää yllätyksiä luvassa, mutta en paljastanut niitä kortteja vielä. Kävimme kämpille mennessä vielä parissa eri pubissa ja näistä viimeinen oli erityisen vekkuli. Kun avasimme oven ja menimme sisään, oli toinen baarinpitäjistä puoliunessa sohvalla, mutta sai sen verran silmiä aukaistua että jaksoi tarjoilla baarinsa ainoille asiakkaille bisset. Hintaa ei tietenkään missään näkynyt, mutta kyllä niissä taisi hieman turistilisää olla. Pitkä hellepäivä veteli viimeisiään ja ränsistynyt porukka raahautui apartmentin uumeniin. Paitsi rookiekaksikko, joka ilmoitti että heillä on ässä hihassaan. Yritin muistutella että huomenna on sitten aika äkäinen herätys ennen kahdeksaa, mutta kun kadut kutsuu niin kadut kutsuu. Me muut nööseinä poikina laitoimme kiltisti peitot korville ja mentiin yöpuulle kengurun kuvat silmissämme. Saa nähä ehtiikö rookiet palata asunnolle ennen kellon soimista.

-Laamanaama