DDR. Mulle tulee ensimmäisenä Itä-Saksasta mieleen betoni, Berliinin muuri, Trabant-autot, karvaiset kuulantyöntäjänaiset ja doping. Näille mielikuville, tai ainakin osalle niistä (päätelkää itse 🙂 ), halusin myös omia kokemuksia, joten kävin nuuhkimassa Itä-Berliinin tunnelmia 27 vuotta muurin murtumisen jälkeen. Ja kyllä, vanhaa DDR-nostalgiaa eli ostalgiaa on edelleen nähtävissä.
Berliinin muuri murtui 9.päivä marraskuuta vuonna 1989. Sitä ennen itäsaksalaisten oli melkein mahdotonta matkustaa DDR:n ulkopuolelle ja muurin murtuminen avasi heille uuden, länsimaisen maailman. Minkälaista elämä oli muurin itäpuolella ennen sen sortumista? Siitä parhaan kuvan antaa DDR-museo, joka sijaitsee Spree-joen rannalla, museosaarta vastapäätä, ainoastaan lyhyen kävelymatkan päässä Alexanderplatzista.
DDR-museo on pieni, mutta mielenkiintoinen. Museossa pääsee interaktiivisesti kokeilemaan ja hipelöimään DDR-aikaisia tavaroita, katselemaan tv-ohjelmia, käymään kuulusteluhuoneessa sekä sellissä ja salakuuntelemaan itäsaksalaisten puheluita. Museossa on myös DDR-tyyliin sisustettu asunto kauniine tapetteineen (kts. kuvat yläpuolella). Pääseepä siellä myös Trabantin puikkoihin videon muodossa. Museokierros vie noin tunnin ja ulos astellessa ymmärtää jo jonkun verran enemmän mitä elämä DDR:ssä oli.
Hyvänä esimerkkinä maan tavoista ja meiningistä oli päiväkodin vessassa käynti. Yksikään lapsi ei saanut nousta potalta ennenkuin viimeinen oli valmis. Kokeilkaapa tarhanopettajat tätä Suomessa, niin ootte Amppareiden klikatuimpien uutisten ja Facebook-aktiivien vihan kohteena muutamassa tunnissa.
Kun olet saanut museon kautta käsityksen DDR-ajan elämästä, niin ota jalat allesi ja tutustu ainakin seuraaviin Itä-Berliinin nähtävyyksiin.
Alexanderplatz
Alexanderplatz ei ehkä häikäise kauneudellaan tai arkkitehtisellä prameudellaan, mutta on silti jokaisen Berliinin kävijän vakiokohde. Aukion läheisyydestä löytyy paljon nähtävää ja koettavaa, kuten yhtenä kaupungin tuntomerkkinä toimiva TV-torni, maailmankello sekä paljon ravintoloita ja kauppoja.
Istahda alas syömään, kahville tai kaljalle ja ihaile DDR-aikaista arkkitehtuuria niin hyvässä kuin pahassa. Jos haluat nähdä koko Berliinin yläilmoista, niin nouse hissillä TV-tornin näköalatorniin tai varaa pöytä sen pyörivästä ravintolasta.
Nikolaiviertel
Kaupungin vanhin asuinalue Nikolaiviertel sijaitsee parinsadan metrin päässä Alexanderplatzilta Spree-joelle päin. Alue tuhoutui täysin 2.maailmasodan ryskeessä, mutta rakennettiin vanhan tyylin mukaisesti uusiksi 1980-luvulla. Tällä alueella on hyviä ravintoloita sekä pieniä kauppoja. Nätillä ilmalla joen varressa on kiva hengailla ja katsoa ohi ajavia jokiristeilijöitä.
Karl-Marx Allee
Jumalattoman pitkä, leveä ja noh, DDR-henkinen, Karl-Marx Allee alkaa Alexanderplatzilta ja jatkuu pitkälle itään Friedrichchainia kohti. Itä-Berliinin entinen pääväylä on kaikessa neuvostomaisuudessaan kokemus. Alexanderplazin viereiseltä valtavan kokoiselta hylätyltä kerrostalolta alkava väylä tarjoaa ostalgiaa kunnon Itä-Saksa tyyliin, niin arkkitehtuurin kuin historiankin suhteen. Täältä saat myös hienoja maisemakuvia Alexanderplatzille päin.
East Side Gallery ja Oberbaumbrücke
Berliinin muurista ei enää ole paljoa jäljellä, mutta se mitä on, löytyy pääasiallisesti Spree-joen varrelta Ostbahnhoffin läheltä. East Side Gallery on yli kilometrin mittainen muurinpätkä, joka on tullut tunnetuksi taiteilijoiden maalaamista kantaaottavista graffiteista.
Berliinin muuri numeroina: Pituus 155 km Korkeus 3,6 metriä 302 vahtitornia 20 bunkkeria Muuri pystyssä 28 vuotta ja 3 kuukautta
Muurilta on hyvä kävellä kohti komeaa Oberbaumbrückea ja jatkaa matkaa vaikka Länsi-Berliinin hipsterialue Kreuzbergiin.
Mauerpark
Vähän pohjoisemmassa osassa Berliiniä, taitelijahenkisessä Prenzlauer Bergissä, sijaitsee Mauerpark. Puistossa järjestetään sunnuntaisin suosittu kirpputori ja muina aikoina se toimii berliiniläisten kokoontumis- ja hengailupaikkana. Lähistöllä on myös vanhan liiton Friedrich-Ludwig-Jahn Stadion, jossa pelataan alasarjafutista sekä muita lajeja.
Checkpoint Charlie
Checkpoint Charlie oli Itä- ja Länsi-Berliinin rajanylityspaikka sekä yksi kylmän sodan symboleista. Nykyisin alue on turistirysä, jonne on kuitenkin syytä ainakin kerran mennä. Lähistöltä löytyy myös Berliinin muurista ja sen vaiheista kertova museo, jos haluaa käydä syventämässä tietämystään.
Itse suosittelen lämpimästi majoittumista sekä pyörimistä Itä-Berliinin puolella. Historia on käsin kosketeltavaa, näkemistä riittää ja hotellitarjonta on runsasta. Seuraavassa blogipostauksessa esittelenkin yhden potentiaalisen hotellin Itä-Berliinin alueelta.
Diggaatko itse Itä-Berliinistä vai onko lännessä mukavampaa? Vai onko jostain syystä koko Berliini epäkiinnostava kaupunki?
Ostalgialla,
Tero
- Sain Visit Berliniltä 72 tunnin Berlin Welcome Cardin, jolla pääsin veloituksetta mm. DDR-museoon sekä julkisen liikenteen kulkuneuvoihin. Lue lisää Welcome Cardista täältä.
Laamanaaman maailma 
Olen ostalgikko, joskin viimeisinkin ostalgiavempeleeni eli vedenlämmitin derkkulasta hajosi. Tai on väärin sanoa, että se hajosi, sillä se ei koskaan kunnolla toiminutkaan. Siitä huolimatta itäjärjestelmä oli parempi kuin länsijärjestelmä. Idässä sai juoda Itä-Colaa, joka oli parempi kuin läntiset colajuomat. Opiskelin aikoinaan sosialismin taloustiedettä Itä-Berliinin yliopiston Jurgen Sagertin johdolla, joten tutustuin itään sitä kautta. Ennen fasismin vastaisen muurin murtumista en kuitenkaan siellä kerinnyt käymään. Sen sijaan sen jälkeen olen käynyt kummallakin puolen Saksaa.
Itämuseoihin kuuluu aina ihmisoikeusrikkomuksista kertominen. Moista avoimuutta taas on hyvin vaikea odottaa länsipuolelta. Oikeasti on hienoa, että Tammisaaressa on iso punaisten hauta-alue, se on niitä harvoja paikkoja, missä kapitalismissa on monumentti oikeiston harjoittamalle terrorille.
TykkääTykkää
En tunne minkäänlaista ostalgiaa. Olen syntynyt 1945 ja minulle kylmän sodan aika merkitsee kilpavarustelua ja ahdistusta . Berliini nivoutuu pelkoon ja pelotteluun tiiviisti minunkin muistelmissani 1960-luvulta asti. Mainitsen tässä vain vajaa 3 kuukautta Berliinin muurin rakentamisen jälkeen alkaneen Noottikriisin (alk.30.10.1961). Me jännitimme ja pelkäsimme ja opettajamme ja vanhempamme reagoivat jokseenkin hysteerisesti. Sen aikainen uutisointi oli huonoa ja saimme vain propagandaa puolueitten äänenkannattajilta.
Olen käynyt sekä Länsi- että Itä-Berliinissä vuodesta 1970 asti ja olen seuraanut tiiviisti ajankohtaista TV-uutisointia Länsi-Saksasta käsin. Veisi liian pitkälle ruveta tässä muistelemaan.
Suosittelen sen sijaan lukemaan netistä Bernauerstraße 111 olevan Gedenkstätte Berliner Mauer´ in kotisivua (englanniksi Berlin Wall memorial). Kävin siellä 10 v. sitten, ostin kirjoja ja pääsin ahdistuksestani vähitellen. . Syystä tai toisesta turistit näköjään löytävät söpön East Side Galleryn selfiensä taustaksi ja lähtevät sitten remuamaan Kreutzbergin kapakoihin. Mahtaako olla liian vaikeaa löytää Bernauer Straße?.
Tietenkään DDR:ssä ei kaikki ollut huonoa. Parhaat tavarat tehtiin vientiin ja oma väki nuoli näppejään. (DDR:llä oli krooninen valuutanpuute.) Mm. eräät länsisaksalaiset postimyyntifirmat myivät hyvälaatuisia DDR:n tuotteita, mutta sitä ei mainostettu erikseen ”made in GDR” vaan postimyyntifirman omalla tuotenimellä. . Minun lapsenikin aloittivat ulkoilunsa 37-44 v. sitten hyvissä DDR:ssä tehdyissä vaunuissa.
DDR:n ihmisillä oli ilonsa ja surunsa ja monet kaipaavat lapsuudenmuistojaan .
Nykyisin käyn Berliinissä (junalla) pari-kolme kertaa vuodessa tyttäreni perhettä katsomassa. Ajan kaupunkijunalla (S-Bahn) uudelta päärauttieasemalta ( Mitte, ent. Itä-Berliini) Friedrichstraßen aseman kautta (päiväviisumin anominen + rajanylitys), ohi Bornholmerstraßen aseman (”Mauerfall” 9.11. 1989) Pankow ´iin ( DDR:n hallituksen paikka). Olen iloinen ja huojentunut , että minun ei tarvitse enää ajatella kahta Berliiniä. Kenenkään ei tarvitse ajatella idässä puutteessa olevia ”veljiä ja sisaria” (sukulaisia) , joille piti lähettää kahvia, suklaata, farkkuja, käytettyjä vaatteita tai mitä he milloinkin tarvitsivat. Kenenkään ei tarvitse odottaa, että mummo ja vaari täyttävät 65 v. ja pääsevät länteen lapsenlapsia, veljiä, sisaria tms. katsomaan
On vain yksi Berliini ja se on hyvä niin.
TykkääTykkää
Kiitos erittäin hyvästä ja asiallisesta kommentista. Tuon on jokaisen syytä lukea ja muistaa, että ostalgiassa on monta puolta. Arvostan isosti!
TykkääTykkää