Matkapäiväkirja 11.3-13.3.2016.

Seuraavat kolme blogipostausta kertoo kuuden futisfanin kevätreissusta Saksaan. Tervetuloa mukaan virtuaalimatkalle.

Matsit:

11.3 FC St. Pauli – Paderborn 07 (liput 28 euroa N3-katsomo)

12.3 Hannover 96 – 1. FC Köln (liput 25 euroa W13-katsomo)

13.3 Borussia Dortmund – 1. FSV Mainz 05 (liput 17,70 euroa, katsomo 61)

Perjantai 11.3.2016

Lento Hampuriin starttasi perjantai-aamuna klo 7:50. Koska futiskiima oli niin valtava, majoittui puolet matkaan lähteneistä kuudesta henkilöstä edeltävän yön vaatimattomasti Hilton Airportissa, muutaman sadan metrin päässä 2.terminaalista. Kysäisin sisäänkirjautumisen yhteydessä respasta, että mihinkäs saakka Hiltonin sauna on käytettävissä, kun parin fiilistelyoluen ja saunan yhdistelmä kuulosti kohtuu lungilta idealta. Näytin varmaan entistäkin vajakimmalta, kun respan tyyppi kertoi saunan löytyvän myös meidän hotellihuoneesta. Laamanaaman Halpamatkat aloitti reissun astetta isommin kuin koskaan aiemmin.

Kuten arvata saattaa, oli löylyt ja olut erittäin toimiva yhdistelmä ja fiilis muutenkin katossa. Koska olo oli kuin pikkulapsella jouluaattona, ei unikaan meinannut tulla silmään, mutta pienten kauneusunien jälkeen jaksoi helposti pompata sängystä ja könytä hotellin huikean aamupalan kautta terminaaliin, jossa toinen osa porukasta jo odotteli meitä. Kamat kantoon, koneeseen ja kohti Hampuria.

Lentokone pysyi ilmassa ja laskeuduttiin ajallaan perille vähän ennen aamuysiä. Sain blogiyhteistyönä Hampurin matkailukeskukselta ilmaiset Hamburg Cardit koko posselle ja kentältä suunnattiin näpsäkästi S1-junalla kohti Hauptbahnhoffia eli juna-asemaa, jonka vieressä ensimmäisen yön majapaikkamme Novum Continental -hotelli sijaitsi. Check-in aika oli vasta klo 14, joten laukut jemmaan ja kohti keskustaa. 15 minuuttia myöhemmin löysimme itsemme oluet kädessä ensimmäisestä aukiolleesta kahvilasta, jossa bisseä myytiin. Yllättyneet käsi ylös!

Parin dunkelin jälkeen näytin jätkille vähän keskustan mestoja ja lopulta painelimme paikalliseen Block House-ketjun ravintolaan burgerille. Ei mitään ihmeellistä makuelämystä, mutta lähti ainakin nälkä.

Hotellihuoneeseenkin päästiin vihdoin kahden aikoihin ja pienen huilin (ja parin kaljan) jälkeen otettiin suunnaksi Elben rantsukatu. Puolet porukasta ei ollut Hampurissa aiemmin käynyt, joten pieni sightseeing -henkinen välistoppi oli paikallaan. Hetken siinä ihailtiin jokimaisemia ja lopulta me janoiset suomiturismin kukkaset hypättiin U-bahnilla kohti paikkaa minkä vuoksi Hampurissa oltiin eli St. Paulin kaupunginosaa. Illan ohjelmassa olisi mun suosikkifutisjengin FC St. Paulin 2.Bundesligamatsi Paderbornia vastaan.

Ennakkofiilikset matsista oli varsin kiimaiset, sillä St. Pauli oli sarjassa neljäntenä, kamppaillen vielä kolmannesta sijasta, joka oikeuttaisi Bundesligakarsintaan. Vastustaja Paderborn puolestaan kävi viime kaudella haistelemassa Bundesligatuulia, mutta tippui rakettina takaisin 2.Buliin. Nyt jengi löytyi sijalta 17, joten se oli putoamassa suoraan kolmannen sarjatasolle. Pakkovoitto siis molemmille joukkueille. Muutenkin perjantai-ilta ja tunnelmallisen hipahtava sekä melkein loppuunmyyty Millerntor -stadikka on yhdistelmä, joka toi suuret ennakko-odotukset myös oheistoimintaan. Mutta ennen stadionia oli aika ottaa jälleen parit janoon.

Tiesin pienen ja savuisen futispubin Feldstrassen U-bahn aseman vieressä ja halusin näyttää jätkille tilukset, joten ei muuta kuin Astrat käteen ja terassikausi auki. Paikan omistaja on vanhan liiton viiksimies ja varmaan ihan kova jätkä muissakin hommissa. Parin pullollisen jälkeen käppäiltiin hissukseen Millerntor Stadionille. Yleisen pöhinän nuuhkimisen sekä fanikaupan tyhjentämisen jälkeen olikin aika hakea nimellä varatut liput ja hilata hanurit porttien sisäpuolelle.

Meidän mestat oli pohjoispäädyn N3-istumakatsomossa. Hintaa lipuille tuli 28 egee vyölaukkua kohden ja tän matsin tiketit olivatkin kalleimmat koko reissulla. Bisse stadikalla oli myös kalliimpi (4,50 €) kuin seuraavissa kaupungeissa, joten kaikesta punk-henkisyydestä huolimatta oheistuotteilla osataan rahastaa, vaikka Suomeen verrattuna pämppäily- ja safkahommat on yhtä halpoja kuin meidän Buliukkojen jutut.

St. Paulin ystävyysseuran Celticin faneja oli myös saapunut Hampuriin reilu kymmenen ja heidän laulunsa raikasi meidän päädyssä ennen kuin lokaalit saivat äänijänteensä auki. Kotijengin manageri Ewald Lienen kävi tapansa mukaan huudattamassa katsomot läpi ja sitten matsi olikin valmis alkamaan. Ilmapallotifot ja paperisilput ilmaan ja jengit kentälle Hells Belsin soidessa.

Ensimmäiset minuutit stadikka oli yllättävän hiljainen eikä vierasjengi Paderborninkaan faneista lähtenyt oikein ääntä. Lopulta ’Sankt Paulii, Sankt Paulii’-chantit saivat punkkihipstereihin vauhtia ja fiilis parani hetkessä. Paderborn meni heti alussa 0-1 johtoon eikä kotijengi tuntunut saavan mitään aikaiseksi. Kun kotijoukkue yrittää pelata kuin Barcelona, mutta taidot on luokkaa Pietarsaaren Jaro, ei pikkunätti syöttely tuota tulosta. Niinpä putoamista vastaan taisteleva vierasryhmä pääsi vielä kuin varkain 0-2 johtoon ja tunnelma Millerntorilla oli ihmettelevä; eihän tässä näin pitänyt käydä.

Toisen puoliajan aluksi St. Pauli sai otetta peliin ja lopulta nähtiin kavennus, kun toppari Lasse Sobiech tälläsi pilkun yläpeltiin 51.minuutin kohdalla. Onnea ja huutomyrskyä kesti kuitenkin vain muutaman minuutin, kunnes vieraat tekivät kolmannen maalin hieman onnekkaasti. Jotta nöyryytys olisi täydellinen, osui Paderbornin Thomas Bertels ja siirsi jenginsä 1-4 johtoon. Tässä vaiheessa alkoi viereiseltä paikalta kuulua, että ”lähetään ny sinne Reeperbahnille”, mutta Astran voimalla saatiin mies pysymään paikallaan katsomossa. Saksassa tehdään yleisesti enemmän maaleja kuin esimerkiksi Briteissä eikä eka matsi ainakaan siltä osin tuottanut pettymystä, sillä St. Pauli teki vielä pari byyriä matsin päättyessä kendolukuihin 3-4. Tappio tarkoitti sitä, ettei hampurilaiset todennäköisesti taistele enää sarjanoususta, mutta ei se stadikalla olevia tuntunut haittaavan, sillä punkki soi, koko mesta lauloi ja taputti seisaaltaan. Huikeat ja lojaalit fanit.

Matsin jälkeen lähdimme vaeltamaan kohti Reeperbahnia, mutta matkalla vastaan tullut Copa Cabana -niminen juottoja oli liian houkutteleva, joten tilattiin pari metriä Astraa ja katseltiin,kun Hertha Berlin kairasi Schalkea. Elämä hymyili ja juttujen taso huononi. Futismatkailun helmihetkiä.

Reeperbahnille kuitenkin eksyttiin lopulta. Mitään aamuyöhön kestävää paardipaardia ei suunnitelmissa ollut, koska porukka alkoi olemaan sen verran sipissä aikaisen herätyksen ja koko päivän haahuilun jälkeen. Pakolliset kebab döner -överit ja kierrokset Reeperbahnin pahamaineisilla sivukaduilla tuli toki hoidettua alta pois. Lopulta kaikki kuusi luturistia hyppäsi taksiin ja suuntasi takaisin hotellille. Ihan norminäköisen taksin takakontissa oli kaksi selkä menosuuntaan päin olevaa jakkaraa, joten kaikki mahtui kätsysti samaan Meseen. Saksassa se homma toimii.

Hotellissa vielä iltaoluset pienten iltasatuvärityksien kanssa ja ei muuta ku nukkumaan. Seuraavana aamuna matka jatkuisi kohtuu aikaisin kohti Hannoveria, jossa ohjelmassa olisi Hannover 96-1. FC Köln. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Osa 2/3 eli Buliukot Hannoverissa löytyy tästä!

Alkoiko futismatkat Saksaan kiinnostamaan? Tässä vinkit lippujen ostoon: Suunnitelmissa futisreissu Saksaan? Laamanaaman halpamatkat antaa vinkkejä!

-Laamanaama