Matkapäiväkirja 11-13.3.2016

Kirjoitin kolme matkapäiväkirjapostausta, jotka kertovat kuuden futisfanin kevätreissusta Saksaan. Tervetuloa mukaan virtuaalimatkalle.

Matsit:

11.3 FC St.Pauli – Paderborn 07 (liput 28 euroa N3-katsomo)

12.3 Hannover 96 – 1.FC Köln (liput 25 euroa W13-katsomo)

13.3 Borussia Dortmund – 1. FSV Mainz 05 (liput 17,70 euroa, katsomo 61)

Päiväkirjan ensimmäisen osan löydät täältä

Lauantai 12.3.2016 Hannover

Herättiin Hampurista yllättävänkin fresheinä eikä kukaan edes potenut pahaa krapulaa, mutta silti pientä jumitusta oli havaittavissa. Oltiin varattu jo etukäteen ryhmäliput (90 € kuudelta henkilöltä) Hannoverin junaan ja laskeskeltu, että 10:25 lähtevä ICE on paras vaihtoehto. Perillä Hannoverissa oltaisiin ennen kahtatoista, joten aikaa jäisi kivasti ennen klo 15:30 alkavaa Hannover 96 – 1.FC Köln matsia. Ei muuta kuin aamupala naamaan ja eteenpäin. Vajaan puolentoista tunnin junamatkalle oltiin haettu asiaan kuuluvat eväät jo edellisenä päivänä eikä oluen, 4 euron kermalikööripullojen sekä kahvin voimin tehty matka olisi voinut iisimmin mennä. Jumitus katosi ja avain onneen löytyi.

Puolenpäivän aikaan Hannoverissa oli jo matsipäiväfiilistä ja etenkin Kölnin faneja parveili poliisien seassa yllättävän paljon. Matsiin olisi vielä reilut kolme tuntia aikaa, joten vietiin kamat tasoon nähden kohtuu edulliseen (129 €/huone) neljän tähden Grand Palace Hannover -hotlaan ja lähdettiin kylille. Harmi kyllä huoneita ei vielä saatu tuoltakaan, mutta illalla iloksemme huomattiin, että eniten kuorsaaville ja pahimman hajuisille yksilöille löytyi kolmen hengen huoneesta oma pieni luukku, joten me muut ruusuille ja vaniljalle tuoksuvat urokset saataisiin nukkua rauhassa.

Koko porukka vieraili ensimmäistä kertaa Hannoverissa, joten mitään kaupunkituntemusta ei ollut kenelläkään. Tiedettiin toki missä päin HDI Arena -nimellä tunnettu stadion sijaitsee, joten lähdimme haahuilemaan keskustan kautta oikeaan suuntaan. Hirmuisesti teki mieli kebbeä, mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin Hannoverin keskustassa ei tullut ensimmäistäkään Döner -varrasta vastaan. Kebab-ravintoloita kun tuppaa Saksan maalla olemaan muutama. Pettymys huuhdottiin lopulta aasialaisessa ravintolassa ja matka jatkui kohti stadikkaa.

Meininki olikin jo aika isollaan, kun päästiin lähemmäs pääkallopaikkaa ja poliiseja pyöri siellä täällä. Ostettiin kaulaliinat stadionin ulkopuolella olleesta fanipömpelistä kaulaan ja meitsi haki etukäteen tilatut liput pohjoiskatsomon viereisestä noutopisteeltä. Hintaa pileteille tuli 25 euroa ja sillä summalla pääsi loppuunmyydyn fanikaarteen yläkatsomoon, Hannoverin ultrien oikealle puolelle.

Hannoverissa maksuhommat tapahtuu stadionkortilla, joten kortin lataamisen jälkeen oli hyvää aikaa lipitellä neljän euron tuoppeja ja nuuhkia tunnelmaa. Kölnin faneja oli paikalla muutama tuhat ja he ottivatkin ennen matsia stadikan hyvin haltuun. Vaikka sarjajumbo Hannoverin tilanne on onneton (12 edellisestä ottelusta yksi voitto) ja viimeisestä kotivoitosta on melkein neljä kuukautta, ei se tunnelmassa juurikaan näkynyt. Seurahymni ja fanilaulut lähtivät kohtuu kovaa ja liput sekä kaulaliinat liehuivat, mutta ymmärrettävästi mitään karnevaalitunnelmaa ei stadikalla ollut. Muihin Bundesliga-näyttämöihin verrattuna ultrafanit ovat Hannoverissa yläpäädyn keskellä ja heidän alla on seisomakatsomo, joten parempi mökä lähti poikkeuksellisesti yläkatsomosta.

Matsin eka puolisko oli tasaista pallottelua ja Hannoverilla oli paremmat tontit siirtyä johtoon, mutta niinkuin tällä kaudella on tapana ollut, ei pallot kolissut päätykatsomoa lähemmäs. Lopulta Kölle pääsi vastahyökkäykseen ja siirtyi 0-1 johtoon. Tähän on Hannoverissa totuttu.

Puoliajalla ehdotin frendille, että käydään katsomassa pääsiskö alapäätyyn haistelemaan hulinaa ja kun kukaan ei kysellyt katsomoon mennessä mitään, niin siirryttiin Kölnin maalin taakse Hannover-fanien sekaan. Köln ratkaisi lopulta huonotasoisen matsin kaksi byyriä tehneen Leonardo Bittencourtin 0-2 osumalla ja yläpuolella ollut Ultras -ryhmä alkoi chanttaamaan Wir lieben scheiße. Hyvää ironiaa ja tätä tulikin lauleskeltua illemmalla. Saattoivat paikalliset ihmetellä, mutta pahat katseet oli helppo ohittaa aus Sweden -kommenteilla.

Pelissä ei enää ollut mitään muuta epäselvää kuin se, että millä lailla kotiyleisö reagoi pelaajien ponnettomaan esitykseen ja siihen, että Hannoveria kutsuu kakkonen kuin Sillanpään Jaria. Pelaajat tulivat lopulta seisomakatsomon eteen pettyneinä kuuntelemaan fanien suoran palautteen ja lähtivät lopulta karkuun, kun katsomosta alkoi lentelemään kirosanojen lisäksi tavaraa. Pari pelaajaa heitti ennen lähtöä pelipaitansa katsomoon, mutta ainakin yksi fani heitti sen pelaajille takaisin. Varmaan nasta fiilis.

Pienen fanikauppakierroksen jälkeen tultiin takaisin seisomakatsomon sisäänkäynnin eteen ja huomattiin, että paikalle oli valunut noin 50 mellakkapoliisia. Oli selkeästi arvattavissa, että kohta jotain tapahtuu. Meni noin kymmenen sekuntia, kun koko poliisiryhmä lähti organisoidusti juoksemaan kohti sisäänkäyntiä ja samalla nappasi muutaman riehuvan fanin kiinni. Me fiilisteltiin ison maailman meininkiä hetken ja lähdettiin painelemaan kohti keskustaa.

Ei päästy kovin pitkälle, kun stadionilta poisvievää suoraa kävellessä huomattiin, että jäätiin 20-30 hengen Ultras -ryhmän keskelle. Kaikki oli pukeutunut tummiin Stone Island-henkisiin hulivaatteisiin ja hetken aikaa meininki vaikutti kohtuu räjähdysalttiilta. Mellakkapoliisit seurasivat tapahtumia meidän edessämme ja samalla kun ryhmä suuntasi kulkunsa vasemmalle, lähti myös poliisiryhmä heidän peräänsä. Vaikka Kölnin ja Hannoverin fanien välillä ei ole suuria jännitteitä, niin en varmaan pahasti väärin arvaa, että heidän välille oli sovittu tapaaminen stadionin läheisyyteen.

Mehän toki oltiin matsin jälkeisistä tapahtumista innoissamme, koska harvoin vastaavia osuu kohdalle ja kun oltiin pukeuduttu Hannoverin kaulahuiveihin, ei meillä mitään hätää olisi ollut. Juuri kun ajateltiin, että hulinat oli tässä, niin yhtäkkiä kadun vasemmalla puolella joku ruudinkeksijä päätti purkaa kiukkuaan heittämällä pari bissepulloa poliisiauton kylkeen. Ei mennyt minuuttia kauempaa, kun poliisipartio hyökkäsi sälliin kiinni ja kaverin ilta päättyi siihen. Meidän ilta puolestaan oli vasta alkamassa ja pikagooglauksen ansiosta se alkoi kunnon kebnekaisella.

Aika monta kebab-annosta on tullut Saksassa syötyä, mutta tämä meni kaikkien aikojen kärkipaikalle. Mestan nimi oli Falafel Amir ja pöytiin kannetut Döner Teller mixit oli aivan käsittämättömän maukkaita. Jos oot joskus suuntaamassa Hannoveriin, niin älä ohita tuota paikkaa! Melkein tekisi mieli sanoa, että Hannoveriin kannattaa mennä jo pelkästään tuon ravintolan takia.

Pienen hotellivisiitin jälkeen ilta jatkui Hannoverin keskustassa, joka oli lauantaista huolimatta hiljainen ja rauhallinen kuin nukkuva vauva. Twitteriin tulleen suosituksen perusteella päätettiin aloittaa kierros Jack the Ribbers-pubista. Ihan jees mesta, mutta kun istumapaikkoja ei löytynyt kuin tupakkapuolelta, niin siirryttiin tuopin jälkeen eteenpäin etsimään paikkaa johon mahtuisi paremmin istumaan. Sellainen löytyikin melkein nurkan takaa ja Bundesliga highlightien pyöriessä telkkarista ei kenelläkään tullut kotiin ikävä.

Lopulta muutaman tuopin ja toinen toistaa tyhmimpien läppien jälkeen oli aika suunnata kämpille. Toinen Saksa-päivä läheni loppuaan ja seuraavana aamuna kaupunki vaihtuisi jälleen, kun edessä olisi junareissu Saksan lutuurikaupunki Dortmundiin. Siitä reissusta tulikin ikimuistoinen. Lue lisää Dortmundista täältä!

-Laamanaama