Älä usko lauluihin,
ne tekee susta haaveilijan
ne voi saada sut kaivelemaan asioita, 
joilta mielesi koittaa sua suojella
niillä on taipumus sotkee kaikki ajatukset, jättää kaaokseen
meistä jokainen on polku jonnekin
mutta viisaus on siinä että ymmärtää
ketä seurata pitkään milloin kääntyy pois 
ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa

kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys 
kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys
ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta
valot pimeyksien reunoilla

muista että ne kaikki suurimmat kauhut
on sun toiveittes peilikuvat käännä ne
ja kädestäs löydät niihin avaimet
ja että on helpompi antaa muille anteeksi 
kuin jäädä kaunaan kiinni

kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys 
kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys
ovat lopulta tarkoituksen palasia
osa arvoitusta ja osa totuutta
valot pimeyksien reunoilla
ovat toisinaan himmeitä ja harvassa
sulla on sisälläs valtameren kokoinen voima, 
jonka sä voit oppaaksesi valjastaa
tää on pelkkä tyhjä kuori joka sun pitää täyttää
tää on valoista kirkkain, tää on loputon yö
tää on sydämen lyönti, tää on ajattomuus
valot pimeyksien reunoilla
valot pimeyksien reunoilla
valot pimeyksien reunoilla
ovat harvassa mutta olemassa
kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys 
kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys
ovat lopulta tarkoituksen palasia
osa arvoitusta
valot pimeyksien reunoilla
Älä usko lauluihin

Jotkut teistä ovat ehkä kuulleet yllä olevan Apulanta-orkesterin hittikappaleen ja osa teistä saattaa siitä jopa diggailla. Eikä siinä, tykkäätte tai ette. Itsellenihän Apulanta on ollut mukana vuodesta 1996, kun serkkuni kanssa lähdettiin Ilosaarirockiin katsomaan silloista kovintakoskaanikinämissäänpomppuräp-bändi Dog Eat Dogia. Jonnet ei muista, eikä varmaan enää kukaan muukaan. No, siinä sitten innokkaina 13- ja 15-vuotiaina teineinä (joiden mutsit muuten odottivat koko päivän meitä autossa Ilosaaren parkkiksella) päädyttiin myös näkemään livenä sellaiset suomalaiset nuoret kyvyt kuin Ultra Bra, Rasmus sekä täpötäydessä teltassa esiintynyt Apulanta. Ei mahduttu telttaan sisälle, kun porukkaa oli aivan jumalattomasti, mutta muistan kuinka koko perkeleen alue meni aivan sekaisin, kun Apulaudan ensimmäinen iso hitti, Mitä Kuuluu?, pärähti ilmoille. Sen jälkeen onkin tullut hankittua kaikki Apiksen levyt, sinkut ja paljon muutakin, kuten esimerkiksi lapsi ja muutama tatuointi.

Tällä näppärästi rakennetulla aasinsillalla päästäänkin itse aiheeseen. Kun Valot Pimeyksien Reunoilla -biisi ilmestyi syyskuussa 2015, olin alle vuoden ikäisen tyttölapsen isä. Ymmärsin heti, että kappale on kirjoitettu Wirtasen Tonin esikoislapselle ja toisekseen, että kyseessä on mun suomalaisen lempibändini yksi parhaista biiseistä ikinä. Paljon sanottu bändistä, joka pitää hallussaan maailman ennätystä sinkkulistan ykkösistä. Sitten myyntiin tuli Valot Pimeyksien Reunoilla-nimeä kantava kaulakoru ja itse diggasin sen verran kovasti sen ulkonäöstä, että päätin tilata sen ja jo tuolloin mietin, että toi kuvio ois kova myös tatuointina. Noh, tyttöni rikkoi sitten kaulaketjun, mutta itse korusta lähettelin lopulta kuvaa eteenpäin luottotatskaajalleni Lohjalle ja pyysin, että tykitäppä ihoon. Ja siinä se nyt sitten on ikuistettuna vasempaan käsivarteen, samalla värillä ja samassa paikassa kuin ensimmäinen, oikeassa käsivarressa oleva Astra-tatuointi. Saattaa olla, että kuva vaatii vielä pientä tunausta, kuten tytön syntymäpäivän ja ylimmän pikkukolmion, mutta katellaan niitä sitten myöhemmin.

Siinä missä ensimmäinen tatuointini kertoo mulle ystävyydestä, matkailusta, merestä ja rakkaudesta ja toinen ’Tee Elämästäsi Hyvä’-teksti positiivisuudesta sekä siitä miten itse voit vaikuttaa omaan elämääsi valinnoillasi ja tekemisilläsi, niin kolmas kertokoot sitten lapsen saamisesta ja omasta kasvamisesta teinistä aikuiseksi suosikkibändin matkassa. Mitä näitä nyt enemmän perustelemaan, nyt on trilogia täynnä.

Leimoilla,

-LMNA