En tiedä miksen ole tehnyt tätä aiemmin. Miksi en oo kirjoittanut blogiini kotikaupungistani Espoosta? Aloitetaan stoori ensi alkuun tylsillä faktoilla, niin niitä ei sitten tarvitse enää myöhemmin käydä läpi. Espoo on asukasluvultaan Suomen toisiksi suurin kaupunki reilulla 271 000 asukkaallaan ja sijaitsee alle 10 kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Siinä ne tärkeimmät, mennään Timo Jutilan sanoin eteenpäin.

Mutta onko Espoo edes kaupunki, sillä eihän täällä ole edes keskustaa? Paitsi Espoon keskus, mikä on kuitenkin yksi lukuisista kaupunginosista ja keskuksen siitä tekee vain se, että siellä on virastotalo sekä kaupungin isoin rautatieasema..

Jos ollaan hitusen ilkeitä, voidaan sanoa, että Espoo on kasa kaupunginosia. Tarkemmin sanottuna lähiöitä, jotka yhdistää toisiinsa tiet, joiden varrella ei oikeastaan ole kuin peltoa, metsää, asutusta tai tsäkällä Prisma, johon espoolaiset voivat katumaastureillaan ajaa. Espoo on myös kaupunki, jonne ulkopaikkakuntalaiset eksyvät ja se on myös kaupunki, josta asukkaat kaupungista tai keskustasta puhuessaan tarkoittavat useimmiten Helsinkiä. Espoo on myös Suomen varakkain kaupunki, mutta myös paikka, jossa urheiluseurat eivät menesty, ei urheilullisesti eikä varsinkaan taloudellisesti. Nimet ja logot vaihtuvat, sarjatasot vaihtuvat. Espoossa tykätään HIFK:sta. Espoo on monessa suhteessa Helsingin pikkuveli.

Tästä saa nyt kuvan, että Espoo on kasa paskaa. Ei ole, Espoo on hyvä asia. Täällä on lähtökohtaisesti ihan jees olla ja elää. Eihän tää mikään varsinainen unelmien matkakohde kenellekään ole (vai oletteko kuulleet jonkun hehkuttavan lomailleensa Espoossa?), mutta kyllä mä ja varmasti aika moni muukin 270 000:sta espoolaisesta voi sanoa olevansa ihan ylpeä asuessaan täällä. Espoossa luonto on lähellä, meren rantaa on monta kymmentä kilometriä ja muutenkin ulkoilupaikkoja on lukuisia. Palvelut on lähellä asuit missäpäin Espoota tahansa. Osa niistä on vieläpä ihan hyviäkin, mutta totuuden nimissä on sanottava, että esimerkiksi ravintolatarjonta on kohtalaisen heikkoa. Shoppailla voi esimerkiksi Sellon tai Omenan jättikokoisissa ostoskeskuksissa eikä enää tarvitse lähteä isolle kirkolle vaateostoksille.

Siellä varmasti kuola poskella jo odotellaan, että paljastan mitä näkemisen arvoista Espoossa on. No mäpä kerron mun omat suosikkimestani.

Haukilahden ranta, venesatama ja Westend

Haukilahden ranta ja sen lähiseutu on kaupungin suvereenisti kaunein alue. Täällä ollaan kauniita sekä varakkaita ja se myös näytetään ulospäin, koska nyt ei olla missään v*tun Vantaalla. Viihtyisällä hiekkarannalla ja läheisillä rantakallioilla lökötellään auringossa ja välillä hengaillaan Cafe Melstenin tai Ravintola Paviljongin terassilla. Tai kun Haukilahdessa ollaan niin miksei myös purjeveneen kannella. Haukilahdesta tai niinkuin me espoolaiset sanomme, Jedasta, kannattaa tallustella kilometrin matka pitkin rantaraittia kohti Westendiä. Jo valmiiksi suuret asunnot kasvavat sitä mukaan mitä lähemmäs Westendiä saavutaan. Täällä ei maalailla pienillä pensseleille vaan ajellaan isin bemarilla ja eletään ainakin ulospäin vähän parempaa elämää. Ja sehän ei ole missään tapauksessa väärin.

Rantaraitti

Espoon rantaraitti on 40 kilsaa pitkä ja matkan varrelle mahtuu yhtä sun toista näkemisen arvoista paikkaa museoista kahviloihin. Kauniilla ilmalla pyöräretki pitkin rantaviivaa ei ole kuntoilumielessäkään huono idea tai jos oot masokisti, niin voit osallistua vaikka alkusyksyn rantamaratonille. Rantaraitin aikana ehdit saada hyvän kuvan koko eteläisestä Espoosta.

Nuuksio

Nuuksion kansallispuistosta on tullut aiemminkin skriivailtua ja tietyllä tavalla se on mun silmiin Espoon tarkimmin säästelty salaisuus. Lukekaapa Nuuksiosta lisää postauksestani, mutta luonnon ystäville se on ehdottomasti visiitin arvoinen kohde. Nuuksioon pääsee julkisillakin, mutta omalla autolla säästää aikaa ja vaivaa. Omasta mielestäni Nuuksio on parhaimmillaan syksyllä, kun lehdet putoavat puusta ja tuovat hienon värimaailman.

Iso-Vasikkasaari

Iso-Vasikkasaari sijaitsee lyhyen vesibussimatkan päässä Haukilahdesta, Matinkylästä sekä Suomenojalta. Saarella voit uida, grillailla, chillailla, leikkiä, pelailla, kävellä, juoda tai vaikka suppailla. Iso-Vasikkasaari sopii mainiosti päiväretkikohteeksi kaiken ikäisille, joten hop hop tutustumaan!

Tapiola

Tapiola on mulle Espoon kaupungiosista ehkä jopa tärkein, vaikka en ole siellä koskaan asunut. Tärkeyteen saattaa vaikuttaa se, että olin siellä töissä reilu kymmenen vuotta ja paikka tuli samalla enemmän kuin tutuksi. Vaikka Tapiola on viime vuodet ollut aivan kaaoksessa metrotyömaan vuoksi, on se silti Espoon yksi kompakteimmista osista, vähän kuin kaupunki kaupungin sisällä. Tapiola on tosin siinä mielessä hassu paikka, ettei siellä tapahdu yhtään mitään yhdeksän jälkeen illalla. Mummot on jo nukkumassa ja ulkona ei näy kuin muutama koiran kusettaja. Toisaalta Tapiola, niinkuin Espookaan, ei ole koskaan ollut mikään Suomen Ibiza ja hyvä niin. Espoosta halutaan nuorena Helsinkiin ja keski-ikäisenä takaisin. Elämän pieni kiertokulku.

Tapiola tulee varmasti saamaan piristysruiskeen heti jos Länsimetro alkaa joskus kulkemaan. Paino sanalle jos. Farssi koko metro.

Äläkä unohda visiittiä Tapiolan urheilupuistoon, jossa pelaavat parhaat päivänsä nähneet futis-, koris- ja lätkäjengit milloin milläkin nimellä. Salibandyssä sentään pelataan vielä pääsarjassa, mutta se taas ei juuri ketään kiinnosta.

Espoon keskuspuisto

Mitä yhteistä on New Yorkilla ja Espoolla? Keskuspuisto! Metsäpläntti keskellä kaupunkia, josta löytyy kilometritolkulla pururataa. Jos keskuspuistossa treenatessa ei kunto nouse, niin vika ei ole ainakaan keskuspuiston. Voit valita mieleiset reittisi, mutta jos haluat kunnolla testata kunnon kestämistä, niin suosittelen painelemaan reilut 10 nousua sisältävän metsäreitin Henttaan ja Espoon keskustan väliseltä alueelta. Mutta varo kauriita sekä hirviä!

Onhan Espoossa muutakin näkemistä, mutta kun itse en ole kulttuuri-alan asiantuntija, niin jätin museot ja teatterit pois laskuista. Itselleni Espoo on nimenomaan kaupunki, joka tuo mieleen meren, luonnon sekä tietysti espoolaisuuden. Tervetuloa Espooseen, onnellisten ihmisten kaupunkiin, jossa sun täytyy osata myös nauraa itsellesi ja etenkin espoolaisuudelle.

Inspiraation kirjoitukselle antoi Australiassa asusteleva Muuttolintu matkablogin Anna, joka tarinoi jonkin aikaa sitten  Melbournesta ja haastoi muutkin bloggaajat kirjoittamaan stoorin #MinunKaupunkini -ainetunnisteella. Olkoon tämä mun vastaus siihen!

ONNENI ON OLLA ESPOOLAINEN.