Kadonnut: Juoksukunto.

Tuntomerkit: Lenkit niin, ettei 10 minuutin jälkeen tee mieli kääntyä himaan oluelle, kun tuntuu että happi loppuu ja jalat elää omaa elämäänsä.

Nähty viimeksi: Joskus syksyllä 2015.

En oo koskaan ollut näin surkeassa juoksukunnossa. Talven treenit on pyöriny pitkälti salihommien parissa, kun oon yrittänyt käydä aamulla ennen duunia hiomassa temppeliä kesäkuntoon. Se kun vaan ei auta juurikaan aerobiseen kuntoon, etenkään tässä rapeassa 35 vuoden iässä. Punttia kolistelemalla saatat olla ulkoisesti hyvässä fitissä (mitä mä en ees tällä hetkellä ole), mutta mä haluaisin olla loistokondiksessa myös aerobisesti. En tee mitään semitimmillä kropalla, jos en jaksa juosta tai pyöräillä. Mulle treenaamisessa on tärkeintä se, että oon monipuolisesti hyvässä kunnossa eli mulla on sekä voimaa, räjähtävyyttä että kestävyyttä. Ei oo mikään helppo homma etenkin, kun talven aikana oon saanut lisää massaa muutaman kilon eikä nyt puhuta ikävä kyllä lihaksista.

Mulla on salibandytausta, mutta fatpipet ja puuhelmet meni polttopuiksi muutama vuosi sitten, kun olkapää lähti kolmannen kerran eri suuntaan kuin muu kroppa. Aikaisemmin siis oon treenannut aerobista ympäri vuoden ja etenkin 2.divarissa pelatessa pysyi väkisinkin kondiksessa. Sählyhomoilun lopetettuani ei keväällä, kesällä ja syksyllä aerobisen treenaaminen ole ollut mikään ongelma ja oon juossut sekä pyöräillyt paljon, usein jopa kaksi kertaa päivässä duunimatkojen ansiosta. Mutta talvella etenkin pyörähommat menee jäihin ihan kirjaimellisesti ja juoksulenkille lähteminenkin on henkisesti vaikeampaa, vaikka lumi ei sinällään rajoittava tekijä olekaan. Hiihto olisi hyvä vaihtoehto, mutta kun oon viimeks ollut sukset jalassa vuonna 1991, niin kynnys jatkaa suksimista on Mount Everestin kokoinen. Kevät onkin uuden startin aika kunnonkohotuksen maailmassa.

Ajattelin lähteä kohtuu iisisti liikkeelle ja ottaa pari noin 30 minuutin juoksulenkkiä ekan treeniviikon ohjelmaan ja alkaa sen jälkeen lisäämään sekä juoksukertoja että lenkkien pituuksia. Monet tekevät sen virheen, että aloittavat heti kauhealla innolla ilman, että antavat kropan tottua uusiin ärsykkeisiin. Siitä ei seuraa muuta kuin kipeät mestat, flunssa ja innostuksen lopahtaminen.

Mitään maratoonaria musta ei saa, kun pituutta on tukka pystyssä 190 cm ja paino pyörii 96-98 kg:n välillä, mutta noin tunnin mittaiset lenkit pitäisi kesän korvilla mennä jo kivuttomasti. Yritän vetäistä viime kesän tavoin yhden puolimarankin alta pois, tosin omatoimisesti, koska mua ei oo koskaan kiinnostanut maksaa siitä, että saan kärsiä ja juosta jossain tapahtumassa.

Viimeistään toukokuussa otan myös ohjelmaan duunimatkapyöräilyn (18 km / siivu) sekä mäkijuoksut sekä nopeustreenit tasaisella. Asun sellaisessa paikassa, että vierestä löytyy huikean hyvät treeniolosuhteet, joten oma vika jos kunto ei lähde nousuun. Ja Malminkartanon legendaariset portaatkin täytyy käydä könyymässä muutamaan otteeseen ennen kesää. Jätemäen jatkuvasti nousevan suosion huomaa jo omasta blogistakin, kun kirjoittamaani juttua lukee päivittäin montakymmentä ihmistä. Kiitos siitä 🙂

Vaikka varusteet juoksuun ja pyöräilyyn on muuten kohtuu kunnossa, niin yksi ongelma löytyy. Juoksutreenaamisessa tärkein juttu on hyvät ja ennen kaikkea oikeanlaiset kengät. Mulla vetelee Asicsen Kayanot viimeisiään, joten jos jollain on suositella mulle hyviä kenkiä, niin kertokaas ihmeessä. Ne pitäisi olla hyvin vaimennetut sekä tuetut, koska mulla on kohtalaisen iso ylipronaatio (jalka kiertää askeltaessa sisäänpäin) juostessa. Entisenä urheilumyyjänä tiedän, ettei alle huntilla hyviä juoksukenkiä tahdo saada, joten en viitsisi lähteä ihan riskillä kokeilemaan mitä tahansa.

Ps. Jos joku haluaa haastaa mut myös mukaan johonkin treenitavoitehommaan niin ottakaahan yhteyttä. Kun on joku hyvä porkkana tässäkin hommassa, niin tulee treenattua saletisti paremmin 🙂

Puuskutuksella,

Laamanaama