Essen la 14.3.2026 klo 10.00. Olemme saapuneet perjantai-iltana Esseniin, Saksan asukasluvultaan kymmenenneksi suurimpaan kaupunkiin. Meitä on matkassa vielä tässä vaiheessa neljä, mutta odottelemme innolla legendaarisen Mailapojan saapumista paikalle. Me neljä muuta, Souvlaki, Pulumies ja LMNA Travelsin halpamatkaosaston uusi tulokas Partamies olimme napanneet syksyllä lennot Helsingistä Riian kautta Düsseldorfiin, mutta Mailapoika halusi olla erilainen, ja saapui maahan Hollannin kautta triplahinnalla. Toki siinä missä itse näimme perjantaina vain oluttuoppeja ja pizzaa, näki Mailapoika myös Bundesligaa, kun Borussia Mönchengladbach ja FC St. Pauli kohtasivat. Vihdoin lauantai-aamupäivällä Mailapoika, jonka intohimoihin kuuluu jalkapallon ja oluen lisäksi matka-pdf:t sekä Linnanmäki, saapuu virne naamallaan paikalle. Yhteinen reissumme voi alkaa Hofbräu -panimosta schitzeleiden ja eri oluiden voimalla. Harvoin ei, tai no ei koskaan tähän mennessä, ole tullut siteerattua Isac Elliotia, mutta ”hyvä päivä olla meikä ai että”.

Essen ei ole meille kenellekään ennalta tuttu paikka ennalta, vaikka itsekin olen sen ohi mennyt useasti eri pelien yhteydessä. Kaupunki valikoitui reissun pääkallopaikaksi juurikin hyvien yhteyksien vuoksi, sillä meillä oli suunnitelmissa nähdä kahden päivän aikana mahdollisimman monta urheilutapahtumaa Ruhrin alueella, jossa seuroja ja lajeja riittää. Kun futiksen otteluohjelmat lukittiin helmikuun alussa olimme hieman pettyneitä, sillä kahden futismatsin haave päivää kohden ei onnistunut. Lauantaille vaihtoehdot olivat Bayer Leverkusen – Bayern München, Borussia Dortmund – FC Augsburg, Arminia Bielefeld – Paderborn sekä Rot-Weiss Essen – Erzgebirge Aue, ja nämä kaikki pelattiin luonnollisesti about samoihin aikoihin. Näistä Leverkusen sekä Bielefeld olisi vaatinut seuran jäsenyyksiä, joten viiden lipun saaminen olisi ollut turhan suuri ja kallis savotta. Dortmund olisi kiinnostanut ryhmäämme muuten, mutta kun siellä ollaan Mailapojan kanssa jo käyty, niin valitsimme diktaattorimaisesti Essenin punavalkoisen ylpeyden 3. Ligaottelun. Rot-Weissin kotiottelu on ollut omalla must see-listalla jo pitkään ja nyt sen toteuttaminen oli vihdoin mahdollista.

Saksan jalkapalloliiton alaisuudessa toimiva 3. Liga on nimensä mukaisesti Saksan kolmanneksi ylin sarjataso. Sarjassa pelaa 20 joukkuetta eli kaksi enemmän kuin Bundesligassa ja 2. Bundesligassa, ja sieltä nousee ylemmälle sarjatasolle suoraan kaksi joukkuetta. Kolmanneksi sijoittunut joukkue pelaa karsintaottelut 2. Bundesligan 16. sijalle jäänyttä seuraa vastaan. Neljälle huonoimmalle on luvassa tyly kohtalo, sillä ne putoavat suoraan Regionalligaan. 3. Ligassa pelaa tälläkin kaudella monta perinteistä saksalaisseuraa, joista suurimmat ja tunnetuimmat ovat yli 15 000 katsojaa kotiotteluihin vetävät MSV Duisburg, 1860 München, Hansa Rostock, Alemannia Aachen sekä RW Essen.

Niinpä, Rot-Weiss Essen – punavalkoinen Essen. Vuonna 1907 perustettu seura pelasi ensin nimellä SV Vogelheim, mutta muutti nimensä useiden seurojen yhdistymisen johdosta Rot-Weiss Esseniksi vuonna 1923. Siitä huolimatta, että vanha teollisuuskaupungin joukkue pelaa kolmannella sarjatasolla 3. Ligassa, täyttyy RWE Stadion an der Hafenstraße-niminen 15 vuotta vanha stadion lähes täyteen miltei jokaisessa kotiottelussa. Reilut 20 000 katsojaa vetävän stadionin yleisökeskiarvo kaudella 2025-2026 on ollut noin 17 000 katsojaa. Stadionia ollaan laajentamassa tulevaisuudessa niin, että nyt auki olevat kulmat katetaan ja sinne rakennetaan katsomoita, jolloin kapasiteetti nousee 26 000 katsojaan. Liput RWE:n otteluihin tulevat myyntiin yleensä ensin seuran jäsenille ja lopulta pari viikkoa ennen pelipäivää myös muille. Lippujen hinnat vaihtelevat 15 euron seisomapaikoista reilun 30 euron istumapaikkoihin.

Vuoden 1955 Saksan mestari (nevö foget!) RW Essen on pelannut viimeiset neljä vuotta 3. Ligassa, mutta sitä ennen se pelasi peräti 15 kautta neljänneksi ylimmällä sarjatasolla Regionalligassa. Siitä huolimatta seuran merkitys kaupungille on iso. Vaikka vieressä jättistadionejaan täyttävät sekä Dortmund että Schalke, on RWE:llä vahva kannattajakulttuuri, eikä seuran takana olla menestyksen vuoksi. Poissa ovat myös aasialaiset turistit kameroineen ja samalla toki myös satojen miljoonien pelaajabudjetit. Ja se on yksi iso syy miksi olemme juuri Essenissä haistelemassa matsifiiliksiä jo tunteja ennen ottelun alkua.

Lauantai 14.3.2026, Stadion an der Hafenstrasse, Essen

Rot-Weiss Essen – Erzgebirge Aue 4 – 2 (3-1)

Stadion an der Hafenstrasse la 14.3.2026 klo 13.00. Essenissä on sadellut koko aamun ja kun matsin alkuun on aikaa tunti, sade sen kuin kiihtyy. Saavumme stadionin läheisyyteen päärautatieasemalta lähteneellä bussilla, johon pääsee veloituksetta matsilipulla. Joka paikassa on RWE:n kannattajien liimaamia tarroja ja piirtämiä grafiitteja. Täällä todella tietää mikä seura lähistöllä pelaa. Sade selkeästi vaikuttaa eikä kannattajia ole tungokseen asti kerääntynyt autoilta suljetulle lähikadulle fiilistelemään. Essen kannattajien kantapaikka Hafenstübchen on sentään kohtalaisen täynnä. Sateen kiihtyessä me päätämme mennä suoraan stadionille, josta hommaan tutuksi tulleen survivor kitin – kaulaliinan, ultras tarroja sekä olutta. Hieman alle puoli tuntia ennen alkuvihellystä otamme paikat päätykatsomon kulmasta.

Kaukaa, Essenistä katsoen 500 kilometrin päässä idästä, läheltä Tsekkien rajaa, saapuu RWE:n vieraaksi Aue-kaupungin johtava urheiluseura Erzgebirge Aue. Nimensä paikallisen vuoristoalueen mukaan saanut joukkue on entiseltä nimeltään Wismut Aue, joka voitti DDR-aikana muutaman Itä-Saksan mestaruudenkin back in a days. Veskari Martin Männer on todellinen seuralegenda, sillä mies on kantanut Aue:n paitaa vuodesta 2008 ja hän pelaa tänäänkin liilapaitaisten vieraiden maalissa.

Ennakkoasetelmat otteluun ovat selkeät. RW Essen taistelee noususta 2. Bundesligaan ja Erzgebirge Aue putoamisesta Reginonalligaan. Edellisestä viidestä ottelusta RWE on voittanut kolme ja hävinnyt kaksi, ja Aue puolestaan hävinnyt neljä ja pelannut yhden tasan. Aue erotti valmentaja Jens Härtelin ja helmikuussa uudeksi valmentajaksi nimettiin entinen RWE-koutsi Christoph Dabrowski. Auella on putoamisviivaan jo kahdeksan pistettä, joten hyvin todennäköisesti perinneseura hakee vauhtia neljänneltä sarjatasolta. RWE on sarjassa neljäntenä, kahden pisteen päässä karsintapaikasta. Panokset otteluun ovat siis kovat.

RWE:n staroja kaudella 2025-2026 ovat olleet japanilainen vasen laita Kaito Mizuta sekä 12 maalia paukuttanut 195-senttinen strikeri Marek Janssen. Edellinen kotipeli Mannheimia vastaan oli skandaalimainen, kun vieraskannattajat heittivät raketin RWE-maalivahti Felix Wienandin viereen ja pelaaja lähti kentältä suoraan sairaalaan. Ottelu pelattiin kuitenkin loppuun.

Stadion an der Hafenstrasse la 14.3.2026 klo 14.00. Joukkueet ovat saapumassa kentälle. Paikalliset ovat varsin kiinnostuneita meistä ja etenkin siitä mitä suomalaiset tekevät Essenissä, eikä vähiten siksi, että olemme heidän vakiopaikoillaan. Teemme herroille tilaa ja homma jatkuu ilman suurempia häiriötekijöitä, kunnes joku heistä kysyy onko joku meistä Tero Laamanen ja näyttää minun kuvaa Futbology -applikaatiosta, jossa päälläni on Fortuna Düsseldorfin paita ja suosikkijoukkueena FC St. Pauli. Laitan RWE-kaulaliinaa paremmin esiin ja otan vastaan näkymättömän vuoden mieshuora-palkinnon. Ei saatana. Tästäkin selvitään pään pyörittelyllä ja matsi voi alkaa.

Tunnelma on korkealla, kuten Essenissä aina. Päädyssä nähdään pientä tifoilua ja yleisö elää muutenkin vahvasti mukana. Monituhatpäinen kannattajapääty saa myös sivukatsomon mukaan ajoittain. Vastapäätämme on muutama sata Aue:n kannattajaa, mutta heidän äänensä jää täysin kotipäädyn alle.

Ensimmäinen puoliaika on viihdyttävä. Essenin hyökkäykset etenevät pääasiassa japanilaisen Mizutan kautta ja suomalaisviisikkomme on heti myyty miehen taituruuteen. Aue-legenda Männer on kuitenkin maalissa hereillä. Sitten RWE näyttää laittavansa pelin pakettiin käytännössä kymmenessä minuutissa. Ensin 28. minuutin kohdalla Torben Müsel ujuttaa kantapäällä pallon verkkoon. Sitten lähden oluthankinnoille ja kuulen kuinka stadionin katsomot räjähtävät huutoon. Katsomoon takaisin päästessäni saan kuulla, että missasin juuri Jannik Hofmannin huikean kaukovedon yläkulmaan. Sattuuhan näitä. Viisi minuuttia myöhemmin, pelikellon näyttäessä 37 minuuttia, pääsee maalitykki Marek Janssen ampumaan pallon komeasti maaliin ja siirtämään Rot-Weissin jo 3-0 johtoon. Tänään tulee murskavoitto. Aue kuitenkin pääsee kaventamaan vielä ensimmäisen jakson lopulla, joten pientä toivoa Auen ylösnousemukselle on.

Toisella puoliajalla tuntuu kuin joukkueet olisivat vaihtaneet pelipaitoja, sillä Aue hallitsee palloa ja RWE on ajoittain pulassa. Kova taistelu palkitaan tunnin kohdalla, kun Marcel Bar kaventaa tilanteen 3-2:een. Hetkeä myöhemmin pallo käy jo Essenin tolpassa ja yleisö kiroilee. Ei voi sulaa tällä lailla. Lopulta Kaito Mizuta päästää vajaat 17 000 katsojaa piinasta ja viimeistelee kliinisesti loppunumeroiksi 4-2. Tuloksen myötä RWE on hyvissä kyttäysasemissa nousua ajatellen ja Aue taas käytännössä Regionalligassa tulevalla kaudella. Me puolestamme olemme hyvässä nousuhumalassa ja suuntaamme kohti Essenin juna-asemaa, josta jatkamme suoraan Bochumiin katsomaan koripalloa.

Bochum 14.3.2026 klo 18.15 Bochumin rautatieasemalla nautitun tukevan kebab-annoksen jälkeen suuntaamme kohti illan pelipaikkaa. Toisella sarjatasolla operoiva VfL SparkassenStars Bochum pelaa ottelunsa Vonovia Ruhrstadionin vieressä sijaitsevassa palloiluhallissa, johon mahtuu 1500 katsojaa. En ole eläissäni nähnyt yhtään koripallomatsia livenä, joten tällekin reissulle saatiin neitseellinen kokemus. Hallissa on hyvin väkeä ja molempien joukkueiden kannattajien rummut paukkuvat kun saavumme katsomoon. Vierasjoukkue Eisbären Bremenhaven on ottelussa ennakkosuosikki, mutta niin vain käy, että kotijoukkue vie peliä ja ottaa kivan 82-75 voiton. Peli oli kaikkien muiden paitsi kesken kaiken pois lähteneen (!) Pulumiehen mielestä erittäin hyvä kokemus, ja tuskin jää itsellenikään ainoaksi koripallopeliksi jonka menen katsomaan. Molempien joukkueiden kannattajat pitivät hyvää tunnelmaa yllä ja oluttakin sai katsomoon. Suosittelut siis, jos nyt jäi jotenkin epäselväksi.

Matsin jälkeen halusimme vielä käydä männä vuosien Bochumin futisreissulta tutussa stadikan läheisessä Bitterburg-kannattajabaarissa. Siellä olikin sopivasti TV:ssä menossa Hertha Berlinin ja Bochumin välinen iltamatsi, ja näimme siitäkin toisen puoliajan. Bochum tasoitti lopussa matsin ja siitäkös riemu repesi pubissa. Jos satut Bochumin peleihin suuntaamaan, niin kannattaa käydä tarkistamassa tuokin paikka.

Bochumin reissun jälkeen oli aika palata takaisin Essenin lemmenpesään. Koska kebabia ei voi syödä liikaa, niin vetäsimme vielä matkalla illan toiset dönerit. Tämän kertaiset ”spicy no problem?” -kebbet meinasi polttaa sisuskalut, mutta siitäkin selvittiin. Oluthifisti Partamies poikkesi vielä nauttimassa yhden oluen kotikadun viimeisellä suoralla, mutta lopulta kaikkien viiden päät menivät tyynyyn joskus yhden jälkeen yöllä. Seuraavana päivänä edessä olisi semi-aikainen lähtö Gelsenkircheniin sekä yllätysohjelmaa.

Sen pituinen se,

Laamis