Jännitystä 11 kilometrissä

Postaus on julkaistu alunperin laamanaama.blogspot.fi -osoitteessa 6.9.2015.

Tiedätkö sen tunteen, kun olet lentokoneessa ja 11 kilometrin korkeudessa huomaat äkillisesti, että nyt ottaa korvista, sen jälkeen katsot ympärillesi ja näet, että niin ottaa melkein kaikilla muillakin ja paria sekuntia myöhemmin happinaamarit putoavat katosta eteesi? En tiennyt minäkään ennen 5.9 lähtenyttä Tjäreborgin lomalentoa Kreikan Kavalasta Helsinkiin.

Tanskalaisen Jet Time -lentoyhtiön Boeing 737-kone suomalaismiehistöineen nousi Kavalan lentokentältä aikataulussa klo 19:45 määränpäänään Helsinki-Vantaa. Matkustin Thassoksen lomareissulta avokkini ja kahdeksan kuukauden ikäisen tyttöni kanssa kohti Suomea, kun noin tunnin lentämisen jälkeen tapahtui kuvailemani tilanne.

Eipä siinä auttanut, kuin kiskaista happanaamari naamalle ja herättää sylissä nukkuva tyttö iskemällä hänellekin aivan liian iso happinaamari naamalle. Tämä luonnollisesti aiheutti hysteerisen itku- ja kirkumiskohtauksen vauvalle, jolta rimpuillessa lähti naamari päästä tämän tästä. Itse sain happinaamarin päähän, mutta aloin heti ihmetellä miksei mitään tapahdu. Piuha, jonka kautta hapen pitäisi kulkea oli irti. Great!
Tässä vaiheessa kun olin ilman naamaria ja kuitenkin hengitin ihan normaalisti ajattelin ensimmäisen kerran, ettei tässä nyt taida suurta vaaraa olla, mutta laitoin piuhan kuitenkin kiinni ja jatkoin tytön jeesaamista huonoin tuloksin. Raukalla kun oli pelkän paniikki-itkun takia jo vaikeuksia saada happea. Kehtaavatkin herättää kesken unien tuolla lailla!

lento1
Tilanne päällä.

Lentoemännät kulkivat konetta edestakaisin omat happinaamarit päällä ja pyrkivät tarkistamaan, että kaikilla oli naamarit käytössä. Ikävä kyllä ainakin yhdeltä penkkiriviltä ei naamarit pudonneet ja en ollut ainoa keneltä oli irronnut muovinen ilmaletku naamaria päähän vedettäessä. Tilanne jatkui noin kymmenen minuuttia ennen kuin tuli helpottava kuulutus, että happinaamarit voi poistaa. Emme olleet pudottaneet lentokorkeutta tuona aikana juurikaan, joten sekin viestitti, että taidamme selvitä säikähdyksellä.

Syynä tapahtuneeseen oli automaattisen paineistusjärjestelmän rikkoutuminen ja loppulento eli noin kaksi tuntia matkustamon paineistus hoidettiin manuaalisesti ohjaamosta happinaamareiden roikkuessa koko ajan kaikkien silmien edessä. Tämä on sinällään rutiinihommia lentäjille, mutta yksikään koneessa olleista miehistön jäsenistä ei koskaan ollut tosielämässä vastaavaan joutunut.

lento2
11 kilometrin korkeudessa.

Jälkeenpäin kuulin, että happea riittää naamareiden kautta noin 12 minuutiksi, jonka aikana lentokone ehtii laskeutua ns. safety levellille, jossa matkustamossa pärjää ilman lisähappea. Mutta kieltämättä jäi vähän mietityttämään, että mitäs jos olisikin ollut tosi kyseessä, kun osa happinaamareista ei toiminut niinkuin piti ja matkustajat olisivat joutuneet paniikkiin ja menettäneet tajuntansa? Ei kiva ajatus.
Happinaamaria jälkeen päin ihmetellessäni huomasin, että siinä oli päiväys nov/2000, joten ihan uusimmasta päästä ei nuo naamarit todellakaan olleet.

lento3
Marraskuu 2000. Eihän siitä ole kuin 15 vuotta!

Tilanteen rauhoituttua lentoemännät kiersivät koneessa kysellen matkustajilta onko kaikki ok ja samalla vastaillen huoliin. Huomasin muutaman lähellä istuvan matkustajan olevan edelleen varsin rikki tapahtuneesta ja voisin kuvitella, että jos ei muutenkaan pidä lentämisestä tai tekee sitä harvakseltaan, niin ei tuo ainakaan lennosta nauttimista parantanut. Hieman ihmettelin myös ettei kukaan lentoemännistä tullut kysymään meiltä kuinka vauva voi, mutta toisaalta tuossa vaiheessa tyttömme jo flirttaili takana istuville matkustajille, joten ehkä he näkivät että kaikki oli jees.

Muuten henkilökunta toimi erittäin hyvin ja etenkin kapteenille isot propsit, että hän kuulutti pari kertaa mikä oli homman nimi ja tuli poistumisvaiheessa vielä vastailemaan, jos jollain oli vielä kysyttävää tapahtuneesta. Kone ohjattiin huoltohallin lähelle ja sinne se jääkin varmasti joksikin aikaa ennen kuin kyseisessä Boeingilla lennetään metriäkään.

Tulihan tuokin koettua ja ainakaan muhun se ei jättänyt mitään lentopelkoa. Ehkä ensi kerralla tulee kuitenkin kuunneltua turvallisuusohjeet ennemmin kuin lukee iltapäivälehden urheilusivuja, koska aikamoista säätöä noitten naamareiden kanssa oli.

lento4
Aina on hyvä aika ottaa selfie.

Iltalehti julkaisi myöhemmin uutisen blogiini perustuen.

Yksi kommentti artikkeliin ”Jännitystä 11 kilometrissä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s