Tunnelmia Saksan EM-kisoista osa 2 – Serbia – Englanti

Düsseldorf sunnuntaina 16.6.2024 klo 9.30. Lauantai-illan Italia – Albania ottelussa saapasmaan spaghettimiehet olivat ottaneet pisteet 2-1 voitolla. Aamupalan, hyvän musiikin, korkatun kermalikööripullon sekä kylmän bissen voimin suuntaamme Mailapojan, Mieskarkin ja Ååken (nimi muutettu) kanssa kohti Düsseldorfin juna-asemaa. Tällä kertaa ei kuitenkaan Schumacherin panimoravintolan kautta, vaikkei se olisi väärin ollutkaan.

Meidän kolmen ottelun EM-kisareissun peleistä varmasti se odotetuin ja ennalta kuumin kohtaaminen, Serbia – Englanti, pelataan futishullussa Gelsenkirchenin kaupungissa, jonka oma ylpeys FC Schalke 04 on kyntänyt viime vuosina pahasti. Kaupunki tai lähinnä Arena AufSchalke-nimellä nykyään tunnettu stadion on meistä puolelle tuttu Schalken kotiotteluista. Noilla reissuilla olemme tosin lähinnä hypänneet juna-asemalta julkisiin ja takaisin, jolloin itse kaupunki on jäänyt tuntemattomaksi ja samalla Schalkekin joukkueena kaukaiseksi, ehkä jopa kylmäksi.

Kun tunnin junamatkan jälkeen hyppäämme pois Gelsenkirchenissä, niin kaikesta huomaa, että kaupungissa paitsi pelataan, niin on myös valmistauduttu johonkin suurempaan. Poliiseja on kaikkialla. Eikä ihme, valitettavan usein sanonta ’siellä britit missä ongelmat’ on osunut oikeaan. Ja nyt kun vastassa on Serbia, on lähtökohtaisesti selvää miksi ottelu luokitellaan high risk-matsiksi.

Gelsenkirchen 16.6.2024 klo 12. Lähdemme nuuhkimaan menoa Gelsenkirchenin keskustaan, johon saavuimme jo puolilta päivin, yhdeksän tuntia ennen pelin alkua. Futisfaneja, etenkin englantilaisia, on paikalla jo paljon, mutta vielä on rauhallista. Ladit potkivat palloa aukiolla korkealle ilmaan ja aina kun se laskeutuu johonkin on seuraavan vuoro potkaista. Halvat on huvit, mutta tunnelma on leppoisaa ja kovin englantilaista. Brittien toimintaa ei kuitenkaan jaksa eikä edes halua katsoa pitkään, joten lähdimme olut ja pizzahommiin hieman sivummalle.

Lopulta mahat pizzasta pullottaen päädymme pieneen Schalke-henkiseen kneipeen, joka on varmasti aina täynnä myös Schalken pelipäivinä. Niin nytkin, kun Hollanti – Puola ottelu tulee telkkarista. Terassilla on sekä brittejä, että paikallisia. Schalken ultria istuu yhdessä nurkassa, englantilaisia Stone Island-paitoja toisessa ja jonkin verran kaltaisiamme kisaturisteja siellä täällä. Tunnelma on lungia ja mietimmekin, että on jopa yllättävää ettei ylilyöntejä saati isoja määriä Serbi-kannattajia ole näkynyt.

Samalla hetkellä juttelemme saksalaisen kundin kanssa, joka kertoo olevansa Borussia Dortmundin kausikorttilainen ja Keltaisen seinän vakiokasvo. Vaihdan Mailapoika on tour-tarran BVB:n tarraan ja juttelemme niitä näitä lippujen hinnoista otteluiden tunnelmaan. Hän näyttää sitten puhelimesta juuri tullutta pätkää, jossa muovituolit lentelevät, kun Serbian, Englannin sekä Albaanin huligaanit ovat ottaneet matsia sivukadulla. Lupaa mielenkiintoista iltaa.

Kierrämme vielä Fan Zonen kautta, jossa ihmisiä on reilusti enemmän kuin muutama tunti aiemmin. Pallo lentää edelleen, ladit laulavat ja olut virtaa. Kymmenet kuvausryhmät yrittävät saada uutisiinsa laatumatskua. Mitään karnevaaliatunnelmaa ei kuitenkaan ole havaittavissa.

Mietimme, että kävisimme tutustumassa Schalken kaupunginosan huudeihin ja ehkä myös seuran hautausmaahan, mutta hyppäämme sen kummemmin ajattelematta väärään suuntaan menevään raitiovaunuun, sillä ajattelimme pelipaitaisten englantilaisten menevän stadionille päin. He olivat kuitenkin menossa kaupungin toiselle Fan Zonelle, joten pari pysäkkiä myöhemmin vaihdamme toiselle puolelle raidetta, mutta emme mahdu enää kyytiin, kun täynnä olevat vaunut ajavat sukkana läpi pysäkin. Pienen kävelyn jälkeen onnistumme sulloitumaan vihdoin yhteen vaunuun ja lähdemme kohti Arena AufSchalke -stadionia.

Matkalla näkee paljon Schalken paikkoja – täynnä englantilaisia olevia seurapubeja ja vanhan stadionin seutuja. Hyppäämme kyydistä hieman ennen päätepysäkkiä ajatuksena katsoa olisiko pubeja sekä syötävää tarjolla, koska peliin on vielä reilu kolme tuntia aikaa. Tarjolla onkin vain vesisadetta ja Burger King. Pahin sade onneksi ehtii mennä burgeria mutustellessa, joten suuntaamme kohti stadionia läpi valtavan parkkipaikka-alueen.

UEFA EURO2024 16.6.2024 klo 22:00 Arena AufSchalke, Gelsenkirchen, lohko C

Serbia – Englanti 0-1

Historiansa aikana Serbia ja Englanti ovat kohdanneet 15 kertaa tasaisissa merkeissä. Serbia on voittanut neljästi, Englanti kuusi kertaa ja viidesti on pelattu tasan. EM-kisoissa Serbian ja Englannin kanssa samassa C-lohkossa pelaavat Slovenia sekä Tanska.

FIFA rankingin sijalla 33. majaileva Serbia selviytyi kisoihin helpohkon alkulohkonsa kakkosena. Samaan lohkoon arvottiin ykköseksi sijoittunut Unkari sekä kisoista rannalle jääneet Montenegro, Liettua ja Bulgaria. Alkulohkossa maan paras maalintekijä oli nykyään Saudi-Arabiassa pelaava Aleksandar Mitrovic, joka ennen kyseenalaista päätöstään iski maaleja Englannissa Fulhamin sekä Newcastelen paidassa.

Dragan Stojković koutsaamassa joukkueessa on nimivahvoja pelaajia Euroopan suurista liigoista. Mitrovicin ohella suurimpia staroja the Eaglesin riveissä ovat mm. Juventuksen Filip Kostic sekä Dusan Vlahovic, Sevillan Nemanja Gudelj ja AC Milanin Luka Jovic. Myös kerrostalon kokoinen maalivahti Vanja Milinkovic-Savic on vakionaama maajoukkueessa sekä Torinon Serie A-joukkueessa. Itseoikeutettuna kapteenina toimii mm. Southamptonista sekä Ajaxista tuttu 35-vuotias Dusan Tadic.

Kisojen alla Saksan poliiseja on askarruttanut Serbian kiihkokannattajat. Ennalta oli selvää, että rähinöitä tullaan varmasti näkemään etenkin Englanti-pelin alla ja lisäksi huolta on aiheuttanut se, että veriviholliset Albania sekä Kroatia pelaavat myös kisoissa samaan aikaan.

Englanti – The Three Lions

Englanti ja jalkapallo kuuluvat oleellisesti yhteen ja ne yhdistetään toisiinsa vähintään yhtä usein kuin Saksa ja jalkapallo. Sanotaan, että molemmissa maissa jalkapallokannattajuus tulee äidinmaidossa. Englanti on paitsi jalkapallon kotimaa, niin myös se missä raha pyörii eniten. Valioliiga on noussut vuosien aikana megasuosituksi maailmanlaajuikseksi ilmiöksi ja ylivoimaisesti maailman seuratuimmaksi sarjaksi. Myös Suomessa on paljon Englannin maajoukkueen sekä eri sen seurajoukkueiden kannattajia. 1970-luvulta saakka Valioliigaa ja edeltävää Mestaruussarjaa on näytetty Suomen televisiosta ja Aulis Virtasen legendaariset mustavalkoiset selostukset ovat tulleet tutuksi vanhemmille futisfaneille. Nykyään Valioliigaan törmää lähes kaikkialla.

Vaikka Englanti on futishullu maa ja sen suurimmilla seuroilla, etenkin Manchester Unitedilla ja Liverpoolilla on satoja miljoonia kannattajia tai vähintään gloryhuntereita, ei menestystä ole näkynyt sen tärkeimmän, Englannin jalkapallomaajoukkueen otteissa. Siitä huolimatta Englanti lähtee lähes aina yhtenä ennakkosuosikkina arvokisoihin, niin nytkin. Ainoa (!) maailmanmestaruus on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1966 eikä EM-kisoissa ole mennyt yhtään sen paremmin. Edellisissä, vuonna 2021 pelatuissa EM-kisoissa kolme leijonaa oli jo lähellä mestaruutta. Bukayo Sakan ratkaiseva veto rangaistuspotkukilpailussa Wembleyllä päätyi kuitenkin Italian maalivahdin Gianluigi Donnarumman hyppysiin eikä jalkapallo palannut vieläkään kotiin.

Gareth Southgaten koutsaama Englanti on FIFA rankingissa neljäntenä, edellään ainoastaan Argentiina, Ranska ja Belgia. Saksan EM-kisoihin maa selvisi tyylikkäällä esityksellä lohkovoittajana ennen Italiaa ja Ukrainaa. Lohkovaiheen paras maalintekijä oli Bayern Münchenissä verkkoja pöllytellyt Harry Kane, jota pokaalit tuntuvat kuitenkin karttavan kuin ruttoa. Kane on tärkein yksittäinen pelaaja Englannille myös EM-kisoissa, etenkin kun keskikentältä löytyy monia taitavia pelaajia, joiden pitäisi pystyä toimittamaan palloa Kanelle.

Englannin joukkueen nimilista Saksassakin on hurja. Jude Bellingham, Phil Foden ja jo mainitut Harry Kane sekä Bukayo Saka tekevät varmasti vastustajien illoista hikisiä eikä keskikenttä valioliigakauden nuorten sensaatioiden Kobbie Mainoon ja Cole Palmerin johdolla ole lainkaan hassumpi. Mielenkiintoista nähdä mihin Englanti hurjasti kannustavien ladien piiskaamana päätyy.

Gelsenkirchen su 16.6. klo 19. Tulemme sisään alueelle ikään kuin takakautta eikä jonoja lippu- ja turvatarkistuksiin ole. Nappaan stadionin virallisesta fanimyymälästä vähän suolaisen hintaisen 25 euron matsihuivin matkamuistoksi huivikokoelmaan. Fanikojuja on siellä täällä stadionin alueella ja kaupaksi käy kaikki magneeneita pelipaitoihin.

Stadionilla myydään tässä ottelussa poikkeuksellisesti laimennettua ykkösolutta ja niihinkin on ostorajoituksena kaksi olutta per henkilö. Muista peleistä poiketen olutta ei saa viedä ottelussa edes katsomoon, mutta se tuntuu olevan katsomon järkkäristä kiinni. Niinpä seurueemme istuu katsomossa oluttuopit kädessä tuttuun tapaan.

Siinä missä edellisessä ottelussa Albanian kannattajat olivat vallanneet katsomon, niin nyt englantilaisia oli silmämääräisesti 80 prosenttia. Lyhyitä chatteja kuultiin sieltä täältä, mutta todellisen huutomyrskyn aiheutti joukkueiden saapuminen lämmittelyyn. Meidän paikkamme oli kirjaimellisesti piippuhyllyllä, sillä ylemmäs ei olisi päässyt. Katsomon 21 riviltä 13 näkee silti koko kentän erinomaisesti vaikka alempaa olisikin kivempi matsia katsoa.

Kansallislaulujen aikana menee ensimmäiset kylmät väreet, kun englantilaiset laulavat God Save the Kingin niin kovaa kuin palkeista lähtee. Matsin alkaessa tunnelma paranee entisestään, kun Jude Bellingham pääsee puskemaan Englannin johtoon jo 13 minuutin kohdalla. Tuntuu kuin stadionin betoniportaat värähtelisi. Kannattajat laulavat Hey Judea ja me fiilistelemme, että tästä tulee siisti peli. Mutta ei tule. Kumpikaan joukkue ei pelaa kovinkaan hyvin eikä Englanti dominoi ottelua, kuten varmasti britit toivoisivat.

Ottelu on tarkkaa pelaamista eikä ottelussa lauota kuin yhteensä 13 kertaa, joka on ennätyksellisen vähän. Suurennuslasin alla oleva Harry Kane koskee ottelun aikana palloon vain muutaman kerran, osuen sentään kerran ylärimaan, mutta enempää maaleja ei nähdä. Kenttätapahtumien osalta tylsästä matsista ei ole pelillisesti paljon jälkipolville kerrottavaa. Ottelu päättyy Englannin 1-0 voittoon, josta sentään katsomo ottaa kaiken irti. Ottelun hahmo on Real Madridin Jude Bellingham, joka teki välillä kentällä mitä tahtoi. Upea pelaaja.

Odotuksiin nähden ottelun taso sekä tunnelma on vähän pettymys. Englantilaiset jaksavat kyllä pitää ääntä, mutta kuten Valioliigassa, niin huudot ovat lyhyitä ja katsomossa on enemmän hiljaisia hetkiä kuin vaikka Schalken kotiotteluissa. Tai ehkä odotukset olivat vain liian suuret. Joka tapauksessa etukäteen pelätyt yhteenotot Serbi ja Englanti-hulien välillä eivät toteutuneet ja muutenkin Gelsenkirchenissä vallitsi lungi brittimeininki.

Ottelu loppuu yhdeltätoista ja me suuntaamme kohti raitiovaunupysäkkiä. Ensimmäiset puoli tuntia jono liikkuu hitaasti eteenpäin, mutta sitten se pysähtyy kokonaan. ”STOP please wait” lukee opastetaulussa. Menee 15 minuuttia. Menee toiset 15 minuuttia ja jono ei liiku senttiäkään. Katsojat alkavat käymään kuumana, osa kääntyy poispäin. Kaukana keskustasta sijaitsevalta stadionilta ei pääse pois muuten kuin julkisilla tai taksilla, vaikka ollaan järjestelyiden toimivassa maassa Saksassa. Lopulta jono alkaa vetämään hitaasti, mutta varmasti ja meidänkin raitiovaunu lähtee liikkeelle lähes kahden tunnin odottamisen jälkeen. Onneksi ei ollut kiire mihinkään.

Kun saavumme lopulta yhden jälkeen yöllä Gelsenkirchenin päärautatieasemalle, on siellä aikamoinen kaaos. Ihmiset odottavat tietoa lähtevistä junista ja kun lopulta tulee kuulutus, että Kölnin ja Düsseldorfin suuntaan lähtee ylimääräinen juna, niin väkijoukko lähtee liikkeelle. Meillä käy kerrankin tuuri ja pääsemme sisään ensimmäisenä. Istumapaikat junassa on sillä hetkellä maailman mukavin asia ja elämä hymyilee taas. Nälkä meinaa olla infernaalinen ja janokin kohtalaista, mutta sellaista se elämä välillä on. Tuumaamme, että ehkä puolittainen välipäivä oluestakin teki hyvää, kun pistämme päät tyynyyn hotellissa kello 2:30. Seuraavalle päivälle ei ole tiedossa ottelua stadionilla, mutta kaikki päivän kolme matsia on tavoitteena seurata tavalla tai toiselle jossain päin Düsseldorfia.

Laamanaaman lutuuripisteet Serbia – Englanti ottelulle 7+.

Yksi kommentti artikkeliin ”Tunnelmia Saksan EM-kisoista osa 2 – Serbia – Englanti

Jätä kommentti