Pienet lapset ja matkailu ei välttämättä ole aina se helpoin ja mukavin yhtälö. Kun neljävuotias päättää olla pissaamatta ja yksivuotias on, noh, yksivuotias, niin rento lomafiilis saattaa olla aika kaukana.
Pienten lasten kanssa matkaan lähdettäessä on syytä varautua siihen, ettei kaikki kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan eikä siksi kannata liikaa suunnitellakaan – ainakaan liian tiukalla aikataululla. Olimme Montenegron Kotorissa syyskuussa 2019 jo 14. maata nähneen hieman alle viisivuotiaan pikkuneidin, sekä juuri vuoden täyttäneen ja neljän maan kokemuksella matkaan lähteneen taaperopojan kanssa. Mikäli suunnittelet matkaa Montenegroon lasten kanssa niin näistä kokemuksista ja vinkeistä saattaa olla sulle hyötyä.
Teemme reissuja lasten kanssa yleensä varsin huoletta emmekä stressaa tai mieti tulevaa liikaa. Tällä kertaa ajattelimme hieman panostaa ja otimme mukaan lasten turvaistuimen mahdollista autovuokraa sekä taksimatkoja varten. Kun astelimme Tivatin lentokentällä basaarihenkisen tinkimisen jälkeen taksiin, niin kuskin ensimmäinen kommentti istuimeen oli ”no no, no need”. Istuin kuitenkin laitettiin, mutta tämä jäi ainoaksi kerraksi koko reissulla, sillä Montenegrossa lapset tulevat sylissä tai istuvat kuten aikuisetkin ja that’s it. Istuinta olisi tietysti vuokra-autossa käytetty, mutta koska matkat taitettiin taksilla niin meillekin oli helpointa kulkea ilman istuimen mukana raahaamista.
Ravintolat on potentiaalinen katastrofi lasten kanssa reissatessa, mutta Montenegrossa homma pelitti ihan ok. Vanhemman lapsen kanssa ei sinällään ongelmia olekaan, ainakaan niin kauan kun Wi-Fi ja iPad on saatavilla, mutta juuri kävelemään oppineen taaperon paikallaan pysymiseen ei auta välillä kuin nippusiteet (ennen kuin teette lastensuojeluilmoitusta niin tuo oli vitsi). Vyöllä varustettu syöttötuoli olisi kiva bonus, mutta ikävä kyllä näitä ei kovin monessa vastaan tulleessa ravintolassa ollut, joten hyötyliikuntaa pojan perässä juoksemisessa tuli harrastettua paljonkin. Yllättävää kyllä myöskään lasten ruokalistoja ei juuri ollut tarjolla, mutta onneksi hintataso ei päätä huimannut aikuistenkaan menussa ja yhdestä annoksesta sai samalla syötyä kaksi lasta ja vähintään jämäosaston verran yksi aikuinenkin. Lapsiin suhtaudutaan ravintoloissa ihan kivasti, joten siitä ei huolta tarvitse kantaa.
Pikkuvauvojen ja -lasten ruokia oli kaupoissa saatavilla kohtuu hyvin, mutta hätävarana on syytä kantaa jonkun verran niitä mukana Suomestakin jos mahdollista. Smootheja ja muita välipaloja saa paremmin apteekeista, mutta hinnat ovat siellä varsin korkeat. Myös vaipat on hyvä tuoda mukana Suomesta, etenkin jos on tottunut tiettyyn merkkiin tai malliin.
Puhutaanko hetki pissa- ja kakkajuttuja? Potta. Sitä ei Etelä-Euroopassa juuri käytetä eikä tähän tuonut Montenegrokaan poikkeusta. Viikon reissun aikana vastaan tuli yksi potta ja sekin lastenkaupan hyllyllä. Matkabloggaajan elämä ei hienojen instakuvien ja -tarinoiden takana ole aina, jos koskaan, mitään glamouria, etenkään silloin kun lapsi ei suostu tekemään tarpeitaan pönttöön, vaikka se on arkipäivää kotona. Milloin pelottaa, että pönttö vetää itse, milloin siitä kuuluu kova ääni ja milloin reisi on kipeä eikä siihen voi istua. Huoh. Selvittiin silti ilman suurempia vahinkoja käyttäen sopivassa suhteessa kiristystä, lahjontaa ja kehuja.
Montenegro ei välttämättä ole lapsiperheille ihan top 3, tai edes top 10-kohde mitä helppouteen ja huolettomuuteen tulee, mutta ei se mahdotonkaan ole missään tapauksessa. Ajotiet ovat kapeita eikä jalkakäytäviä välttämättä ole lainkaan ja niin edelleen, mutta silti siellä pärjää oikealla asenteella ja perus varovaisuudella. Rannoilla voi kahlata, leikkipuistoja löytyy, ihmiset ovat ystävällisiä ja ruoka on syötävää eli tekemistä kyllä keksii. Mutta mikäli vähänkään on epämukavuusalueella jos kaikki ei ole niinkuin kotona, niin ehkä se Tukholman risteily, kylpyläloma Suomessa tai all inclusive-hotellikompleksi Kanarialla tai Kreetalla on kuitenkin parempi vaihtoehto. Me diggailtiin ja sehän se tärkeintä onkin.
Nippusiteillä,
Laamanaama
Ps. Lue jutut Kotorista, Tivatista ja Perastista klikkaamalla paikan nimeä!
Hih, hauska kirjoitus! Ja tuli muuten aika monta ei niin hohdokasta reissumuistoa mieleen niiltä ajoilta kun omat lapset oli pienempiä. Eräälläkin pitkällä Aasian lennolla silloin vielä vauvaikäisen kuopuksen vatsa toimi sen verran tehokkaasti, että vaipat loppuivat kesken jo ennen kuin oltiin puolivälissä. Siinä sai sitten loppumatkan ajan hiukan jännittää.
Yleisesti ottaen en ole kyllä koskaan kokenut pikkulastenkaan kanssa matkustamista tai mitään kohdetta erityisen hankalaksi ja lasten kanssa on aina ollut hauska matkustaa.
Melkoinen määrä maita plakkarissa jo teidänkin pikkuneidillä!
TykkääLiked by 1 henkilö
Samaa mieltä, lasten kanssa on helppoa mennä, kun ei liikaa stressaile. Hauskaa sinällään, ettei tuo kohta viisivuotias muista yhdestäkään jo tehdystä reissusta mitään muutaman vuoden päästä.
TykkääLiked by 1 henkilö