Työn metsästyksen saaliit

Kirjoittelin joulukuussa fiiliksiä, kun työni loppuivat kuin seinään. Tuota kirjoittaessa kaikki oli vielä epäselvää, mutta loppujen lopuksi mulla kävi hurjan hyvä mäihä ja olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ehdin olla työttömänä ainoastaan reilut pari kuukautta, kunnes uusi työ alkoi maaliskuun alussa. Nyt voisin vähän kertoa minkälaista aikaa tuo työttömyysaika oli.

Joulukuu 2016: Potkujen sisäistämiseen meni muutama päivä ja oli jotenkin epätodellinen fiilis. Olin kuitenkin tehnyt parhaani enkä ollut mielestäni ryssinyt mitään sellaista, joka olisi työpaikan menettämiseen vaikuttanut. Näkemyserot mun ja ex-pomon välillä olivat vaan liian suuret. Toisaalta joulun alla oli ihan ok, kun yhtäkkiä ei tarvinnutkaan miettiä työasioita, vaan saattoi aloittaa joulufiilistelyn ja -suunnittelun jo vähän aiemmin. Koko ajan mulla oli muutenkin positiiviset fibat siihen, että jotain kivoja mahdollisuuksia tulee varmasti eteen.

Joulu tuli, joulu meni ja sitten tulikin uusi vuosi. Olin laittanut ehkä kymmenen työhakemusta ja mistään ei kuulunut yhtään mitään. Mietin, että saatt0i johtua siitä, että kun oli pyhät ja kaikkea eikä kukaan tee päätöksiä kuin vasta tammikuun puolella. Sitten tuli loppiainen. Olin löytänyt muutaman potentiaalisen duunin lisää ja pidin varmana, että pääsisin ainakin joihinkin haastatteluihin, mutta hiljaista oli. Tunasin vähän hakemusta ja cv:tä, mutta siltikään tammikuun puoleen väliin mennessä ei mitään ollut kuulunut muutamaa ”kiitos hakemuksesta, valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun”-sähköpostilatteutta lukuunottamatta. Aloin jo miettimään, että tästä taisikin tulla vähän pidempi ”loma”.

Sitten yksi tammikuinen iltapäivä soi puhelin. Ensimmäinen haastattelu: check! Jumalauta, ehkä mä sittenkin saan joskus töitä. Päivää myöhemmin napsahti meiliin pyyntö toiseen haastatteluun. Oho, oho! Ja sitten puhelin soi vielä uudestaan, kolmas haastattelu. Ketsuppipullo aukesi kerralla.

Viiden päivän sisällä kävin kolme haastattelua, joista kaikki olivat kohtalaisen rentoa jutustelua. Kerroin itsestäni, työhistoriastani ja olin vain oma itseni. Tuntui, että ensimmäinen haastis meni kohtalaisen hyvin, mutta jotenkin itselleni jäi fiilis etten ehkä kuitenkaan ollut täysin sitä mitä etsivät. Lupasivat joka tapauksessa olla yhteydessä seuraavalla viikolla. Heti neljää viikkoa myöhemmin sainkin lattean ja kliseisen viestin meiliin. No thanks.

Se oli oikeastaan ihan sama, sillä toinen haastattelu meni paremmin, homma vaikutti kiinnostavalta ja tiesin heti, että tämä olisi sellainen paketti joka olisi mulle hyvä siirto ja saattaisi avata tulevaisuudessa uusiakin haasteita. Uusi ala ja iso firma. Jos he vain minut haluaisivat, niin menisin tottakai. Seuraavana päivänä ollut kolmaskin haastattelu meni kivasti, vaikka se käytiin englanniksi, jolloin ei välttämättä aina pysty antamaan itsestään niin paljon kuin omalla äidinkielellä. Haastattelun aikana tuli jopa ilmi, että mulla on mahdollisesti sauma saada hieman isompikin rooli kuin mitä olin hakenut. Elettiin jänniä aikoja.

Muutaman päivän piteli aika hiljaista eikä paikoista kuulunut mitään. Tiesin kuitenkin, että vahvoilla olin, joten olin ihan luottavaisella mielellä. Sitten puhelin soi ja arvelin, että nyt saattaa olla positiivisia juttuja tiedossa. Ja kyllä, mulle tarjottiin töitä tuon toisen haastattelun seurauksena. JEEEI! Eikä siinä vielä kaikki, sillä puhelin soi seuraavana päivänä uudestaan. Kolmaskin haastattelu oli mennyt niin hyvin, että mulle tarjottiin töitä sieltäkin. Pääsin siis valitsemaan kumman työn otan vastaan, joten mulla oli ihan mieletön tilanne. Jälkimmäinen työ oli vieläpä räätälöity mun työhistorian perusteella heille sopivaksi. Saisin sellaisen paikan, jota ei edes ollut haussa. USKOMATONTA!

Mulla alkoi duunit juuri. Työttömyyttä kesti tosiaan vain vähän reilut pari kuukautta ja niistäkin viimeiset viisi viikkoa tiesin uusien töiden alkavan. Voin siis sanoa, että mulla kävi älyttömän mahtava tuuri ja koeajan lopulla tehty sopimuksen purku oli jälkeenpäin hiton hyvä juttu. Lisäksi voin myös allekirjoittaa sen, että potkut on aina mahdollisuus parempaan – mä oon siitä elävä esimerkki. Joten älkää tyypit huoliko, vaikka elämä vähän välillä potkii. Oikealla asenteella hommat kääntyy yleensä parhain päin.

img_2189
Aurinko nousee aina, joskus jopa kolme.

-Tero

2 kommenttia artikkeliin ”Työn metsästyksen saaliit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s